5–3, 3–0, 8–1, 5–1, 4–0, 4–2, 8–1, 4–0.
Kyseiset tulokset ovat loppulukemat kaikista Suomen ja Kanadan kohtaamisista nuorten MM-kisoissa vuosina 2003–12. Numerot olivat erittäin tylyt suomalaisten kannalta – kahdeksan tappiota yhteismaalierolla 41–8.
Eivätkä nuo lukemat valehtele yhtään sen aikaisista tasoeroista näiden maiden välillä. Kanada oli täysin ylivertainen Suomeen verrattuna, kaikilla mahdollisilla jääkiekon osa-alueilla. Niin paljon kanadalaiset olivat taidoiltaan kuin fysiikaltaan parempia.
Yksi symbolinen esimerkki tuosta ajasta oli vuoden 2012 kisojen avausottelu, jonka Kanada vei nimiinsä murskalukemin 8–1. Kyseisessä ottelussa Kanadan Boone Jenner jyräsi Suomen nuoren puolustajan Olli Määtän sillä seurauksella, että Määtän kisat päättyivät heti alkuunsa.
Kanada oli Nuorille Leijonille täydellinen painajainen. Suomalaiset vaikuttivat tuolloin jo valmiiksi täysin alistuneilta otteluihin Kanadaa vastaan. Kanada oli iso, ilkeä ja voittamaton.
Nyt uuden vuosikymmenen koitettua asetelma on heilahtanut täysin päälaelleen siitä, mitä se esimerkiksi oli vielä kahdeksan vuotta sitten. Nuoret Leijonat eivät enää pelkää jääkiekon suurinta jättiläistä, vaan lähtevät otteluihin rohkeasti pelaamaan voitosta.
Suomen kurssi Kanadaa vastaan kääntyi Malmössä 2014 Teuvo Teräväisen ja Rasmus Ristolaisen johdolla, ja sen jälkeen Suomi on voittanut Kanadan joka kerta pudotuspeleissä kohdatessa. Luonnollinen selitys tähän on toki suomalaisen pelaajatuotannon selvä parantuminen, mutta etenkin se, että Suomi on porhaltanut valmennuksellisesti ohi Kanadasta.
Tämän joukkueen tarina alkoi pelaajien palaverista ennen Yhdysvallat-ottelua.
Kanada on toki ennakkosuosikki tämän illan välierään, siitä ei ole kahta kysymystä. Vaahteranlehtipaidoilla on sen verran enemmän yksilötaitoa kuin Suomella, että se todennäköisemmin kampeaa itsensä loppuotteluun.
Tänä vuonna Suomella ei ole viime vuoden kisojen tapaan niin selvää pelitavallista etua Kanadaan verrattuna, mutta eipä toisaalta Kanadakaan ole järin suurta parannusta tehnyt "havumetsien" kiekkoon luottavan Dale Hunterin valmennuksessa.
Suomen maajoukkueilla on viime vuosina ollut hämmentävä kyky venyä kovissa paikoissa huippusuorituksiin. Tämän ikäluokan joukkue voitti alle 18-vuotiaiden maailmanmestaruuden kaksi vuotta sitten, ja siitä joukkueesta on mukana nyt 12 pelaajaa. Puolustus on yhtä pelaajaa vaille täysin sama, ja maalia vartioi myös tuolloin hienosti pelannut Justus Annunen.
Nykyajan suomalaisten nuorten pelaajien halu pelata joukkueelle ja toisten puolesta näyttää olevan omalla tasollaan entistä yksilökeskeisemmäksi muuttuvassa maailmassa. Tämä joukkue osoitti tätä kykyä puolivälieräottelussaan, kun odotukset olivat varsin maltilliset.
Esimerkkejä löytyy aikuisia Leijonia myöten – kollektiivilla on tapana voittaa yksilöt ja kehkeytyvällä tarinalla on monesti onnellinen päätös. Tämän joukkueen tarina alkoi pelaajien palaverista ennen Yhdysvallat-ottelua.
Loppujen lopuksi Suomen lähtötilanne otteluun Kanadaa vastaan on melkoisen hyvä. Nuoret Leijonat ei ole ennakkosuosikki ja kaikki paineet voittaa ottelu ovat Kanadalla. Tappio Suomelle toisena vuotena perättäin pudotuspeleissä olisi täysin anteeksiantamatonta nuorten MM-kisoja tarkkaan seuraavassa Kanadassa.
Uskon, että 2000-luvun suomalainen pelaajasukupolvi näkee tämän lähtöasetelman pelkkänä mahdollisuutena uusiin sankaritekoihin.
