Lokakuussa Ässät hävisi yhdestätoista ottelusta kymmenen. Helmikuun kymmenestä viisi meni jo tappion merkeissä, eikä sarjaohjelma puolla yhtään suhdanteen muuttumista.
Jyväskylässä Ässät on tainnut voittaa keskimäärin joka toinen kausi. Hopeakaudesta 2005-2006 lähtien joukkueet ovat kohdanneet neljä kertaa per kausi, ja vierasvoittoja JYPistä on neljä kappaletta.
JYPin jälkeen vastaan asettuva HIFK on ollut tällä kaudella vaikea vastus kenelle tahansa, eivätkä seuraavan viikon Tappara, KalPa ja Kärpätkään kuulosta läpihuutojutuilta.
Kaikesta huokuu pieni antautuminen.
Ero loka- ja helmikuun välillä on siinä, mitä voidaan nähdä tulosten takana. Syksyllä peli oli kunnossa noin periaatteellisella tasolla. Puolustus toimi muuten, paitsi yksittäisten nukahdusten kohdalla.
Nukahdukset maksoivat kovaa hintaa, mutta kokonaisuus oli Liigan tasolle oikein kelvollista.
Helmikuussa joukkue on ollut loppuun palanut. Ellei hiillokseen saada puhallettua vielä viimeistä liekkiä, jäävät pudotuspelitkin haaveeksi.
HPK vaanii jo neljän pisteen päässä, ja keskinäiset pelit ovat Kerhon eduksi. Maaliskuun kolmas päivä käytännössä ratkaisee tämän mittelön, kun hämeenlinnalaisjoukkue saapuu Isoonmäkeen.
Liiga on kaivannut draamaa, ja sitä on tarjolla.
Ässien pelit eivät ole repsahtaneet lopputuloksina, vaan pelin sisäisinä tapahtumina. Pallopeleissä yksittäinen tulos voi kääntyä rumaksikin tappioksi, jos toinen vain osuu muualtakin kuin maalipaikoistaan.
Systemaattinen alistuminen kesken pelin on huolestuttava ilmiö. Lähes jokaisessa pelissä on yksi ketju, joka ei meinaa millään pärjätä "mankelin pyörityksessä". Purkukiekot jäävät ensimmäiselle vastustajalle, ja vaihdot venyvät puoleentoista minuuttiin.
Alkukaudesta joukkue tunnettiin nimenomaan puolustuspelistään, nyt alivoimakin on hyytymässä tavallisten kuolevaisten tasolle.
Ongelma ei poistu ketjurulettia pyörittämällä. Kaikki eivät tällä hetkellä pelaa Liigan vaatimalla tasolla.
Avainpelaajien lisäkuormitus ei ole ratkaisu. Se kortti on jo katsottu. Siirtorajan viimeisenä päivänä mellastaminenkaan ei olisi ollut pysyvä apu. Jonkun perässä oltiin, mutta mitään ei tarttunut haaviin.
Edustusjoukkueeseen nousseiden omien kasvattien varaan voi oikeasti laskea tulevaisuutta, mutta se ottaa oman aikansa.
Kaikesta huokuu pieni antautuminen, sillä Pata ei ole ollut helmikuun peleissään kovin lähellä kolmen pisteen voittoa.
Kärpät-pelissä porilaiset taistelivat sitkeästi jatkoajalle vain nukahtaakseen siellä. Ilves-peli oli selvempi kuin tältä kaudelta tuttu maalin ero kertoo, ja lopuissa otteluissa oljenkorsi oli auttamattoman hento.
Jos Ässille käy kuin viime kauden Ilvekselle, on se kova kolaus seuran taloudelle, urheilullisuudelle ja itseluottamukselle.
Sitä vastaan kannattaa vielä taistella.
