Leo Komarovin eilinen ulosajo osoitti, kuinka hepreaa tuomaritoiminta suurelle yleisölle onkaan.

Lähes poikkeuksetta Komarovin ulosajotuomion sontamyrsky on kohdistunut ruotsalaispäätuomaripariin, mikä ei tietenkään ole aivan metsässä. Päätuomarilla on aina viimeinen vastuu päätöksenteosta, ja hän on se, joka luisteli vaihtoaition eteen osoittamaan Komaroville suuntaa kohti pukukoppia.

Moni on kuitenkin ummistanut silmänsä siltä, että jompi kumpi tšekkiläis-saksalaisesta linjatuomarikaksikosta kävi ilmoittamassa ruotsalaistuomareille, että Leo Komarov taklasi polvella.

Eri asia on, miten linjatuomari sai Komarovin taklauksen tulkittua polvitaklaukseksi.

Oli kyse sitten jääkiekon tai esimerkiksi jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuista, kun tuomariryhmä astelee kentälle, on sen jäsenistön kesken vallittava täydellinen luottamus.

Jos linjatuomari sanoo nähneensä kentällä jotakin, mitä päätuomari(t) ei, on viimeisiä tuomioita jakavan raitapaidan uskottava häntä. Jos päätuomari ei usko, asettaa hän itsensä tuomariryhmän hierarkiassa kaikkitietävän ja -näkevän superihmisen asemaan. Se tuhoaisi tuomarityöskentelyn kivijalan - yhteistyön.

Leijonien päävalmentaja Kari Jalonen oli hajulla ottelun jälkeisessä kritiikissään siitä, missä mätti. Muttei hänkään aivan oikeaan osoitteeseen mouhoamistaan lähettänyt, sillä Jalosen mukaan "linjatuomari ohjaili päätuomarikaksikkoa".

Onkin erikoista, kuinka niin usein valmentajat tilittävät lehdistötilaisuuksissa siitä, miten kukaan kentällä olevista neljästä tuomarista ei nähnyt jotakin tilannetta. Tässä kohdin Ostravan jäähallin lehdistötilaisuudessa kuitenkin rähistiin täysin paradoksaalisesti siitä, että linjatuomari kävi ilmoittamassa päätuomarille polvitaklauksesta.

Linjatuomari ei ohjaillut päätuomarikaksikkoa, vaan hänellä oli velvollisuus kertoa "polvitaklauksesta" päätuomareille, mikäli hän sellaisen mielestään näki.

Eri asia on, miten linjatuomari sai Komarovin taklauksen tulkittua polvitaklaukseksi. Siinä on tämän tapauksen iso kysymys.

Kysymys ei siis ole se, miten ruotsalainen tuomari näki polvitaklauksen. Eihän kumpikaan sellaista nähnytkään. Eikä kysymys ole sekään, miksi päätuomarit "antoivat linjatuomarin ohjailla itseään". Kyse oli normaalista yhteistyöstä, joka tällä kertaa perustui täysin väärin nähtyyn tilanteeseen.

Uskallankin väittää, että Suomi-Venäjä-ottelun tuomarinelikon keskinäisissä suhteissa vastuu "katastrofituomiosta" kaatuu linjatuomarin niskaan. Päätuomarin pitää pystyä luottamaan linjatuomarin sanaan. Linjatuomarin pitäisi olla aivan täysin varma näkemästään, mikäli hän astuu päätuomarin alueelle.

Näin ollen ruotsalaiskaksikko on tilanteessa, jossa he voivat olla omiin vihellyksiinsä melko tyytyväisiä, mutta suomalaismediassa he ovat loppuikänsä "se" tuomarikaksikko.

En tarkoita, että ruotsalaistuomarit pitäisi vielä laittaa askiin MM-kisoissa. Tuomarit pitää laittaa virheestä ulos, ja kuten sanoin, päätuomarilla on viimeinen vastuu.