Vuosi sitten HIFK:n keskuskaista nimilista näytti varovaisesti sanottunakin huikealta. Antti Suomela, Juhani Tyrväinen ja Tommi Santala oli paperilla Liigan ehdotonta eliittiä. Taustalla oli vielä Thomas Nykoppin ja Juho Keräsen tasoisia pelaajia, jotka ovat pelanneet myös keskellä, ja miksei joku uskonut Anton Lundellinkin näyttöpaikkaan.
Tosin, jo tuolloin oli tiedossa, ettei Suomela tule pelaamaan HIFK:ssa peliäkään, niin vahvat näytöt kevään MM-kisoissakin pelanneella sentterillä oli kauden ajalta.
Kesäkuun alussa tapahtui sitten Suomelan odotettu loikka rapakon taakse. Juhani Tyrväinen oli keskuskaistan ainoa takuuvarma suorittaja. Muiden kohdalla puhuttiin pienemmistä tai suuremmista riskeistä. Siitä huolimatta HIFK jätti keskushyökkääjän hankkimatta.
"Tyrväinen oli keskuskaistan ainoa takuuvarma suorittaja. Muiden kohdalla puhuttiin pienemmistä tai suuremmista riskeistä"
Konkarihyökkääjä Tommi Santala oli tehnyt tulosta Euroopan kentillä jo kymmenen vuoden ajan. Toisaalta jo etukäteen 39-vuotiaan keskushyökkääjän sopeutuminen nopeutuneeseen Liigaan oli kysymysmerkki. Vielä alkukaudesta Santala pärjäsi Ari-Pekka Selinin kontrolloidummassa pelitavassa, mutta Jarno Pikkaraisen astuttua puikkoihin HIFK alkoi pelaamaan aktiivisemmin, ja tuossa kohdassa riski Santalan kyvystä sopeutua realisoitui.
Thomas Nykopp aloitti viime kauden hurjalla tahdilla. Tuolloin Nykopp taiteili joulukuun alkuun mennessä 23 ottelussa 15 tehopistettä. Myös Nykoppin kohdalla riskit olivat tiedossa. 26-vuotias hyökkääjä on kärsinyt jokaisella pelaamallaan Liiga-kaudella loukkaantumisista, eikä Nykopp viime kaudella päässyt enää marraskuun jälkeen vastaavaan pistetahtiin. Kuten Santalan, myös Nykoppin kohdalla riski realisoitui, sillä sentteri pystyi loukkaantumisten vuoksi pelaamaan vain 22 ottelua pudotuspelit mukaan lukien.
Ratkaisuna sentterivajeeseen HIFK:n valmennus päätti koulia Juha Jääskästä keskushyökkääjän. Jääskä on hyvä pelaaja, joka nosti tasoaan kauden mittaan, mutta keskelle sopeutuminen yhdessä kesässä onnistuu vain harvoilta. Jääskä pärjäsi myös sentterinä, mutta parhaiten vahvuudet tulevat esiin laidalla pelatessa. Tämä näkyi erityisesti pudotuspeleissä, jossa Jääskä ei pystynyt kakkosketjun keskellä rytmittämään viisikkonsa pelaamista.
Lopulta pelastajaksi nousi Anton Lundell. Toisen polven kiekkoilijan taitotaso oli viime kevään alle 18-vuotiaiden MM-kisojen vuoksi tiedossa, mutta harva uskoi kauden alkaessa vasta 16-vuotiaan nuorukaisen nousevan joukkuetta kantavaksi pelaajaksi. Olosuhteiden vuoksi - tai ansiosta - niin kuitenkin kävi.
Vielä runkosarjassa Lundell pystyi kantamaan vastuun, mutta pudotuspeleissä vastustuksen koventuessa ja pelin tiivistyessä tulos jäi laihaksi, vaikka sentteri pelasikin luotettavasti omaan päähän. Nuorukainen ei pystynyt kannattelemaan tulosvastuuta harteillaan, kuten 17-vuotiaan pelaajan ei kuulukaan. Ongelma ei ollut Lundellissa, vaan joukkueen rakenteessa.
Kulunut kausi ei tuonut HIFK:lle jättipottia mestaruuden muodossa, mutta Lundellin peluuttaminen palveli sekä pelaajaa itseään että joukkuetta, kun katseet käännetään tulevaan kauteen.
