Kanadan MM-turnaus päättyi karulla tavalla jo puolivälieriin joukkueen kaaduttua Tšekin myöhäiseen voittomaaliin. Urheilun tasolla kansalliseen katastrofiin verrattavissa oleva kyykkäys on monen sattuman summa, mutta joukkue kärsi turnauksessa toistamiseen ongelmista, jotka se aiheutti itse itselleen kokoamallaan ryhmityksellä.

Jälkiviisaana joukkueen suoritusten analysointi on aina huomattavasti helpompaa, mutta tässä tapauksessa ei ole edes kyse siitä, etteivätkö varoitusmerkit olisi olleet ilmoilla jo leiriryhmityksen tultua julki.

Kanada jätti kotiin huomattavasti pistepotentiaalia muun muassa kahden pisteen pistekeskiarvolla WHL:ssä pelaavien Riley Heidtin ja Andrew Cristallin muodossa. Myös yli 100 pisteen tahdissa OHL-jäillä tuhoa kylvävä David Goyette olisi voinut tuoda pohjaketjuihin tehokkuutta.

Suurin yksittäinen pudotus Kanadan leiriryhmästä oli kuitenkin puolustaja Owen Pickering, jonka kaavailtiin ennen ryhmän nimeämistä olevan yksi puolustuksen kiekollisista moottoreista. Pickeringin kotiin jättämiselle ei tarjottu mitään syytä, mutta hänen poissaolonsa jätti massiivisen aukon Kanadan pelintekoon.

On toki helppo seisoa sen faktan takana, että leiriryhmään ja myöhemmin lopulliseen kisajoukkueeseen nimetyt puolustajat Tristan Luneau ja Tanner Molendyk jäivät sivuun joukkueesta erillisten vaivojen vuoksi, mutta Pickeringin tiputtaminen kisakoneesta kummastutti täysin syystäkin.

Ylivoimaa ja kiekollista peliä lopulta käytännössä yksin pyörittänyt Denton Mateychuk jäi todella kaipaamaan kaltaistaan pelinrakentajaa jakamaan vastuuta. Vaikka Mateychuk oli yksilötasolla yksi turnauksen parhaista puolustajista, olisi hänen vierelleen kaivattu toista kiekollismielistä puolustajaa.

Hyvä ja tehokas joukkue pystyi ajoittain elämään ilman useamman kiekollisen moottorin olemassaoloa, mutta hyökkäyksen täysi oikosulku kolmessa viimeisessä ottelussa vei lopulta koko joukkueen mukanaan.

Joukkueessa ei nähty kanadalaisille tyypillistä kiekollista röyhkeyttä, eikä kukaan tuntunut haluavan kantaa laukomisvastuuta, yhtä pelaajaa lukuun ottamatta.

Macklin Celebrinin odotukset ennen turnauksen alkua olivat pilvissä, sillä 17-vuotias oli pelannut tiensä jo miltei varmaksi ykkösvaraukseksi ennen ensi kesän varaustilaisuutta. Hyökkäykselle, joka kuhisee korkean profiilin NHL-lupauksia, on täysin anteeksiantamatonta osoittaa pelokkuutta laukoa kiekkoa, eikä Celebrinin loistaminen pelokkaassa hyökkäyksessä tule suurena ihmeenä.

Yksilötaito on oma asiansa, mutta Celebrini oli harvoja pelaajia, jotka näyttivät saavan itsestään kaiken mahdollisen irti jokaisessa alkulohkon ottelussa. Silloinkin täytyy kyseenalaistaa valmentaja Alan Letangin päätöstä peluuttaa häntä 13 minuutin peliaikakeskiarvolla ensimmäiset kolme ottelua ennen kuin huippulupaus pääsi irti Saksaa vastaan toden teolla.

Ruotsia vastaan kohahdutti myös kaksi maalia tehneen Carson Refkopfin koirankoppikohtelu. Tehokasta laukausta ja hurjaa maalintekopotentiaalia kantava Rehkopf näki Ruotsia vastaan jäätä vain vajaan viiden minuutin verran.

Kanada rakensi joukkueeseensa hyökkäyksen, joka osoitti selkärangattomuutta ja haluttomuutta luoda minkäänlaista peliä Latvia-ottelun jälkeen. Tilannetta ei paranna se, että kisakoneesta oli jälleen jäänyt roimasti kiekollista röyhkeyttä ja maalivainua rapakon toiselle puolelle.

Lopulta Conor Geekien pelikieltouhan ja Matthew Savoien loukkaantumisen vauhdittamana varamieheksi Göteborgiin tuotu Jagger Firkus, sekä viime kesän ensimmäisen kierroksen NHL-varaus Bradly Nadeau olisivat edustaneet juurikin mainittuja ominaisuuksia. Etenkin yliopistosarjassa tuhoa tekevä Nadeau olisi istunut toisen yliopistokomeetan Celebrinin rinnalle ylivoiman laukaisupelotteena.

Vaikka joukkue oli heikosti rakennettu, tuotiin Göteborgiin silti paperilla laadukas joukkue. Rakentajat kuitenkin kaivoivat itselleen kuoppaa jo siinä vaiheessa, kun he päättivät jättää muutaman avainnimen kotiin. Toisen virheen valmennus teki peluuttamalla tarjolla ollutta materiaalia vastoin joukkueen tarpeita.

Pelaajat itse sinetöivät heikon turnauksen osoittamalla välinpitämättömyyttä ja suhtautumalla kolmeen viimeiseen vastustajaansa kuin helppoihin suupaloihin. Nyt se maksaa välinpitämättömyydestä kalliin hinnan, kun vaahteranlehtien turnaus päättyi puolivälierävaiheeseen kolmatta kertaa kuluvan vuosituhannen aikana.