Nyt piti olla se kaikkien aikojen sauma olympiakultaan. Ilman NHL-pelaajia Suomen ero turnauksen kirkkaimpaan kärkeen oli huomattavasti pienempi kuin jos NHL-tähdet olisivat olleet mukana.

Syksyllä kaikki vaikutti vielä hyvältä, mutta olympiakaukalossa nähtiin Leijonien osalta kaikkien aikojen lässähdys. Lauri Marjamäki ei antanut taaskaan kovin vakuuttavia näyttöjä turnausvalmennusosaamisestaan.

Leijonien EHT-peleissä oli punainen lanka ja päämäärätietoisuus. Vaikka pelitavan ytimenä ei ollut varsinaisesti kiekkokontrolli ja sen rakenteet, pelissä oli paljon pieniä nyansseja, joilla Leijonat loi pelitapaetua – sellaista pelitapaetua, joka olisi voinut siivittää Leijonat olympiakultaan.

Leijonat pelasi Helsingin EHT-turnauksessa raikasta ja ennakkoluulotonta jääkiekkoa, jossa korostui rohkea hyökkääminen puolustajien tuella. Leijonat voitti kaikki kolme peliään turnauksessa.

Marjamäki ei antanut taaskaan kovin vakuuttavia näyttöjä turnausvalmennus-osaamisestaan.

Olympiakaukalossa siitä pelaamisesta ei ollut jäljellä kuin tuhkat. Leijonat oli ylivalmennetun laskelmoiva, riskittömän varovainen. Rohkea hyökkääminen oli enää kaunis muisto.

Syksyn isoin pelitapaetu, puolustajien rohkea hyökkäyksien tukeminen, oli hyvin varovaista Pyeongchangissa. Hyökkäysalueella ei uskallettu nousta, ellei joku hyökkääjistä pomminvarmasti ollut paikkaamassa.

Suorissa hyökkäyksissä tuki oli niin ikään varmistelevaa. Monet vastahyökkäykset jäivät tyngiksi, kun puolustaja ei uskaltanut lähteä tukemaan.

Vasta Kanada-ottelun päätöserässä Leijonat hyökkäsi niin rohkeasti kuin oli lupa odottaa koko turnaukselta. Siinä vaiheessa se tosin oli jo myöhäistä.

Laskelmoivan hyökkäämisen seurauksena Leijonien pelaaminen tasaviisikoin oli suurin piirtein sitä samaa puuroa kuin viime kevään MM-kisoissa. Puurtamista ja suorittamista, jatkuvaa miettimistä.

Marjamäki valmennustiimeineen ylivalmensi. Pelisuunnitelmia vaihdettiin tämän tästä. Välillä mentiin pystyyn, välillä rytmitettiin.

Rytmistä puuttui rakenne. Nopea hyökkäys Suomella toimi ihan kohtuullisesti, vaikka sekään ei tuottanut merkittävästi maaleja.

Sen sijaan hidas rytmi oli hirveää taiteilua pelistä toiseen. Rakenne ei ollut edes auttavasti pelaajien selkäytimissä. Malleja varioitiin aivan liikaa sen mukaan, miten vastustajat pelasivat.

World Cup, viime kevään MM-kisat ja nyt olympiaturnaus. Marjamäen näytöt eivät ole kovin vakuuttavia arvoturnauksissa.