Tappara on reilun vuoden aikana voittanut kaksi Suomen mestaruutta ja CHL:ssä mestaruuden sekä hopeaa. Pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna moderniksi dynastiaksi kohonnut seura on ollut neljän parhaan joukossa kymmenenä peräkkäisenä pudotuspelikeväänä – koronakeväänä 2020 pudotuspelejä ei pelattu.
Kyseisen ajanjakson aikana Tapparaa on valmentanut joko Jukka Rautakorpi tai Jussi Tapola, mutta ensi kaudelle tapahtuu muutos. Tuoreet sopimusuutiset viestivät, että myös Rikard Grönborg saa käyttöönsä kokoonpanon, jonka ainoa tavoite on mestaruus.
Kolmivuotinen jatkosopimus Levtchille oli voimannäyttö kovapalkkaisempien sarjojen suuntaan.
Jatkuvuutta kirvesrintoihin tuovat esimerkiksi ykkösmaalivahti Christian Heljanko, pudotuspelisankari Veli-Matti Savinainen ja kapteeni Otto Rauhala. Kolmivuotinen jatkosopimus Anton Levtchille oli aivan erityinen voimannäyttö kovapalkkaisempien sarjojen suuntaan.
Uusista hankinnoista Otto Somppi ja Oskari Manninen ovat luotettavia työmyyriä, joista Sompilla on potentiaalia myös nähtyä tehokkaampaan pelaamiseen. Parhaalla AHL-kaudellaan nuori keskushyökkääjä teki 26 pistettä 32 ottelussa.
Puolustukseen hankittu Otto Leskinen oli keväällä 2022 Tapparassa pelatessaan ilmiömäisen hyvä, eikä kausi AHL:ssä varmasti ole taitoja ainakaan heikentänyt.
Toistaiseksi Tapparalla on julkaistuna sopimukset seitsemän puolustajan ja 11 hyökkääjän kanssa, joten joukkueen rakentaminen on ilmiselvästi kesken. Siitä huolimatta on silmiinpistävää, kuinka tasapaksu ja nimetön keskikaista on.
Rauhalalla on toki teräksinen Tappara-sydän, mutta takuuvarma tuloksentekijä hän ei ole. Somppi on liigatasolla katsomaton kortti, ja 19-vuotias Topi Rönni ei vielä ole pelannut edes kokonaista kautta aikuisten sarjassa.
Ei ole Tapparan imagon kannalta ihanteellista, että KooKoon keskushyökkääjistö on Arttu Ilomäen ja Otto Paajasen värväyksillä hallitsevaa mestaria vahvempi.
Päättyneen kauden keskushyökkääjistä Jori Lehterä on vahvistanut jättävänsä Tapparan, lehtitietojen mukaan Patrik Virta pelaisi ensi kaudella DEL:ssä ja kesken kauden hankittu Marcus Davidsson siirtyy veljensä Jonathanin tavoin Ässiin.
Laidat pullistelevat lajitaitoa ja johtajuutta, mutta keskusta kumisee tyhjyyttään.
On toki myönnettävä, että ennen Lehterää Tapparalta puuttui vuosien ajan tähtiluokan keskushyökkääjä. Toisaalta 2010-luvun mestaruusvuosina Jan-Mikael Järvisen, Jani Lajusen ja Juhani Jasun myötä keskikaistalla oli kokemusta ja jatkuvuutta – tällä hetkellä tuo kaikki on Rauhalan harteilla.
Ei myöskään ole Tapparan imagon kannalta ihanteellista, että esimerkiksi KooKoon keskushyökkääjistö on Arttu Ilomäen ja Otto Paajasen värväyksillä hallitsevaa mestaria vahvempi.
Totta kai Tappara vahvistuu vielä, ja kansainvälisesti meritoitunut päävalmentaja voi olla toimiva myyntivaltti ulkomaalaispelaajien keskuudessa. Mikään ei kuitenkaan ole varmaa ennen kuin nimet ovat paperissa.
Tällä hetkellä Tapparalla on mestarisuosikin maalivahti, puolustus ja laitahyökkääjät – mutta hädin tuskin pudotuspelijoukkueen keskushyökkääjät.
