Petri Matikainen ja Pasi Nurminen. Vuodesta 2015 Pelicansin kelkkaa kaukalossa vetäneet valmentajat ovat palauttaneet ryhtiä lahtelaiseen liigakiekkoon kimpassa nyt kahden täyden kauden ajan.

Kaikki lähti liikkeelle ryminällä. Kaukalossa valmennusjohto ja pelaajat keskittyivät työntekoon − kaukalon ulkopuolella päällä oli pienimuotoinen show, jossa alkuun kerrottiin joukkueen sahaavan fläppitaulut palasiksi.

Todellisuudessa joukkueessa ei pyritty keksimään pyörää uusiksi, mutta värikäs uho provosoi mukavasti liikkeelle kannattajia sekä markkinointitemppuun tarranneita vastustajia. Sama on toistunut kausien aikana. Vaikeilla hetkillä valmennusjohto on ansiokkaasti vetänyt mediahuomion itseensä, ja joukkue on saanut keskittyä olennaiseen.

Matikaisen Pelicans on ollut taas kiinnostava joukkue.

Miksi tänä vuonna Pelicans voisi mennä joukkueena yhtään sen pidemmälle kuin viimeksi?

Sitä Pelicans on myös kauden 2017-18 kynnyksellä. Toiselle vuodelle mukaan tulleen urheilutoimenjohtaja Janne Laukkasen johdolla seuraan on löydetty eteenpäin pyrkiviä nuoria pelaajia, sekä lisäksi mukavasti särmää virtuoosimaisen Mikko Kousan ja suoraviivaisesti rymistelevän Borna Rendulicin tyylisillä pelaajilla. Sebastian Repo pääsi karkuun, mutta Iikka Kangasniemi ja monet muut ovat jääneet ja kehittyneet.

Nuorta potentiaalia, virtuoosimaista taitoa ja periksiantamatonta fyysistä preesensiä. Jotain lähti, mutta nuorta potentiaalia on tullut myös tilalle. Hyvä!

Kaikki valmiina mitalitaistoon? Eipäs hötkyillä.

Pelin sisällön suhteen joukkueessa riittää enemmän kysymysmerkkejä. Onko Pelicans mennyt pelillisesti eteenpäin kahden vuoden aikana? Kauden 2015-16 alkupuolesta kyllä, mutta lähinnä verrattuna Pelicansiin itseensä. Ongelma on se, että samaan aikaan Liiga-kiekon kärki on kehittynyt enemmän. 

Sen verran paljon, että esimerkiksi hopealle viime keväänä luistellut KalPa jätti kiekollisesti hitaalta näyttäneen Pelicansin pudotuspeleissä nuolemaan näppejään. Selkeästi taakseen.

Miksi tänä vuonna Pelicans voisi mennä joukkueena yhtään sen pidemmälle kuin viimeksi? Mikä on se salainen ase, jolla lahtelaiset voisivat haastaa tai jopa päihittää Liigan kärjen ensin runkosarjassa ja sitten pudotuspeleissä?

On toki ylimielistä viisastella Tapparaa, HIFK:ta tai Kärppiä pienemmän seuran mahdollisuuksista ennen kautta, sillä suurin osa liigajoukkueesta on periaatteessa yhtä vaikeassa tilanteessa.

Nykyisen Pelicans-valmennuksen osalta viisasten kivi on kuitenkin vielä löytämättä. Aika Matikaisen johdolla on käymässä vähiin. Lahtelaisten kiekkofanien tyydyttämiseksi punainen lanka pelin sisältöön saisi löytyä pian.

Mieluiten sellainen lanka, jonka sitkeys riittää myös tuleville kausille. Muussa tapauksessa pelillistä selkärankaa lähdetään vuoden päästä kasvattamaan jälleen nollapisteestä − kuten kaksi vuotta sitten.