Uutta kautta ei voi aloittaa kertaamatta hieman historiaa. Pax Summanen loppui Jokereissa viime kauteen neljän vuoden jälkeen. Raimo Summasen ja Erkka Westerlundin valmennuskauden aikana joukkue saavutti mestaruuden, hopean ja runkosarjan voiton. Kärpät oli kahdesti kantona kaskessa ja lähetti Jokerit lomille playoffeissa 2001 ja 2003.
Summasen aika muutti Jokereiden jääkiekkoilullista ilmettä vahvasti parempaan suuntaan. Kaksi ensimmäistä surullisenkuuluisaa Areenan kautta mentiin takki auki ja huonolla asenteella. Myös johtoportaan touhut herättivät huvitusta läpi maan: valmentajaa vaihdettiin pahimmillaan kahdesti saman kauden aikana. Westerlund ja Summanen toivat toimintaan pysyvyyttä.
Viime kauden jälkeen takki alkoi olla kuitenkin melkoisen tyhjä. Jokerit ei onnistunut mestaruusvuoden 2002 jälkeen paikkaamaan lähteneitä pelaajia yhtä särmikkäillä yksilöillä. Nimiä löytyi, mutta räiskyvyyttä ei nimeksikään. Hyperkurinalainen viisikkopeli ei tässä vaiheessa ollut omiaan saamaan oikeastaan ketään kiinnostuneeksi Jokereiden pelistä. Eikä Ville Peltosta lukuunottamatta harmaa massa ollut voittava ryhmä playoffeissakaan.
Jortikka tuo muutoksen
Raimo Summasen saatua kutsun valmennustehtävistä haasteellisimmpaan, maajoukkueeseen, alkoi Jokereiden ympärillä huhumylly uudesta Ilmalan pääkalifista. Lopulta lopputulos selvisi: valtavan määrän mestaruuksia valmennusurallaan voittanut Hannu Jortikka allekirjoitti kahden vuoden sopimuksen Jokereiden kanssa.
Jortikan pestaamisen yhteydessä tehtiin myös suuri linjaveto tälle ja tulevillekin vuosille: ensimmäistä kertaa Areenalla Jokereiden omat nuoret saisivat kunnolla koittaa siipiensä kantavuutta liigassa narripaita yllään. Edellinen Omat pojat –projekti 1999-2000 haudattiin vähin äänin. Finaaleita Hannu Jortikan TPS:ää vastaan olivat ratkomassa lähes neljäkymppiset ikämiehet ja maalivahti Pasi Nurminen.
Tuolla kaudella tehtiin katkeria virheitä, kuten Tommi Santalan dumppaaminen Hämeenlinnan Pallokerhoon vaihdossa nestori Juha Virtaseen. ”Pikkari” oli toki oiva apu pudotuspeleissä, mutta omien poikien hylkäämisen lyhytnäköisyys paistoikin läpi vasta tulevina vuosina: Jokerit joutui edelleen hankkimaan kovalla rahalla senttereitä, kun samaan aikaan Tommi Santala alkoi kerätä hurjia pisteitä toisaalla.
Tällä kertaa Hjallis Harkimo on vannonut nuoria tukevan linjan kestävän talven ensimmäisten tappioputkienkin yli. Ja Hannu Jortikka on luvannut, että hän aikoo tehdä Jokereista vuosimallia 2002-2003 jälleen Jokereiden näköisen joukkueen. Ei enää vain jostain tulleita pelaajia, joilla on jokeripaita päällään, vaan omia kasvatteja ja junioreita. Pelaajalistassa mullistus ei loppujenlopuksi näytä järin valtavalta, mutta linjavetona se on vakuuttava.
Myös pelityyliin on luvassa muutos. Katsomo oli jo viime kaudella lähellä äänestää jaloillaan ja haukotuksillaan totaalipuolustamista ja täysin kontaktitonta peliä vastaan. Jortikan Jokereiden on määrä pelata aktiivista ja aggressiivista peliä. Tämä on varmasti mieleen yleisölle ja hyväksi liigalle.
Lopullinen paletti
Jokereilla on tällä hetkellä yhteensä 27 sopimuspelaajaa. Kaksi maalivahtia, kymmenen puolustajaa ja 15 hyökkääjää. Jokereihin ei huhuilusta ja spekuloinnista huolimatta ole tulossa enää yhtään vahvistusta. Martti Järventien ja Thomas Sjögrenin liittyminen narripakkaan oli viimeinen muutos kauteen lähdettäessä.
Pikaisesti silmäiltynä Jokereiden rosteri ei juurikaan näytä mestaruusjoukkueen pelaajalistalta. Mutta särmää siinä on. Kuinka suureksi omien poikien osuus lopulta pelaavasta ja ratkaisuja tekevästä ryhmästä on, jää nähtäväksi. Mutta nyt siihen pitäisi ainakin olla mahdollisuus.
Helenius pakiston suurin saapuja
Paitsi kooltaan, myös nimeltään ja mainosarvoltaan suurin vahvistus uuteen jokerijoukkueeseen on Sami Helenius, joka palaa pitkin NHL:ää vietettyjen kausien jälkeen ”vihdoinkin” kotiin ja suoraan Jokereiden kapteeniksi. Kolme muuta runkopuolustajaa ovat selkeästi Markus Kankaanperä, Jan Latvala ja Martti Järventie. Kahden viimeksimainitun panos varsinkin hyökkäyspäässä on korvaamaton.
Suurimpia kysymysmerkkejä ja pienoinen huolenaihe on Arto Tukion tilanne. Monta vuotta liigan kirkkaasti parhaimpiin hyökkääviin puolustajiin kuulunut Tom Koivisto lähti rapakon taakse mestaruuskauden 2001-2002 jälkeen. Tukio hankittiin Jokereihin tulevaisuuden kiekolliseksi liideriksi. Tällä hetkellä on kuitenkin sanottava, että Tukion kehityskäyrä on painunut jopa negatiiviseksi. Ensimmäisten harjoituspelienkän perusteella ei voi olettaa Tukion olevan vieläkään lähelläkään sitä tasoa, jolle miestä jo viime vuonna yritettiin ajaa sisään.
Viiden jo mainitun puolustajan jälkeen jää pakkipareihin tilaa enää yhdelle tai kahdelle puolustajalle. Mikäli kaikki pysyvät ehjänä ja terveenä, jää viimeisistä paikoista taistelemaan viisi puolustajaa. Olli Malmivaara on kesän aikana jälleen kasvanut hieman leveyttä hulppean pituutensa varreksi, mutta muusta kehityksestä ei ole vielä tietoa. Olisiko tämä vihdoin se todellinen läpimurtokausi? Vai onko Malmivaarasta koskaan runkopuolustajaksi Jokereihin? Loput neljä puolustajaa ovat omat pojat Samuli Jalkanen, Sami Lepistö, Kevin Kantee ja Mikko Kalteva. Lähimpänä pelipaikkaa on heistä Jalkanen ja Kalteva.
Ennakkoon varsin vahvalta vaikuttavan puolustuslinjan takaa ei kuitenkaan viime vuosien malliin löydy enää huippumaalivahtia. Pasi Nurminen oli loistava, ja Kari Lehtosta parempi maalivahti löytyisi vain NHL:stä. Kauteen lähdetäänkin kahden varsin kokemattoman ja maalivahdiksi vielä raakileen veräjänvartijan voimin. Jo pitkään jokeriorganisaatiossa vaikuttanut Markus Helanen ja SaiPasta Kajaanin kautta Pasilaan rantautunut Pasi Häkkinen taistelevat ykkösmaalivahdin paikasta.
Akilleen kantapää?
Jääkiekkoa seuraamatonkin osaisi arvioida, että kahden kokemattoman maalivahdin yhdistelmä ei ole missään nimessä paras mahdollinen. Jokereiden näkyvin yksittäinen akilleen kantapää piileekin maalivahdeissa. Markus Helanen on periaatteessa pelannut Lehtosen kakkosena hyvät liigapelit mainioilla prosenteilla ja tilastoilla. Mutta luottamusta mies ei kuitenkaan ole missään vaiheessa tarkkailijoissa herättänyt. Omintakeisella, hieman tönköllä torjuntatyylillä kiekkojen eteen päätyvä Helanen kuuluu kuitenkin omiin poikiin, ja onkin sinänsä kohtuullista, että mies saa vihdoin näyttöpaikkansa. Jos tulosta syntyy ja homma toimii, joutuu moni syömään sanansa. Jos homma kuitenkin tökkii niin Helasella kuin Häkkiselläkin, alkaa huhumylly ja lähtölaskenta käymään varmuudella nopeasti.
Poissa Peltonen, tilalla Filppula
SM-liigan kirkkaimpiin tähtiin lukeutuva Ville Peltonen pakkasi laukkunsa ja suuntasi kahden Jokereissa vietetyn vuoden jälkeen eurooppaan. Hyökkäykseen jäikin näin aukko, jota ei paikata voi. Omatkin pojat vaativat rinnalleen muutaman takuuvarmasti maaleja latovan takuuhyökkääjän. Tämän kauden suurin investointi jokerijohdolta oli Glen Metropolitin ja Marko Jantusen hankinta. Nämä 29- ja 32-vuotiaat konkari ovatkin ainakin ennakkokaavailuissa Jokereiden terävimmät syömähampaat ykkösketjussa ja –ylivoimassa. Ainakin harjoituskauden perusteella Metro ja Jantunen ovat varsin mainioita hankintoja.
Hyökkäyksen osalta ei muualta tulijoita Metropolitin, Jantusen ja aivan viime hetkellä verrattaen ylimääräisenä miehenä saapuneen Thomas Sjögrenin lisäksi ilahduttavasti ole. Metropolitin takana seuraavat sentterit ovat tuttu jokerikasvo Petri Pakaslahti, sekä nuorista mukaan nostettu, harjoituskaudella vakuuttavan valmiita otteita esittänyt Valtteri Filppula. Neljäs sentteri on vielä pienoinen arvoitus, sillä Mikko Ruudun kuntoutuminen jouluun mennessä olisi yllätys.
Runkolaitureita ovat ainakin Teemu Laine, Tomek Valtonen, Tommi Turunen, Timo Vertala, Jussi Pesonen ja Tomi Mäki. Thomas Sjögrenin rooli selvinnee vasta miehen päästessä hieman parempaan kuntoon kauden kehittyessä. Laine ja Valtonen ovat lopullisen läpimurtonsa kynnyksellä. Turunen, Vertala ja Pesonen kuuluvat kategoriaan ”paljon parannettavaa”. Turunen pelasi tosin jo viime kauden mukiinmenevästi, mutta varsinkaan Vertalaa ei entiseksi NHL-mieheksi uskoisi.
Reserveissä päivystävät loukkaantumisten varalta Arto Koivisto, Tommi Oksa, Sami Tervonen ja Mikko Silvennoinen. Miehille tulee varmasti käyttöä kauden aikana, sillä loukkaantumiset tuskin jättävät tälläkään kaudella vaivaamatta Jokereita.
Mitä sitten odottaa?
Kuten sanottua, tämän kauden Jokereiden lopullista ilmettä on vaikea ennustaa ennakolta. Ilmekin tulee varmasti vielä muuttumaan monesti kauden aikana ylä- ja alamäissä. Mutta ainakin allekirjoittanut uskoo, että yleisö, jolle pelaajat kuitenkin loppujenlopuksi pelaavat, on tyytyväinen näkemäänsä niin voitoissa kuin tappioissakin. Asenne, taistelutahto ja aktiivinen peli ovat menestykseen tottuneille faneille vaihteeksi kaikki kaikessa. Jos Hannu Jortikka saa joukkueen kehittymään oikeaan suuntaan, on moisella kokoonpanolla kaikki mahdollista ja vain taivas rajana.
