Voittaminen on jännä juttu. Joukkuelajeissa absoluuttisesti paras pelaaja ei välttämättä pääse koskaan maistamaan menestyksen makeaa nektaria. Joku tuntemattomampi kaveri sen sijaan kulauttelee kannusta lähes joka kevät.
Seura ja sattuma ratkaisee paljon, mutta toisaalta taas voittamisen kulttuuri syntyy voittavista pelaajista. Huono pelaaja ei menestyvää organisaatiota kiinnosta. Eikä tosipeleissä siitä ole ainakaan hallaa, jos kokemusta samoista karkeloista löytyy jo ennestään. Kysykää vaikka kahdeksan kertaa suomenmestaruutta juhlineelta Ilkka Mikkolalta.
Kouvolalaiskiekkoilussa isot juhlat ovat olleet vähissä. Paluu kakkosdivisioonasta viime vuosituhannen lopussa oli enemmänkin suoritus kuin saavutus, ja ykkösdivisioonan voitosta ja liiganousustakin on jo parisenkymmentä vuotta aikaa. Mestis-aikakauden alussa päästiin tosin iloitsemaan Mestiksen finaalipaikasta ja mitaleista on pelattu sen jälkeenkin muutamaan otteeseen. Napakymppi on kuitenkin ollut vielä kaukana.
| style="border: solid 1px #ddd; border-right: solid 1px #ddd; padding: 4px;">,, |
Isojen voittojen lisäksi KooKoolta ovat puuttuneet myös isot voittajatyypit: johtavat pelaajat, jotka ovat hilanneet joukkueitaan aiemminkin huippusaavutuksiin. Nyt tähän on etsitty lääkettä. Tämän kauden joukkuetta kootessaan KooKoo painotti voittamisen kulttuuria – ja sen kyllä huomaa.
Puolustuksen johtohahmoksi ja pitkältä ammattilaiskierrokselta kotiin palannut Jarno Kultanen on voittanut HIFK:ssa värisuoran: SM-kultaa keväällä 1998, hopeaa seuraavana vuonna ja pronssia 2004. Moran mies kipparoi molemmilla kausillaan Elitserienin pudotuspeleihin – mikä sekin on pikkukaupungin joukkueelta eräänlainen mestaruus.
Ulkomaalaisvahvistuksista Niko Tuomen CV:stä löytyy arvostettu OHL-mestaruus kaudelta 2003-2004 Guelph Stormin riveistä. Uransa toisella juniorikaudellaan kanadansuomalainen palkittiin puolestaan sarjan parhaana puolustajana.
Sentteri Lou Dickenson on tahkonnut finaaleja niin OHL.ssä (Ottawa 67’s 2002-2003) kuin CHL:ssäkin (Laredo Bucks 2004-2005). Mestaruusmaljaa mies pääsi nostelemaan Sloveniassa Olimpija Ljubljanan kanssa toissa keväänä. Finalisteja ovat myös George Nistas (OHL: Plymouth Whalers 1999-2000 ja 2000-2001) sekä Porin Ässissä hopeakeväänä 2006 hyökännyt Mike Ramsay.
Vinkkejä juhlien järjestämisestä kannattaa taas kysellä tuoreimmilta mestareilta. Mikko Heiskanen juhli Mestiksen voittoa TuTossa viime keväänä ja Panu Poutanen kruunattiin KalPan kanssa A-nuorten Suomen mestariksi.
| taustaa KooKoo: kuumin suosikki vai kovin haastaja?
[lue lisää] |
Eikä siinä vielä kaikki. Kouvolaan palannut Kaj Lindström oli nostamassa Pelicansia SM-liigaan keväällä 1999. Mestis-mestaruuden Lindström sai tililleen Jukureissa kaudella 2005-2006. Kai Öhberg oli puolestaan yksi palanen mikkeliläisten hopeamiehistössä vuotta myöhemmin.
Hyökkäyspään hankinnoista Henri Kivioja palkittiin puolestaan viime kauden päätteeksi Mestiksen parhaana tulokkaana. Laiturin palkintokaapista löytyy myös pari himmeämpää mitalia HIFK-ajoilta: A-nuorten SM-pronssia (2006-2007) sekä B:n hopeaa (2003-2004). Jesse Urosella on puolestaan viime kevään Mestis-pronssin lisäksi kultaa (2001-2002) ja hopeaa (2002-2003) Jokereiden B-nuorista.
Ja löytyyhän vanhoistakin tutuista vielä jokunen voittaja. Mikko Liukkonen juhli mestaruutta Jukureissa 2002, kuten oli juhlinut JYPin A-nuorissakin 1995 ja 1997. Sivulaji rullakiekko on tuonut puolestaan MM-kullan ja neljä hopeaa.
Mestis-mestaruuksia löytyy myös Tatu Miettiseltä – itse asiassa jopa kaksin kappalein. Miettinen juhli KalPassa lähes joka vuosi. Ensin keväällä 2001 Suomi-sarjan mestaruutta ja nousua Mestikseen ja vuotta myöhemmin olikin jo Mestis-pronssin vuoro. Mestaruudet rapsahtivat sitten tilille peräkkäisinä keväinä 2004 ja 2005. Miettisen arkistoista löytyy lisäksi B-nuorten SM-hopeaa kaudelta 1996-1997.
Nousukokemusta omaa myös Jussi Onnela, joka kipparoi Titaanit Mestikseen keväällä 2007. Mestis-pronssia hän ehätti voittaa jo neljä vuotta aiemmin KooKoossa. A-nuorten suomenmestareita ovat puolestaan Samu Vilkman (Pelicans 2006-2007) sekä Matti Huilla (Ilves 2004-2005), maalivahti Antti Härmä sen sijaan joutui tyytymään Bluesin kanssa ”vain” SM-hopeaan ja –pronssiin.
Menestyskokemusta KooKoossa siis riittää, mutta voiko voittamisen kulttuuria ostaa, vai pitääkö se vain oppia? Tämänkin kysymyksen osalta olemme viisaampia ensi keväänä.
Kirjoittajalla ei ole juurikaan kokemusta voittamisesta, jos kortti- ja lautapelejä ei lasketa. Sen sijaan hän on harjaantunut vuosien saatossa hyväksi häviäjäksi.
