Kotoinen jääkiekkoliigamme on jakautunut kasteihin. Korkeimmalla ovat menestyvät jättiläiset Kärpät, Tappara ja HIFK. Tämä kolmikko menestyy taloudellisesti, ja sen lähtökohdat ovat vuodesta toiseen vähintään välierissä.
Sitten tulevat ne muut. Tästä joukosta ei helposti ole mestariksi asiaa, eikä siltä näytä myöskään kevättä 2019 silmälläpitäen. Pohjalla taistellaan "Mestiksen mestaruudesta", ilman kunnollista toivoa pudotuspeleistä. Jättiläiset määräävät, muut kamppailevat tahoillaan sisukkaasti. Kovakin joukkue taipuu helposti viimeistään siinä, kun sen pitäisi kaataa Tappara tai Kärpät paras seitsemästä -sarjasta.
Isojen rinnalle murtaudutaan välillä pitkäjänteisellä ja sisukkaalla työllä, kuten Kuopiossa kaksi vuotta sitten. Määrätietoisen kehitystyön hedelmiä korjattiin nappikaudella, jolla KalPa ylsi finaaliin haastamaan Tapparaa.
Suomi tarvitsee Rauman Lukon, jonka lopputulos on muuta kuin keskinkertaisuutta.
Tuon hopeakauden pääarkkitehti Pekka Virta siirtyi vuosi sitten valmentajaksi Raumalle. Raumalla käytössä on enemmän resursseja, mutta niihin nähden neljän vuoden tauko viimeisimpään mitaliin (pronssia) alkaa tuntua jo pitkältä.
Viime kaudella nuo resurssit eivät olleet kovin tehokkaasti käytössä, eikä toki usein aikaisemmillakaan kausilla. Vaikka pelaajille ei aina pitäisi maksaa enemmän Raumalla pelaamisesta, ei ainakaan alennuslappuja ole luvassa.
Joukkue oli liikaa kärkiensä varassa. Kun sitten pudotuspelien korvilla joukkueen ykköstähtiä loukkaantui, tuli nopea lähtö laulukuoroon.
On sanomattakin selvää, että Rauma ja Liiga tarvitsevat enemmän. Suomi tarvitsee Rauman Lukon, jonka lopputulos on muuta kuin keskinkertaisuutta.
Tänä syksynä seuran ykkösketju ei vaikuta ihan viime kauden lopun huippuketjun (Koivisto -Ramstedt - Vande Velde) veroiselta, mutta taso säilyy syvemmälle. Joukkue vaikuttaa vahvistuneen kiekollisesti kesän aikana. Erityisesti Jan Krejcik on potentiaaliltaan ihan muuta kuin viime kauden kädettömämmät peruspakit, joiden puutteet ajoivat Janne Niskalan pelaamaan liian isoja minuutteja ja tekemään siksi enemmän virheitä.
Ulkomaalaisvahvistusten suhteen kannattaa olla maltillinen − parasta terää arvioidaan vasta myöhemmin syksyllä.
Kalle Sahlstedtin tultua urheilujohtajaksi osa painosta lähtee myös Virran hartioilta. Kokemattomuus urheilujohtajan tehtävistä, kykyjenetsinnästä, agenteista ja rekrytoinnista tarkoittanee kuitenkin sitä, että vielä on turha puhua merkittävästä lisäarvosta. Suunta on oikea, mutta valinta toistaiseksi yltiöoptimistinen.
Onneksi on Pekka Virta. Hän takaa joukkueelle tietyn vaatimustason, kommunikaatiota ja pelillistä selkärankaa − siihen asti, kunnes Sahlstedtin kädenjälki alkaa todella antamaan lisäarvoa joukkueelle ja seuralle. Siihen asti raumalaisten on luotettava Virran tekemiseen sataprosenttisesti. Paino hänen harteillaan on riskialttiin suuri, mutta samalla mahdollisuus menestyä.
Kysymysmerkki joukkueessa on pelaajista sen ykkösmaalivahti Oskari Setänen. Noustuaan ykköseksi Turussa Setänen taantui kahtena keväänä pudotuspeleissä heikommaksi kuin runkosarjassa. Lukossa siihen täytyisi tulla muutos − etenkin Kaapo Kähkösen jätettyä huippupelaamisellaan erityisen isot saappaat täytettäväksi.
Voiko näistä aineksista keittää yllätysmitalistia? Tällä kaudella se vaikuttaa melko suurelta palalta haukattavaksi. Virta, jos kuka, ymmärtää realiteetit ja pyrkii säilyttämään joukkueenrakentamisessa tietyn määrän tuttua ja suoritusvarmaa. Hänelle tutun Tapio Laakson hankinta on tästä elävä esimerki. Siitäkin huolimatta vähän liian monen asian pitäisi loksahtaa juuri samaan aikaan kohdilleen.
Liiga ja Rauma kaipaavat piristystä, piikkiä ja keskikastia parempaa sijoitusta. Kun jonkun olisi kärkien haastaminen tehtävä, niin katseet kääntyvät ensimmäisenä resursseihin. Lukko, teitä katsotaan.
Tänä vuonna suuri painoarvo on viime vuodesta jääneen kärjen takana tulevilla ulkomaalaisvahvistuksilla. Viimeistään vuoden päästä myös nuorukaisilla kuten Linus Nyman, Aaro Vidgren, Ville Petman ja Ville Heinola. Koko ajan sillä, miten joukkueen pelitapa tasoittaa eroja Liigan kovimpaan kärkeen.
Ei se ihan mahdoton tehtävä ole.
