Kauden aikana loukkaantumisia oli todella paljon aiempiin vuosiin verrattuna, mutta joukkueen syvyys tuli esiin oikeastaan yllättävällä tavalla. Päävalmentaja Dave Lewis antoi rohkeasti peliaikaa monelle aiemmin pienemmän roolin pelaajille ja lähes jokainen nosti esimerkillisesti tasoaan päästyään vain suurempiin saappaisiin.
Joulukuussa joukkueen avainpelaajista oli tasan puolet sivussa, mutta silloin Wings yltyi kauden rajuimpiin maalikarkeloihinsa Pavel Datsyuk pääarkkitehtinaan. Myös Curtis Joseph kannatteli vajaamiehistä joukkuetta ja pelasi tähän aikaan kauden parasta peliään. Lisäksi AHL:stä nostetut avut onnistuivat yllättävän hyvin NHL-tasolla. Loukkaantumistilanteen suhteen kuvaavaa oli se, että vain Brendan Shanahan ja Nicklas Lidström pystyivät pelaamaan kauden kokonaisuudessaan ilman vammoja läpi.
Pudotuspeleihin lähdettäessä sivussa on ainoastaan maalivahti Joseph ja puolustaja Jason Woolley. Josephin leikattu nilkka kipeytyi uudelleen pienen luusta irronneen rustosirun takia, joten pelit aloitetaan Manny Legacella. Dominik Hasekia ei enää tarvitse laskea mukaan kuvioihin, sillä hänen lyhyt paluuvisiittinsä loppui jo kuukausia sitten nivusvaivoihin.
Derian Hatcher on saanut polvileikkauksensa jälkeen pelituntumaa 12 ottelua ja tämän järkälemäisen pakin pitäisi olla jo kohtalaisessa pelikunnossa. Mies on puhunut ajoituksen vaikeudesta pelituntuman puutteen takia, mutta on vielä säästynyt kovilta peliminuuteilta, kun Lidström ja Mathieu Schneider ovat olleet huippuvireessä.
Loppuvaiheessa kautta loukkaantuneet Kris Draper ja Robert Lang saivat 2 ottelua alle juuri ennen pudotuspelien alkua, joten eivät joudu sinne ihan kylmiltään. Mathieu Dandenault palasi myös sairaslomaltaan viimeiseen runkosarjaotteluun. Jason Woolleyn mystiset selkäongelmat ovat olleet viime viikkoina paranemaan päin, mies saattaa tehdä paluun kentälle jossain vaiheessa Nashville-sarjaa.
Tasainen neljän ketjun kone
Detroitin vahvuus on edelleen äärimmäisen taitava ja kokenut materiaali, niin hyökkäyksessä kuin puolustuspäässä. Pelaajilta löytyy yhteensä 34 Stanley Cup -voiton kokemus. Jalkeille on heittää kolme todella taitavaa ja tasavahvasti roolitettua ketjua, sekä ehkä NHL:n parhaimmistoon kuuluva jarrukenttä Maltby-Draper-McCarty.
Myös erikoistilanteissa Wings on vahvoilla. Ylivoima oli runkosarjassa lännen pudotuspelijoukkueista toisiksi tehokkainta(20,0%) ja alivoima koko liigan paras(86,7%). Alivoimalla onnistuttiin poikkeuksellisen useasti myös maalinteossa(15 kertaa). Nashvillen lukemat pärjäävät ylivoiman osalta, siinä joukkue oli lännen jatkajista neljänneksi tehokkain(16,7%). Suurempi ero tulee sitten alivoimapelissä, jossa Nashville oli pudotuspeleihin selvinneistä joukkueista kaikista heikoin (81,7%).
Sentteriosasto on tasokkaampi kuin yleisesti luullaan. Loistavan kauden pelanneen Kris Draperin lisäksi keskusmiehistö on "vahvistunut" vihdoinkin täysin terveellä Steve Yzermanilla, läpimurron tehneellä Pavel Datsyukilla, sekä Washingtonista hankitulla, myös huippukauden pelanneella Robert Langilla.
Brendan Shanahan ja Lang tulevat pelaamaan yhdessä ainakin ensi alkuun. On hieman yllättävää, että Lewis laittoi heidät yhteen, vaikka aiempaa kokemusta runkosarjassa ei ehtinyt tulla kuin pari peliä. Langin myöhäinen siirto ja sen jälkeinen loukkaantuminen jätti toisaalta peliminuutit uusien joukkuekavereiden kanssa muutenkin vähiin. Langia on pidetty heikkona playoff-pelaajana, mutta vasta nyt mies pelasi todellisen läpimurtokautensa. Tuleeko sama läpimurto myös playoff-tasolla, sen aika näyttää.
Steve Yzerman on ollut aivan eri mies kuin kaksi edelliskautta. Polvi on täysin kunnossa ja se näkyy kentällä mahtavana liikkeenä. Kaikki jotka tv:stä pystyvät otteluita katsomaan, niin huomioikaa Yzermanin liike. Yhtä liukkaasti liigassa ei liiku tällä hetkellä kukaan 38-vuotias.
Pavel Datsyuk pelasi itsensä huikeilla maaleilla ja 68 tehopisteellä kaikkien tietoisuuteen. Mies tosin väsähti hieman runkosarjan loppupuolella pienistä loukkaantumisistakin johtuen. Brett Hullin kanssa Datsyuk muodostaa äärimmäisen vaarallisen tutkaparin ylivoimalle ja kolmosketjuun.
Nelossentteri Kris Draper oli runkosarjassa todella vakuuttava, todennäköinen Selke-voittaja nosti tasoaan aivan uskomattomasti päästyään loukkaantumissuman aikana pelaamaan suurempaan rooliin. Hyökkäyspään avuja löytyi lisää puolustuspelin siitä yhtään kärsimättä. Jäähyntappokaveri Kirk Maltbyn kanssa syntyi yhteensä peräti 9 alivoimamaalia.
Puolustus on selkeästi viime vuotista vahvempi, missä Mathieu Schneiderin loistavat otteet ovat olleet kaikkein merkittävin tekijä. Mies pelaa uransa parasta kauttaan ja saattaa päästä jopa Norris Trophy -ehdokkaaksi. Schneider on pelannut Nicklas Lidströmin parina ja on omien sanojensa mukaan oppinut Lidakselta erittäin paljon siitä miten asiat tehdään oikein. Viime kaudella mies ei vielä ehtinyt sopeutua joukkueen pelityyliin.
Ylivoimassa Lidström ja Schneider tulevat olemaan pääosin ainoat pakit, jotka saavat peliaikaa. Molemmat erikoiskentät kun sisältävät 4 hyökkäjää. Ray Whitney, Yzerman, Hull ja Lang vaihtelevat toisena viivamiehenä näissä ketjukoostumuksissa.
Pakiston fyysinen kakkospari muodostetaan Derian Hatcherin ja Chris Chelioksen varaan, Hatcher vähentää mukavasti ikääntyneen Chelioksen fyysisen pelin taakkaa. Molemmat ovat silti hieman kysymerkkejä rautaisesta kokemuksesta huolimatta. Chelioksella rasitteena on ikä ja Hatcherillä puolikuntoisuus. Chelioksen yhteispeli Hatcherin rinnalla on kuitenkin tuntunut toimivan paremmin kuin aiemmin Jiri Fischerin kanssa.
Kolmosparissa pelaa varmuudella Fischer, mutta toisen lenkin valinta on vielä epävarma. Jamie Rivers on pelannut varmaa peruspeliä koko kauden ajan, mutta sairaslomalta palaavat Mathieu Dandenault ja Jason Woolley saattavat syrjäyttää hänet. Woolleyn yllättävä paluu voi siirtää Dandenaultin hyökkäyksen varamieheksi, sillä mies pystyy pelamaan myös laitahyökkääjän tontilla.
Rivers silti todennäköisesti aloittaa, kun peliesityksissä ei ole ollut moitteen sijaa. Mies on tällä hetkellä kuuma/terve pelaaja ja tuo enemmän fyysisyyttä pakistoon kuin edellä mainittu kaksikko.
Tuleva todennäköinen kokoonpano: (suluissa pelaajien Stanley Cup -voittojen määrät)
Ray Whitney - Steve Yzerman - Henrik Zetterberg (0+3+0 Cupia)
Brendan Shanahan - Robert Lang - Tomas Holmström (3+0+3)
Steve Thomas - Pavel Datsyuk - Brett Hull (0+1+2)
Kirk Maltby - Kris Draper - Darren McCarty (3+3+3)
(Boyd Devereaux, Jason Williams) (1+0)
Nicklas Lidström - Mathieu Schneider (3+1)
Derian Hatcher - Chris Chelios (1+2)
Jiri Fischer - Jamie Rivers (1+0)
(Jason Woolley, Mathieu Dandenault) (0+3)
Manny Legace (1 Cup)
(Curtis Joseph/Marc Lamothe)
Legace paineen alla
Wingsin akilleen kantapääksi voi muodostua maalivahtipeli, sillä Manny Legace on täysin kirjoittamaton kortti pudotuspeleissä. Miehen tilillä on vain 13 pudotuspeliminuuttia koko uran ajalta. Tosin Nashvillen Tomas Vokounilla ei ole minuuttiakaan. Legacen tilastoissa ei sinänsä ole mitään vikaa, voittoprosentti oli Miikka Kiprusoffin jälkeen liigan toisiksi paras ja maalikeskiarvo sekä torjuntaprosenttikin olivat aivan liigan kärkipäätä (2.12GAA ja 92,0%). Vokounin vastaavat tilastot ovat 2.53GAA ja 90,9%
Legace on ollut kauden aikana yksittäisissä otteluissa aivan loistava, mies kompensoi pientä 173cm:n pituuttaan nopeudellaan ja uskomattomilla reflexeillä. Mutta nyt paineensietokyky ja kyky voittaa kokonaisia pudotuspelisarjoja punnitaan. Se on täysin eri asia kuin yksittäisen ottelun voittaminen.
Curtis Joseph voi syrjäyttää miehen jos tervehtyy täysin ja Legace samalla epäonnistuu. Mannyn hoitaessa homman kunnialla ei ole mitään järkeä tuoda pelituntumaa hakevaa, vaikkakin tervettä Josephia tolppien väliin. Lewis on antanut täyden tukensa Legacelle Cujon asemasta huolimatta. Josephin paluun ei pitäisi olla vielä lähelläkään, sillä farmimies Marc Lamothe on nimetty ainakin alkuun joukkueen kakkosmaalivahdiksi.
Legace oli kovan kritiikin kohteena kun Anaheim löylytti Red Wingsiä 8 maalilla, mutta kokosi itsensä kahteen otteluun Coloradoa vastaan, missä päästi yhteensä vain 1 maalin. Henkistä kanttia siis näyttäisi löytyvän. Puolustuksesta puuttui avainmiehiä tuossa Anaheimin katastrofipelissä, joten avukin olivat vähemmällä.
Viime kevään "sweepissä" Joseph ei sen pahemmin epäonnistunut, mutta vastapään maalivahti pelasi vain NIIN paljon paremmin. Pudotuspelien parhaaksi valitun Jean-Sebastien Gigueren torjuntaprosentti oli yli 96% ottelusarjan jälkeen ja siihen vastapuolen Vokoun tällä kertaa tuskin pystyy.
Paniikki, paniikki!
Toinen heikkous voisi olla vaikkapa vähän epäonninen tappio heti alkuun, jolloin viime vuoden muistot voivat hiipiä mieleen. Vokounin ylivertainen, turhauttava ja uskon vievä maalivahtipeli, kuten Gigueren reilut 60 torjuntaa viime kevään 3. ottelussa voisivat horjuttaa joukkueen itseluottamusta. Myös erikoistilanteiden epäonnistuminen voi kääntyä päälaelleen joukkueen heikkoudeksi. Niiden toimiminen on elinehto, sillä muuten tärkeimmät aseet Predatorsia vastaan ovat poissa.
Viime vuoteen verrattuna Wings oli jollakin tapaa puhki jo pudotuspelien alkuvaiheessa, kun kesäloma jäi edellisvuonna lyhyeksi aina pitkiksi venyvien Stanley Cup -pelien ja -voiton myötä. Nyt kesäloma oli Gigueren ansiosta pitkä ja papoissa on taas enemmän virtaa, samoin kuin edelliseen Cupiin johtaneella kaudella.
Lisäksi Lewis on peluuttanut joukkuetta on todella tasaisesti säästöliekillä koko kauden ajan vain ja ainoastaan pudotuspelejä silmällä pitäen. Loukkaantumisten takia on myös käytetty ennennäkemättömän suurta rosteria ja pikkuvaivoista johtuvat pienet sairaslomat ovat yleensä vain hyväksi rankan runkosarjan aikana.
Tiputtaja-Thomas tällä kertaa jatkoonviejänä ?
Varsinainen pudotuspelien yllättäjä voisi olla ikinuori Steve Thomas. Vai onko se enää edes yllätys jos tämä herra ratkaisee näitä tärkeitä otteluita? Siihen tehtävään hänet hankittiinkin. Pelipaikka tulee olemaan Datsyukin ja Hullin kentän työmyyrä, joten tehoja tulee, sen voi luvata.
Steve Yzerman nostaa aina tasoaan pudotuspeleihin. Hänen luonteensa ei yksinkertaisesti anna periksi kun kyse on vastuun kantamisesta. Joskus se menee jopa yli ja varsinkin tappiot kapteeni ottaa liian kovasti itseensä. Mutta se johtuu vain ja ainoastaan siitä, että Yzerman vihaa häviämistä ja siksi tekee kaikkensa voittaakseen. Silloin hän luo hurjan tahdonvoiman koko joukkueeseen omalla esimerkillään ja yrityksellään. 23 pistettä 23 ottelussa kaksi vuotta sitten yhdellä jalalla, nyt on käytössä 2 tervettä jalkaa.
Jatkosopimuksen juuri tehnyt Tomas Holmström on todennäköisesti tänäkin vuonna yksi ratkaisupelaajista, ja tulee jälleen tekemään tärkeitä maaleja maalin edestä etuperin, takaperin tai päällään seisoen. Yleisesti ottaen Lewisin peluutus on kuitenkin niin tasaista, että kukaan tuskin nousee hirvittävillä tehopisteillä selkeästi muiden yläpuolelle.
Anaheim oli vuosi sitten joulun jälkeen koko NHL:n paras joukkue, Nashville ei ole sitä nyt lähellekään. Runkosarjassa Predators voitti kolme ensimmäistä kohtaamista ja joukkueesta alettiin puhua jonkinlaisena Red Wingsin "kammo-joukkueena". Kolme viimeisintä ottelua Wings on kuitenkin hoitanut vakuuttavasti saatuaan pakettinsa kasaan.
Jonkinlaisesta paikallishengestäkin johtuen Nashvillessä pelattavissa otteluissa tulee taatusti olemaan tunnelmaa, sillä halli tulee täyttymään suureksi osaksi myös Red Wings -faneista. Halvimmat liput Joe Louis Areenalle ovat 70 dollarin hintaisia, kun taas Predatorsin kotiareenalle pääsee halvimmillaan vaivaisella 15 dollarilla. Wingsin kotipelit ovat jo aikaa sitten olleet loppuunmyytyjä, joten mattimyöhäiset matkustavat innolla vieraspeleihin.
Kovan ja ennakkoluulottoman haasteen Predators tulee taatusti Red Wingsille antamaan, mutta tällä kertaa kynnysmattoon kompastuminen tulee jäämään väliin.
