Yksikään Suomen maajoukkueen päävalmentajista junioreista aikuisiin ei liene selvinnyt ilman kisavalintojen kyseenalaistamista. Nuoria Leijonia kohti Buffalossa alkavia kisoja johdatteleva Jussi Ahokas on satavarmasti tiedostanut tämän jo tehtävänsä alkumetreillä, puhumattakaan ensimmäisistä tämän kauden leirityksistä.
Niin kulunut kuin sanonta onkin, Ahokkaan ongelma on ollut aidon positiivinen. Aivan viimeisiin viilauksiin asti tarjolla on ollut enemmän kuin joukkueellinen kelpo pelimiehiä. Pienellä ja pippurisella Suomella ei aina ole ollut ylitarjontaa kovan luokan osaajista.
Viidakon termein kuiva kausi oli ollut ennätyspitkä, eikä savannilla ollut näköpiirissä ruoan muruakaan.
Nurinaa se vain ei vähennä, sillä mikä kiinnostaa, siihen mielellään otetaan myös kantaa toreilla ja teiden risteyskohdissa.
Ahokas nappasi leijonapentueen haltuunsa erittäin vaikeassa tilanteessa. Viidakon termein kuiva kausi oli ollut ennätyspitkä, eikä savannilla ollut näköpiirissä ruoan muruakaan, millä itseään ravita.
Ensimmäistä kokonaista alle 20-vuotiaiden turnaustaan aloittava pääkäskijä on siis kypsytetty virkaansa lähes pahimmassa mahdollisessa paikassa. Seuraavaksi pahin koetinkivi onkin itseaiheutettu; jokaisella on mielipiteensä Ahokkaan tekemisistä siinä vaiheessa, kun lopullinen kisajoukkue julkaistaan.
Buffalon kisoihin valmistuva leijonalauma koostuu 1990-luvun lopun lapsista sekä yhdestä 2000-luvulla syntyneestä pelaajasta. Joukkuetta on kuitenkin rakennettu kuin kymmenen vuotta aiemmin.
Ajatus roolituksen maksimoinnista ketjujen osalta on kuin tuulahdus menneiltä vuosilta, mutta toisaalta se on aina ollut yksi Suomen vahvuuksista. Minkään ikäisillä Leijonilla ei ole varaa heittää pelikentälle ylivoimaista tähtisikermää, joten pelaamisen täytyy perustua roolituksiin ja taktiikkoihin.
Silti on rohkean ja itsevarman valmentajan valinta suunnitella peliä kahden tulosketjun ja kahden puolustavan ketjun varaan. Jääkiekkoilu on jo hetken kulkenut suuntaan, missä kaikilla ketjuilla on vastuuta sekä puolustuksesta että tuloksenteosta.
Terävin kärki toki aina keskittyy hyökkäyspeliin, mutta enää erivapauksia puolustamisesta ei jaeta.
Rohkeaksi valinnan tekee myös se tosiasia, että tulosvastuuseen kykeneviä nuoria miehiä jäi repullinen ulos kisoista. Mikäli Buffalossa nähdään maalinteko-ongelmia, kysymyksiä juolahtaa helposti mieleen.
Nuorten Leijonien kärkihyökkääjillä ja -puolustajilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin onnistua. Pakko taas on huono kannustin urheilussa.
Joskus uutta ja tulevaisuuteen sopivaa löydetään hyödyntämällä ripaus mennyttä aikaa. Nuorten Leijonien valmennuksessa tähän uskotaan vahvasti, sillä annettujen näyttöjen perusteella on vaikea uskoa sattumaan pelinjohdossa.
