138 miljoonaa euroa.
Sen verran Telia maksaa Liigalle yksinoikeudestaan yrittää televisioida sarjan kaikki ottelut kuuden vuoden ajan. Monenmoinen tarpeisto ja henkilöstö kustantaa vielä miljoonia lisää.
Siitä on 16 kuukautta, kun Telia julkisti voittaneensa tarjouskilpailun Liigan mediayhteistyökumppanuudesta vuosille 2018–2024. Ensimmäisestä Telian tuottamasta jääkiekko-ottelun suorasta televisiolähetyksestä on kulunut reilu kuukausi. Liiga-sopimuskauden ensimmäinen sarjakausi alkaa kuuden vuorokauden kuluttua.
Ja nyt mikään ei toimi, kuten kuuluisi toimia. Kattavasti, vähällä vaivalla, pätkimättä, yhtäaikaisesti ja asiakaslupaus täyttäen. Ei yhteydet, ei liikkuva kuva, ei äänet, ei käyttöönotto, ei jakelu, ei laskutus, ei viestintä, ei julkisuudenhallinta, ei ravintolayhteistyö, ei teknologiankehitys, ei projektijohtaminen.
Mikään ei toimi.
***
On hyvä ymmärtää Telian Liiga-hankkeen perusta. Telia ei ole mukana Liigassa esimerkiksi tukeakseen suomalaista jääkiekkoa tai taatakseen suomalaisille mahdollisimman lokoisat oltavat kotisohvilla jääkiekkoviihteen parissa. Se on Ruotsin valtion pääomistama kansainvälinen teleoperaattori, jonka ydinliiketoimintaa on erilaisten yhteyksien ja niitä hyödyntävien laitteiden myyminen sekä vuokraaminen. Liiga on Telialle sisäänheittotuote ja tunnettuustekijä. Televisiosisältöä, josta Telia ajattelee riittävän monen olevan valmis maksamaan, jotta se kannattaa omia ja tuottaa suurista kuluista huolimatta.
Kun kaupallinen mediatalo – kuten esimerkiksi Sanoma tai MTV – hankkii urheilutelevisiointioikeudet, tulonmuodostus syntyy lähinnä mainosmyynnistä ja katseluoikeuksien kuluttajamyynnistä. Mitä enemmän katsojia, sitä enemmän rahaa mainostajilta.
Teleoperaattorille katseluoikeuksien ja mainosten myyminen ovat toissijaisia tulonlähteitä. Liittymien ja laitteiden kauppaaminen ensisijaisia. Telia ei myy Liiga-jääkiekkoa, vaan Telian yhteyksien ja laitteiden välityksellä katsottavaa Liiga-jääkiekkoa.
Siksi niin monella on niin paljon epäselvyyttä yhteyksien ja laitteiden ja sovellusten yhteensopivuuden kanssa. Epäselvyyteen on tarkoitus olla yksi ylivoimainen ratkaisu: asiakassuhde Teliaan. Se on todennäköisesti syy muun muassa siihen, miksi TeliaTV-sovellus ei toimi Android-pohjaisten lineraaristen televisioiden kanssa. Telian toisen suomalaisen pääkilpailijan DNA:n DNA TV Hubi kun on Android-pohjainen. Ei kannata mahdollistaa Liigan katsomista sillä.
Telian näkökulmasta jääkiekon tilalla voisivat periaatteessa olla vaikkapa Suomen Kansallisteatterin näytökset, jos ne sattuisivat olemaan maan vetovoimaisin ja seuratuin jatkuva viihdetuote Liigan sijaan. Olennaista ei ole lähetyksen sisältö, vaan mahdollisuus myydä siitä sisällöstä kiinnostuneille mahdollisimman paljon kaikkea muuta.
***
Sisältö on Telialle hankkeen helpoin kokonaisuus. Siis kun verrataan esimerkiksi lähetysteknologian hankkimiseen, valokuituyhteyksien vetämiseen ja myynnin järjestämiseen. Katsojille se taas on lähtökohtaisesti suurin intohimojen kohde – lähetysten näkyminen kun mielletään 2020-luvun lähestyessä itsestäänselvyydeksi.
Telian oli vaivatonta aloittaa hanke kysymällä jääkiekonseuraajilta, mitä lähetyksiltä toivotaan. Julkinen pyörä nytkähti kepeästi liikkeelle mikrofonien määrästä ja mahdollisten selostajien henkilöllisyyksistä keskustellen.
Operaatiota johtava Olli-Pekka Takanen ilmoitti hyvissä ajoin, ettei aikomus ole yrittää journalismia, vaan viihdyttää. Valinta on järkevä. Ja sen sanominen julkisuuteen mahtavan rehellistä.
Kun urheilutelevisiointia tekee mediatalon sijaan aivan toiselle toimialalle pääliiketoimintansa kohdistava yhtiö, se pystyy lähestymään tuotettaan vailla journalistista painolastia. Ei tarvitse uskotella sisällön olevan journalismia.
Uskotella siksi, että ei ostettujen mediaoikeuksien ympärille rakennettava televisiotuotanto ole koskaan journalismia. Se on oman myytävän tuotteen sisältömarkkinointia. Pelkän urheilutapahtumien televisioimisen sijaan niiden ympärille kyhätään vivahteikkaampaa sisällöntuotantoa, jotta kokonaistuote olisi tilaajille – julkisrahoitteisen mediayhtiön tapauksessa yleisölle – kiehtovampi.
Siksi on hassua, että Suomessa arvostellaan urheiluselostajien puolueellisuutta ja paheksutaan, kun televisiohaastattelija haastattelee avopuolisoaan. Molemmat toimivat sisältömarkkinoinnissa oikein hyvin.
Kunnianhimoinen journalismi on vaikeaa. Siinä yritetään yhtä aikaa viihdyttää ja kertoa maailmasta todenmukaisesti, rehellisesti sekä puolueettomasti. Ei silkka viihdyttäminenkään missään tapauksessa ole helppoa, mutta siinä on sentään vähän vähemmän asioita huomioitavana. Eikä Telia hyötyisi mitään siitä, että se julistaisi Liiga-tuotantonsa journalistiseksi instanssisiksi. Ei kootussa sisältöporukassa ole oikein osaamistakaan moiseen. Työ olisi vaikeampaa ja raskaampaa, eikä tilaajamäärä mainittavasti kasvaisi.
Kun Telia on puhunut viihteellisyydestä, moni on pelännyt Eurosportin ja TV5:n viime talven olympialähetysten mallin paluuta. Jethro Rostedt -pelko lienee tässä tapauksessa turha. Eikä ongelma ylipäätään ole viihteellisyys, vaan se, jos se tehdään huonosti.
***
Mitä lähemmäs kauden alkua on tultu, sitä enemmän Telian hankkeen ylle on kerääntynyt tummia pilviä. Koko kuluvan vuoden ajan edistysaskeleet ovat tuntuneet laahaavan.
Sisällöstä vastaava tuottaja palkattiin vasta vuodenvaihteessa, koko sisältöpoppoo varmistui kesällä, hankkeelle paikallisesti työskentelevät ovat ihmetelleet tietämättömyyttään ja ohjeistusten vähäisyyttä, juontaja Tuomas Nyholm aiheutti jo Pitsiturnauksessa seuraväessä jupinaa ylimieliseksi suomitulla käyttäytymisellään, kahden harjoitusottelun televisiointi on jouduttu perumaan, teknologian kehitystyö ei valmistune kauden alkuun mennessä ja ulkoisessa viestinnässä on ollut paljon epätietoisuutta. Mikään ei toimi.
Liigan johto on huomioinut Telian ongelmat. Takanen vieraili sarjan johtoryhmän elokuun kokouksessa vastailemassa huolenaiheisiin ja kirjasi huomiot konkreettisesti muistiin.
On todennäköistä, että voimakas ja kasvava pörssiyhtiö saa Liiga-palikkansakin aikanaan järjestykseen. Valokuituyhteydet ja mediasoittimet saataneen toimimaan ja sosiaalinen media täyttyy Liiga-giffeistä. Telian kun ei tarvitse etsiä kehittymismotivaatiota pelkästään kulubudjetista: se on pudonnut kuluvan vuoden aikana kotimaisessa laajakaistamarkkinassa pronssisijalle. Toki Liiga-puuhastelun aiheuttama mainehaitta ei lainkaan auta suurta tavoitetta eli ydinliiketoiminnan markkinaosuuden kasvattamista.
Telian hanke on tällä hetkellä kriisissä ja sen lähtökohdat ovat erilaiset kuin mihin Suomessa on totuttu, mutta yhtiötä ei kannata syytellä esimerkiksi suomalaisen jääkiekon hyväksikäyttämisestä. Vasta-argumentteja on yli 130 miljoonaa. Ja lisäksi vielä päivitetty kuvaus- ja tuotantokalusto sekä mahdollisesti kuuden vuoden aikana Liiga-halleihin tulevat huippunopeat langattomat 5G-verkot. Jätti-investointeja kaikki.
Palikat varmastikin järjestyvät, mutta milloin? Ehkä vuoden kuluttua, kun HTML5-pohjainen mediasoitin tulee käyttöön ja valokuitukaapelit on ehditty testailla yritysten sekä erehdysten kautta.
***
Jääkiekonseuraajille on tällä hetkellä luonnollisesti olennaisinta Telian tunaroinnista aiheutuva ärsytys. Yhtiön kelvoton projektijohtaminen on ajanut asiakkaat tuotetestaajiksi ja kärsijöiksi.
Laajemmassa katsannossa olennaista on kuitenkin myös se, mitä Telian hankkeen vaikeudet ovat paljastaneet Liigan roolin muuttumisesta. Liiga ei ole ohjaksissa, vaan houkutuslintu. Liiga-jääkiekko on nyt entistäkin enemmän tuote. Joka hallinnoi lähinnä jälleenmyyntioikeuksiaan. Kun oikeudet ostaa riittävän hyvään hintaan, lelullaan voi leikkiä miten haluaa.
Telia on Liigan historian mediakumppaneista ensimmäinen, jolle kyse ei ole tärkeästä osasta ydintuotetta, vaan vain mukavasta pienestä lisämaksullisesta kylkiäisestä kaupankäyntiin.
Muokattu 10.9.2018 kello 11.30: Artikkelissa sanottiin aiemmin, että TeliaTV-sovellus ei toimi Android-pohjaisten laitteiden kanssa. Se oli huolimattomuusvirhe ja epätosi. Nyt artikkelissa todetaan, että TeliaTV-sovellus ei toimi Android-pohjaisten lineaaristen televisioiden kanssa.
Päätoimittajan Pärnänen-palstaa julkaistaan viikoittain. Tekstit eivät ole pääkirjoituksia, mutta ne ovat päätoimittajan näkemyksiä.
