Lähdetäänpä liikkeelle tilastoista: joulukuun alusta arvioituna Pelicans on ollut Liigan paras joukkue, jos katsotaan suoraan voitettuja pisteitä. Se on tehnyt toiseksi eniten maaleja ja päästänyt niitä toiseksi vähiten. Lahtelaisten ylivoima on ollut kiitettävän tehokasta ja vaikkakaan alivoima ei ole ollut aivan Liigan kärkeä, sekin on sarjan ylempää keskitasoa. Pelicans ei ole päästänyt alivoimamaalia kymmeneen otteluun. Joukkue on kiekonhallintatilastoissa, corsi-lukemissa ja maaliodottamissa, Liigan kärkijoukkueita. Tämän lisäksi joukkue on Liigan kolmanneksi parhain kotijoukkue.
Kauden alla moni piti Pelicansia mielenkiintoisena joukkueena, jolla voisi parhaimmillaan olla potentiaalia kiusata sarjan isoja joukkueita, mutta silti lahtelaisia ei pidetty varsinaisesti kuin korkeintaan mahdollisena kymmenen sakin joukkueena. Harvassa oli alkukaudessa ne, jotka uskoivat joukkueen kamppailevan kotiedusta puolivälieriin.
Epävarmuutta lisäsi joukkueeseen kesällä saapunut uusi päävalmentaja, Ville Nieminen, jolla ei ollut aiempaa kokemusta päävalmentajan roolista, minkä lisäksi joukkue teki sopimuksen nuoren ja lupaavan tšekkimaalivahti Jakub Skarekin kanssa. Kärkihyökkääjäksi hankittiin Suomessa aiemmin käytännössä tuntematon Hynek Zohorna.
Kummankaan pelaajan suoritustasosta suomalaisissa kaukaloissa ei voitu olla täysin varmoja ennen kauden alkua. Lisäksi puolustuksessa oli useampi lupaava, mutta vielä hieman epävarma suorittaja pääsarjatasolle. On siis perusteltua väittää, että joukkue ei ollut kauden ennakkoarvioissa kovinkaan korkealla.
Kun kiekko sitten lopulta tippui jäähän syyskuussa, Pelicansin peli haki ymmärrettävästi vielä muotoaan, mutta talven koittaessa joukkue ei ole enää katsonut taakseen. Joukkue on ollut kiistatta yksi kauden kuumimmista ja kiinnostavimmista joukkueista sen aktiivisen ja yhtenäisen pelitavan tuottaessa runsain mitoin kiekonriistoja ja maalipaikkoja.
Ja millä tavoin Pelicans onkaan kasvanut kauden mittaan! Alkukankeuden jälkeen joukkue hyökkää, puolustaa, repii ja raastaa neljän kentällisen voimin ilman maajoukkuetason tähtipelaajia tai sen suurempaa mediahuomiota. Lisäksi Ville Nieminen on tullut Liiga-valmentajien kabinettiin oven karmit kaulassaan − Pelicans pelaa mainiota jääkiekkoa, jossa jokainen pelaaja tekee hartiavoimin ja suurella sydämellä töitä yhteisen hyvän eteen.
Valmennuksen suhteen pitää nostaa hattua myös siitä, että moni Pelicansin nuorista pelaajista on ottanut suuria kehitysaskeleita yksilöinä. Tästä kirkkaimpana esimerkkinä mainittakoon säkenöivää kautta pelaava puolustaja Oliwer Kaski, joka on iskenyt 43 otteluun erinomaiset 33 pistettä.
Kerrataanpas: lahtelaisilla on hyvä valmennus Niemisen ja Pasi Nurmisen ansiosta, erinomainen maalivahtitandem Jakub Skarek – Jussi Olkinuora, tukku hyviä kiekollisia puolustajia kuten Mikko Kousa, Oliwer Kaski ja Casimir Jürgens, minkä lisäksi lahtelaisilla on heittää kaukaloon luotettavia ja verrattain tehokkaita hyökkääjiä kuten Jesse Mankinen, Jesse Saarinen, Hynek Zohorna ja Hannes Björninen, joka on samalla Liigan parhaita aloittajia. Lisäksi santapaperiosastolta joukkueella on tarjolla Antti Tyrväinen ja Taavi Vartiainen, joiden pelistä on viime vuosina jäänyt pois turhat jäähyt. Koossa on siis hyvät ainekset voittavalle jääkiekolle.
Mikä voisi siis mennä pieleen?
Kautta ja runkosarjaakin on vielä paljon pelaamatta, ja joukkueen liito on tällä hetkellä niin poikkeuksellista, että on syytä odottaa vielä notkahdusta pelisuorituksissa. Tähän on viitannut myös Nieminen kommenteissaan joukkueensa ja sen yksilöiden ylätasolla suorittamisesta. Suuri kysymys pudotuspelimenestyksen puolesta on, että pystyykö joukkue käsittelemään nykyisen vireensä, säilyttää menestyksen nälkänsä ja tarvittaessa käsitellä todennäköisen hetkellisen notkahduksen suoritustasossaan.
Pystyykö joukkue käsittelemään nykyisen vireensä ja säilyttämään voittamisen nälkänsä?
Kukaan ei voi kieltää, etteikö Pelicans olisi tällä hetkellä yksi Liigan parhaimmista joukkueista. Silti verrattain kokematon joukkue joutuu vielä pinnistelemään saavuttaakseen paikan neljän joukosta runkosarjassa. Puolustus on tällä hetkellä osittain loukkaantumisten takia kokematon ja pahimmillaan altis virheille kuten perjantain ottelussa SaiPaa vastaan nähtiin. Kokenut ja varma puolustava puolustaja voisi tehdä merkittävän vaikutuksen joukkueen mahdollisuuksiin pudotuspeleissä.
Lahdessa nähtiin keväällä 2012 hurja kiekkohuuma, kun Pelicans jyräsi erinomaisesti roolitetulla joukkueellaan aina finaaliin saakka. Tällöin koko kaupunki tuntui elävän jääkiekosta ja turkoosia väriä näki jatkuvasti yllättävissä paikoissa. Talven merkeistä voisi ennustaa, että myös keväänä 2019 Lahti pukeutuu turkoosiin, eikä silloin millään joukkueella ole mukavaa Isku-Areenan pienessä kaukalossa työteliästä ja sitoutunutta pelikaaninippua vastaan.
Turkoosi pelikaani saattaa olla tämän kauden musta hevonen.
