Jesse Puljujärvi sinetöi paikkansa NHL:n superlupausten joukossa nuorten MM-kisojen superesityksillään vuodenvaihteessa 2016. Puoli vuotta myöhemmin jääkiekkomaailma kohahti ja Edmonton Oilers myhähti: Puljujärvi valui varaustilaisuudessa neljänneksi, kun Jarmo Kekäläisen Columbus Blue Jackets päätyi ohittamaan suomalaisen.
Nuo hetket ovat nyt kultaisia muistoja, koska realiteetit ovat iskeneet kerta toisensa jälkeen päin suomalaisen kasvoja. NHL-ura ei ole avautunut vaivattomasti: milloin on hehkutettu ykkösketjun paikkaa Connor McDavidin vierellä ja milloin paikka on ollut nelosketjussa.
Välissä piti hakea vauhtia Kärpistä. Siinä missä Puljujärvi sai kahden edelliskauden aikana jälleen tulosta aikaan, tällä kaudella hän valahti lopullisesti Oilersin jämäpelaajien joukkoon.
Samalla seuralta loppui usko, ja se kauppasi Puljujärven käytännössä ilmaiseksi. GM Ken Hollandin mukaan oleellisinta oli vapauttaa tilaa palkkakattoon siirtotakarajaa ajatellen. Vaihtokaupan toisella osapuolella, 22-vuotiaalla Jukurit-hyökkääjä Patrik Puistolalla, ei ole todellista vaihtoarvoa.
Samalla päättyi vuosikausien juupas eipäs -veivaaminen Puljujärven mahdollisuuksista Oilersissa. Puljujärvellä on NHL-pelaajana ehdottomia vahvuuksia, mutta kun maaleja ei synny tarpeeksi eikä taso ole riittänyt kestävästi kärkiketjuihin − tai tuloksentekijäksi ylipäätään − ratkaisu on seuran kannalta ilmeinen.
Lisäksi Oilers on saanut sisäänajettua Puljujärven kaltaisia pelaajatyyppejä, kuten Klim Kostinin ja Warren Foegelen. Puljujärven paikka rouhijana, kiekottomana muille tilaa tekevänä ja maaleja tekevänä hyökkääjänä ei organisaation hierarkiassa ollut enää korkealla.
Vaihtokaupassa kenelläkään ei ollut hävittävää, vain voitettavaa.
Puljujärven viime kausi oli pelaajalle torjuntavoitto ja toi lisäaikaa NHL-uralle. Puljujärvi näytti olevansa kykenevä NHL-pelaaja tasakentällisin. Suomalainen toteutti välillä jopa hämmästyttävän hyvin rooliaan ketjun kolmantena lenkkinä. Tällä kaudella taso ja vastuu romahtivat, eikä suomalaisen orastava positiivinen urakehitys ole pysynyt raiteillaan.
Ylipäätään Puljujärven NHL-taivalta leimaa epävarmuus. Kysymykset tason riittävyydestä seuraavat joka paikkaan, ja Puljujärvi on ruotinut itse ääneen tehottomuuttaan.
− Kyllä se aika vaikealta näyttää. Jotakin pitää keksiä, että niitä alkaisi tulemaan. En tiedä. Tulisipa joku kertomaan, että mitä pitäisi tehdä, suomalainen mietti viime marraskuussa.
− Kyllä minä yritän, siitä se ei jää kiinni. Sitten ei voi mitään, jos ei tämän korkeammalle taso riitä, hän jatkoi.
Muutaman kuukauden takaiset kommentit kielivät toivottomuudesta ja etenkin siitä, ettei Oilers ollut enää suomalaiselle kehittävä ympäristö. Eikä Oilersin kannalta ole edullista, jos suomalainen saa ulosmitattua potentiaaliaan ainoastaan maailman parhaan pelaajan myötävaikutuksella. Oilersin kannalta virheeksi voi laskea sen, ettei se luopunut Puljujärvestä jo aiemmin.
Hurricanesissa Puljujärvi saa ympärilleen suomalaiskatraan ja mahdollisesti entisen tutkaparinsa Sebastian Ahon. Vaihtokauppa näyttääkin siis kaikkien kaupan osapuolten kannalta täydelliseltä: kenellekään ei ole hävittävää, vain voitettavaa.
Uudessa ympäristössä Puljujärvi voi vakuuttaa työteliään jääkiekon puolesta puhuvan Rod Brind'Amourin ja saada nykyistä enemmän vastuuta. Tulosyksikön hankinta Puljujärvi ei Hurricanesilta ole. Sen sijaan hän voi osoittautua arvokkaaksi liimapelaajaksi etenkin pudotuspeleissä.
Mikä tärkeintä, hymyilevästä ja kujeilevasta kehonkielestä tunnistettava Puljujärvi voi alkaa jälleen nauttia jääkiekosta aidosti − ennen kaikkea mailaa puristamatta. Suomeakin hän kuulee pukukopissa jälleen useammin.
