Fanien kärsivällisyys GM Dean Lombardiin oli alkanut vähentyä tulosten puutteen vuoksi. Lombardin puheet pitkäjänteisyydestä ja nuorten pelaajien varaan rakentamisesta saivat kuitenkin viime kaudella tukea ajoittain taitojensa ylärajoilla pelanneen joukkueen esitysten myötä. Läntisen konferenssin kuudes sija oli nuorelta joukkueelta hyvä saavutus, jota minimaalisia muutoksia kokenut Kings lähtee tällä kaudella parantamaan.
Joukkueen menestys kiteytyi viime kaudella muutamaan yksilöön. Maalinsuulla Jonathan Quick pelasi peräti 72 ottelua ja vakiinnutti asemansa NHL-tason ykkösmaalivahtina.
Puolustuksessa Drew Doughty loisti illasta toiseen ja palkittiin vuoden päätteeksi Norris Trophy –ehdokkuudella. Kingsin ykkössentteri Anze Kopitar puolestaan saavutti omat henkilökohtaiset ennätyksenä maaleissa (34) sekä pisteissä (81). Slovenialainen oli varsinkin kauden avauspuolikkaalla täysin pitelemätön ja johti hetken koko NHL:n pistepörssiä.
Johto jatkaa
GM Lombardi ja päävalmentaja Terry Murray saivat kauden päätteeksi kahden vuoden jatkosopimukset, Kingsin koko johtoporras on nyt sopimuksen alla kevääseen 2013 asti. Lombardi sai luottamuslauseen seuran omistaja Phillip Anschutzilta jatkaa joukkueen pitkäjänteistä rakentamista omien varausten kautta.
Tämä oli ilmeistä myös kesän siirtomarkkinnoilla, joilla Kings oli erittäin passiivinen. Kingsillä oli kesän aikana lukuisia mahdollisuuksia vahvistaa joukkuettaan merkittävästi. Seuralla oli tilaa palkkakaton alla roimasti ja takana menestyksekäs kausi. Käytännössä koko NHL –kiekkoa seuraava maailma piti Los Angelesia täydellisenä kohteena Ilja Kovaltshukille, mutta Lombardi ja Kovaltshuk eivät koskaan päässeet neuvotteluissaan lähellekään yhteisymmärrystä.
Kovaltshuk olisi ollut Kingsille erittäin kovan luokan piristysruiske niin kaukalossa kuin markkinointitoimistossa. Lombardi ei kuitenkaan ollut valmis tinkimään omista taloudellisista ehdoistaan. Kovaltshuk jatkaa uraansa New Jerseyssa.
Lombardin kesähankinnoiksi jäivät lopulta puolustaja Willie Mitchell ja hyökkääjä Aleksei Ponikarovski. Satojen miljoonien sitominen yhteen ainoaan pelaajaan ei ole välttämättä taloudellisesti järkevää, mutta vastapainoksi voidaan kysyä onko Lombardi liikkeellä liian varovaisella asenteella?
Kings on pikemminkin heikentynyt viime kaudesta kuin vahvistunut, eikä pudotuspelipaikan uusiminen ole mikään selviö. Lombardin on vahvistettava joukkuetta kauden aikana, jos Los Angelesissa meinataan pelata pudotuspelikiekkoa tälläkin kaudella.
Quick vai Bernier?
Yksi Lombardin aikakauden merkittävimpiä saavutuksia on ollut organisaation maalivahtiosaston vakauttaminen. 90-luvun alun Kelly Hrudeyn hyvien kausien jälkeen Kingsin maalinsuulla ehti käydä heilumassa ties minkä näköistä torjujaa, kunnes Jonathan Quick otti ykkösveskarin paikan kaudella 2008-2009.
Viime kaudella Quick jatkoi siitä mihin edellisellä kaudella jäi ja pelasi lopulta häkellyttävät 72 ottelua. Loistavan alkukauden jälkeen hänen tasonsa laski jonkin verran. Sen seurauksena päävalmentaja Murrayta kritisoitiin Quickin ylipeluuttamisesta. Quick on kuitenkin todennut pitävänsä raskaasta työtaakasta. Murray laskee pitkälti hänen varaansa myös alkavalla kaudella.
Pelkästään Quickin varassa Kings ei kuitenkaan ole. Viime kaudella AHL:n parhaaksi maalivahdiksi valittu Jonathan Bernier on vhdoin ja viimein valmis NHL–ympyröihin. Nuorta Bernieriä on jo pitkään pidetty yhtenä maailman lupaavimmista nuorista maalivahdeista, mutta hänen läpimurtoaan ammattilaisympyröihin jouduttiin odottamaan hetken verran.
Bernier tavoitteli paikkaa Kingsin NHL –miehistöstä jo viime kaudella, mutta hänet passitettiin kauden alla farmijoukkue Manchesteriin. GM Lombardi haastoi Bernierin vakiinnuttamaan tasonsa AHL:n parhaana maalivahtina ja kantamaan Manchesterin pudotuspeleihin asti. Bernier saavutti molemmat tavoitteet ja on nyt valmis haastamaan Quickin taisteluun Kingsin ykkösmaalivahdin asemasta.
Bernier aloittaa kauden haastajana, mutta miehen lahjakkuuden huomioon ottaen ei olisi mikään ihme, jos Bernier jossain vaiheessa kautta syrjäyttäisi Quickin Los Angelesin maalinsuulta.
Kingsin kolmas maalivahti on Erik Ersberg. Hänen kohtalonsa oli viime kaudella jäädä täysin Quickin varjoon. Nyt Bernierkin tuntuu ajaneen ruotsalaisen ohi maalivahtien arvojärjestyksessä. Ersbergillä saattaakin olla edessä joko paluu Eurooppaan tai seuranvaihto Pohjois-Amerikassa. Kings-organisaatiossa hänellä ei juurikaan tulevaisuutta ole, sillä Manchesteriinkin on tarjolla jo nuorempia maalivahteja.
Doughtyn johdolla
2008 varaustilaisuuden kakkosvaraus Drew Doughty on noussut nopeasti NHL:n puolustajien eliittiin. Jo tulokaskaudellaan Doughty oli Kingsin luottopuolustajia ja pelasi ikäistään kypsemmin. Kausi 2009-2010 oli kuitenkin hänen lopullinen läpimurtokautensa. Puolustajien pistepörssin kolmas sija, vastuullinen rooli Kanadan olympiakultaa voittaneessa joukkueessa ja kolmas sija Norris Trophy –äänestyksessä ovat saavutuksia, joita ei normaalilta 20-vuotiaalta voida odottaa.
Doughty on kuitenkin osoittanut, ettei hänessä ole mitään normaalia. Hänen rauhallisuutensa paineen alla ja loistavat kiekolliset avunsa tekevät hänestä lähes täydellisen puolustajan. Doughty on Lombardin pohjapiirrustuksen kivijalka ja koko organisaation tärkein pelaaja.
Doughtyn lisäksi vastuuta kiekon ylös tuomisesta ja pelinavaamisesta kantaa Jack Johnson. 23-vuotias Johnson oli vakuuttava varsinkin pudotuspelisarjassa Vancouver Canucksia vastaan ja valmentaja Murray toivoo Johnsonin jatkavan jatkossa samalla tasolla.
Fyysisestä puolesta Los Angelesin takalinjoilla vastaavat Matt Greene, Rob Scuderi ja Vancouverista siirtynyt Willie Mitchell. Varakapteenin A:ta rinnassaan kantava Greene aloittaa kauden loukkaantuneiden listalla, joten Mitchellilta vaaditaan nopeaa sopeutumista Kalifornian lämpöön.
Kopitar ja joukko duunareita
Los Angelesin hyökkäystä tarkasteltaessa herää tuttu kysymys, kuka tekee maalit? Anze Kopitaria lukuun ottamatta suurin osa joukkueen hyökkääjistä on kovia työntekijöijä, eivät varsinaisia pistenikkareita. Valtaosa pelaajista tuntuu pelaavan ns. yhtä ketjua liian ylhäällä.
Ryan Smyth ja kapteeni Dustin Brown ovat molemmat hyviä kulmavääntäjiä ja voimahyökkääjiä, mutta hyvässä joukkueessa molemmat ovat ennemmin kakkosketjun kamaa kuin ykkösylivoiman luottopelaajia. Los Angelesissa molemmat pelaavat kuitenkin ykkösketjussa.
Kingsin lähtökohtainen kakkosketju on muotoa Brad Richardson-Jarret Stoll-Justin Williams. Tämäkään kolmikko ei kiekollisilla taidoillaan liiemmilti vakuuta. Vikkeläjalkainen Richardson käytti viime kaudella saamansa mahdollisuutensa hyväkseen ja osoitti olevansa muutakin kuin jämäkenttien hämmentäjä. NHL-tason maalintekijäksi hänellä on kuitenkin vielä pitkä matka.
Kakkossentteri Stoll on kokonaisvaltainen pelaaja, joka on hyvä aloittaja ja tunnollinen oman pään pelaaja. Kovaa laukaustaan lukuun ottamatta hänellä ei kuitenkaan ole tarvittavia ominaisuuksia toimia hyökkäävässä roolissa, johon hänet Los Angelesissa on pakon edessä sijoitettu.
Justin Williamsilla tarvittavat ominaisuudet kiekkolliseksi pelaajaksi ovat olemassa, mutta hänen viime kautensa ovat olleet täynnä loukkaantumisia. Williamsin varaan ei voida alkavalla kaudellakaan kovin paljoa laskea.
Ponikarovski uutena kasvona kolmosessa
Kingsin kolmosketjussa jyräävät Aleksei Ponikarovski, Michal Handzus ja Wayne Simmonds. Ketjun keskusmies Handzus on elvyttänyt NHL–uransa ja on yksi Los Angelesin tärkeimmistä pelaajista. Slovakki on joukkueen parhaita puolustavia hyökkääjiä ja alivoimapelaajien eliittiä. Tämän lisäksi ”Zeus” on tärkeässä roolissa myös ylivoimapelissä toimien maskimiehenä. Handzus on ollut kahtena viime kautena tasainen 40 tehopisteen pelaaja. Samaa häneltä odotetaan myös alkavalla kaudella.
Rinnalleen Handzus saa tutun naaman. Wayne Simmondsista on nopeasti muotoutunut Doughtyn ohella yksi fanien suosikkipelaajista railakkaan pelityylinsä ansiosta. ”Simmer” nakutti viime kaudella 40 tehopistettä, joka oli 17 pisteen parannus tulokaskauden saldosta. Simmondsilla on potentiaalia nousta jopa 30 maalin mieheksi.
Ketjun kolmas lenkki on uusi tuttavuus Ponikarovski. Venäläinen hankittiin paikkaamaan maamiehensä Aleksander Frolovin jättämää aukkoa. Ponikarovski ei ollut kovin mediaseksikäs hankinta, mutta täyttää paikkansa tekemällä 20 maalia ja pelaamalla hyvää kahdensuunnan peliä.
Tulokkaat matkalla vakiokokoonpanoon
Hyökkäyksen lopuista pelipaikoista taistelevat joukko nuoria lupauksia ja muutama kovanaama. Brayden Schenn, Andrei Loktionov ja Kyle Clifford ovat esiintyneet harjoitusleirillä edukseen ja ainakin yksi kolmikosta mahtunee kauden aluksi 23 miehen kokoonpanoon.
Loktionov on joukosta ainoa, joka voi ikänsä puolesta pelata AHL:ssa, joten hän lienee todennäköisin Manchesteriin matkaaja. 19-vuotiaat Schenn ja Clifford ovat liian nuoria farmipeleihin, joten heidän vaihtoehtonsa ovat joko NHL tai juniorisarjat. On mielenkiintoista nähdä mihin ratkaisuun Murray ja Lombardi heidän suhteensa lopulta päätyvät.
Voi olla, että kaksikolle annetaan lisäaikaa antaa näyttöjä NHL-peleissä pitämällä heidät mukana NHL-ringissä 9 ottelun ajan. Tämän jälkeen heidän kohdallaan täytyy kuitenkin tehdä päätös halutaanko heidät pitää joukkueessa kauden loppuun asti, vai säästää yksi sopimuskausi ja peluuttaa heitä vielä vuoden verran CHL:ssä.
Suuntaa näyttävä kausi
Los Angeles Kings vuosimallia 2010-2011 on nuori ja nälkäinen joukkue. Suurin osa pelaajista on ollut yhdessä jo useamman vuoden, joten joukkue on yhtenäinen ja sisäistänyt valmentaja Murrayn heihin iskostaman puolustusvoittoisen pelityylin hyvin.
Kingsiltä odotetaan tulevalla kaudella kehitystä sekä yksilö- että joukkuetasolla. Doughtyn, Johnsonin ja Kopitarin tapaisten keskeisten pelaajien on jatkettava kehitystään, sillä Lombardin Kings on rakennettu heidän onnistumisen varaan.
Samalla joukkueen on kuitenkin voitettava tarpeeksi otteluita kaukalossa jottei viime kauden pudotuspelipaikka jää yhden kauden ihmeeksi. Kovaltshukin tai jonkun toisen tähtipelaajan hankinta olisi auttanut kovasti, mutta nyt Kingsin on tultava toimeen nykyisillä pelaajillaan.
Varmaa on kuitenkin, että jos Kings haluaa nousta tosissaan vakavasti otettavaksi mestarikandidaatiksi, on Lombardin ja seuran omistajatahon jossain vaiheessa pakko ottaa myös taloudellisia riskejä eikä pelata jatkuvasti varman päälle ja lykätä riskien ottoa tulevaisuuteen.
