Runkosarjan selvästi voittanut HPK joutui todella koville kahdeksanneksi sijoittuneen Turun Palloseuran kanssa. Kaksi ensimmäistä kotiotteluaan hävinnyt Kerho oli pahimmillaan lirissä tasan viikkoa ennen välierien alkua. Tuolloin joukkue hävisi Turussa maalein 4-0 ja oli vain yhden tappion päässä kesälomista.
Lomat eivät kuitenkaan alkaneet, sillä HPK onnistui puristamaan tv-kameroiden edessä ensimmäisen pudotuspelivoittonsa Rinkelinmäellä. Tiukan ottelun jälkeen TPS:n yllätysmahdollisuudet hupenivat ja ritaripaidat veivät ottelusarjan kaksi viimeistä kamppailua nimiinsä selvin numeroin.
Edessä on siis heikosta alusta huolimatta välieräsarja niin ikään seitsemässä ottelussa jatkopaikkansa ansainnutta Tapparaa vastaan. Kerhon tapaan tamperelaiset nousivat kahden otteluvoiton takaa paikkaan auringossa. Bluesilla oli jo niskalenkki voitoin 2-0, mutta kirvesrinnat nousivat ohi.
Löytyykö hassuttelijoita?
Kerhon vahvimmaksi aseeksi runkosarjan nousukiidossa osoittautui hyökkäyspeli. Turkulaisten betonipuolustus yhdessä hyvin torjuneen Teemu Lassilan kanssa teki maalinteon kuitenkin tuskallisen vaikeaksi. Viidennen ottelun jälkipuoliskolla TPS alkoi kuitenkin osoittaa väsymisen merkkejä eikä Lassilakaan jaksanut enää loistaa viimeisissä peleissä.
HPK:n joukkueesta on noussut esiin runkosarjassa enemmän tai vähemmän rivimieheksi vajonneita pelaajia. Jokainen vähänkin Kerhoa seurannut varmasti muistaa Jan Pardavyn esitykset alkukaudesta. Runkosarjan lopussa ja pudotuspeleissä numeroa 89 on kantanut kokonaan toinen mies. Tehot ovat toistaiseksi vaatimattomat, mutta slovakialainen on silti ollut joukkueensa parhaimmistoa. Samaa voidaan sanoa jo ennestään pudotuspelipelaajaksi tiedetystä Tero Lehterästä, joka on esiintynyt myös välierävastustaja Tapparan paidassa.
Puolustuspelissä on aina parantamisen varaa niin kauan kuin kiekkoja omiin menee. TPS onnistuikin tekemään Kerholle herätyskellojen soitua ainoastaan kaksi osumaa kolmessa viimeisessä ottelussa, joten myös ritaripalttoossa pelaavat miehet ovat olleet tarkkana. Etenkin lauantainen Turun kamppailu oli malliesimerkki puolustustyöskentelyn hoitamisesta, joskaan turkulaisten hyökkäys ei enää 0-4-tilanteessa ollut yritteliäimmillään.
Puolivälierät luokattomasti aloittanut Martin Strbak johtaa otteet huomioiden käsittämättömällä tavalla playoffsien tehopörssiä. Tosin otteet paranivat ottelusarjan loppua kohden, eikä mies alussakaan ollut jäällä kuin juuri ratkaisevien osumien aikana. Tuomas Eskelinen pelasi mainiosti TPS:aa vastaan ja piti kultakypärää kantaneen Kai Nurmisen täysin pimennossa.
Tappara on muista pudotuspelijoukkueista lähimpänä Turun Palloseuraa. Kumpikin joukkue turvaa parhaiten betoniseen puolustukseensa. Tällä kierroksella ritareita vastassa on ainoastaan paremmin hyökkäävä ja isokokoisempi ryhmä. Myös maalivahti Mika Lehto saattaa kestää kokematonta Teemu Lassilaa pidempään.
Tasaisuus Tapparan ase
Tapparan ase HPK:ta vastaan on ehdottomasti tasaisuus ja rutiini. Bluesia vastaan käydyn ottelusarjan ratkaisumaalit tulivat käytännössä aina eri ketjun miehiltä. Jussi Tarvainen oli ainoa pelaaja, jonka panos oli huipputärkeä useammassa ottelussa. Tappara teki puolivälierissä yhteensä 17 maalia ja maalit jakautuivat 12 eri miehelle. Lisäksi pisteitä keräsi kaikki vakiokokoonpanon kenttäpelaajat Sami Venäläistä lukuun ottamatta.
Kirvesrintojen aseet Bluesia vastaan olivat myös kova viisikon liike ja kurinalainen puolustuspeli. Parhaimmillaan Tappara dominoi kenttätapahtumia mielin määrin. Heikkoina hetkinä nähtiin kuitenkin yllättävän paljon kiekollisia virheitä omalla alueella ja jatkoon pääsemiseen tarvittiin myös loistavia otteita maalivahdilta. Kiekollisista virheistä on syytä päästä eroon, jos joukkue aikoo kaataa HPK:n.
Mika Lehdon venytyksiä tarvittiinkin puolivälierissä. Lehto nousi ykkösmaalivahdiksi ohi Pasi Kuivalaisen, jonka pudotuspelit loppuivat toistaiseksi lyhyeen. Kuivalainen ei ollut ensimmäisessä pelissä huono eikä toisen pelin osumiakaan voi täysin hänen piikkiinsä laittaa. Mutta tosiasia on, että pudotuspeleissä myös maalivahdin pitää venyä ja pitää heikoilla hetkillä joukkuetta pystyssä.
Lehto vastasi tähän huutoon ja esiintyi loistavasti. Toisessa ottelussa maalille tultuaan Lehto ei päästänyt kiekkoa kertaakaan ohitseen. Virallinen nollapeli syntyi sitten ottelusarjan kuudennessa pelissä. Nollapelin lisäksi vammalalaislähtöisen maalivahdin tilastot ovat muutenkin kohdallaan: torjuntaprosentti on 94,84 ja päästettyjen maalien keskiarvo 1,27.
Puolustus yhä rautaa
Tärkein tamperelaisjoukkueen vahvuuksista on yhä loistavat puolustajat. Seitsemän maajoukkuepuolustajaa pitää huolen tason laajuudesta. Suurimmiksi johtajiksi puolustuksessa on noussut jälleen loistavia pudotuspelejä pelaava Pasi Puistola ja kaksi tärkeää maalia laukonut Jiri Marusak.
Puistola on pelannut erittäin varmasti ja raatanut kentällä väsymättä huikeita minuuttimääriä niin yli- kuin alivoimallakin. Marusak on puolestaan ollut puolustuksen kiekollinen johtaja ja on saanut varmuutta myös puolustuspeliin.
Myös hyökkääjien puolustuspelaamista voi kehua, vaikka kovin suuri osa Tapparan pelaajista ei olekaan +/- -tilastossa plussalla. Erityisesti kirvesrintojen nelosketju on onnistunut loistavasti. Marko Mäkinen ja Kimmo Koskenkorva ei ole ollut vielä yhdenkään takaiskumaalin aikana jäällä ja Arto Kukin ainoa miinus on toisesta puolivälieräottelusta, jolloin Mike Stapleton viimeisteli tyhjiin loppunumerot 4-2.
Heikot +/- lukemat useimmilla Tapparan pelaajilla selittyy pitkälti sillä, että joukkue on tehnyt tasaisessa puolivälieräsarjassa maaleja ylivoimalla. Tapparan ylivoima onkin ollut piirun verran parempaa kuin runkosarjassa, vaikka ihan viimeisissä otteluissa se ei tuottanut tulosta odotetulla tavalla. Toisaalta myös ylivoimamahdollisuudet ovat jääneet vähäisiksi tamperelaisjoukkueella.
Myös joukkueen alivoima on ollut tehokasta. Runkosarjan toiseksi parasta ylivoimaa pelannut Blues joutui toteamaan Tapparan alivoimanelikon voiman. Kirvesrintojen aggressiivinen nelikko dominoi usein erikoistilanteita, ja kun Caloun sai orkesterin satunnaisesti toimimaan oli Mika Lehdon torjunnat ja puolustajien tarkka maalineduspelaaminen liikaa.
Mihin ratkeaa?
Ottelunsarjan ratkaisu riippuu useasta asiasta. Ensimmäisen ottelun painoarvo on varmasti suuri. Tapparan on selviydyttävä Kerhon painostuksesta Rinkelinmäellä ja pystyttävä suojelemaan omaa maalia hurmiossa pelaavilta HPK-hyökkääjiltä. Kirvesrinnat ovat onnistuneet tuossa tälläkin kaudella kohtuullisesti, vaikka Tappara ei olekaan pystynyt viime kauden tapaiseen dominointiin.
Hakametsässä Tappara tulee varmasti olemaan vahvoilla ja pystynee vastaamaan jopa HPK:n liikkeeseen, vaikka joukkuetta syytetäänkin usein hitaudesta. Viisikon liike on kuitenkin hyvää ja oikea-aikaista eikä kannata unohtaa, että Tapparastakin löytyy Kimmo Koskenkorvan, Johannes Alasen ja Jaakko Uhlbäckin kaltaisia kiitureita. Myös Sami Venäläinen on erittäin energinen pelaaja eikä Esa Pirneksenkään liikkeessä ole valittamista. Aleksander Barkovinkin piilevä nopeus yllättää monet.
