Ankoilla edelleen räpylät solmussa
Helmikuu ei ollut helppo Anaheimille. Tappioita kertyi luvattoman paljon, kun taas voitot olivat kiven alla. Helmikuun aikana Ducks pelasi 12 ottelua, voittaen niistä vain viisi. Etenkin kotisaldo oli perin murheellinen, sillä viidestä kotimatsistaan Anaheim poistui voittajana ainoastaan kerran. Siirtojen takarajapäivä ei tuonut suurta lohtua faneille, sillä tulopuolella ainoa vähänkään merkittävä peluri oli Brad May, joka tuo johtajuutta joukkueeseen. Toisaalta pitää muistaa, että Anaheim pelasi nykynipulla alkukauden kuin hurmiossa. Palasten loksahtaessa jälleen paikalleen, palannee Ducks raiteilleen. Loukkaantumiset eivät ole enää riesana, mutta jatkossakaan Randy Carlylen ryhmä ei kestä avainpelaajien vammoja.
Maalivahtiosastolla ankkojen ykkösmies on edelleen Jean-Sebastien Giguere. Parhaaseen vireeseen yltyessään tähtivahti pystyy voittamaan pelejä vaikka yksinään. Ilja Bryzgalov ailahtelee edelleen, hyvänä päivänään mainio. Giguere on kuitenkin yksi Anaheimin tärkeimmistä miehistä, ja hänen pelikuntonsa on erittäin tärkeää. Bryzgalovista ei ole suureen rooliin.
Puolustuspäässä helmikuun tehomiehiä olivat tuttuun tyyliin Scott Niedermayer ja Chris Pronger. Molemmille merkattiin kuun aikana kahdeksan tehopistettä. Kaksikon terveenä pysyminen on Anaheimille elintärkeä oljenkorsi, mikäli joukkue mielii nostella pyttyä kauden päätteeksi. Ducks kauppasi lupaavaa debyyttikauttaan pelanneen Shane O'Brienin Tampa Bayn riveihin. Vaihdossa Burken ryhmä sai maalivahti Gerald Colemanin, sekä Tampa Bayn ensimmäisen kierroksen varausvuoron tulevan kesän draftiin. O'Brien oli menetys, mutta ei korvaamaton.
Hyökkäysosasto ei suuremmin kehuja kerää. Maalinteko tuntui olevan helmikuussa äärimmäisen haastavaa ankkaryhmälle. Joukkue jäi peräti kolmesti nollille. Parhaat tehot merkkautti helmikuussa tuttuun tyyliin Teemu Selänne, saldollaan 7+6=13. Yli piste per peli -tahdissa oli siis Selänne, mutta muiden saldot eivät olleet yhtä vakuuttavia. Dustin Penner ja Andy McDonald keräsivät 8 pistettä mieheen, Ryan Getzlafin saldo oli 7 pistettä. Chris Kunitzin kuuden pisteen saldo on vielä maininnan arvoinen, muita ei tarvinne mainita. Erityisesti Corey Perryltä kaivattaisiin lisää onnistumisia.
Anaheimille siirtojen takarajapäivä tuotti roppakaupalla vaikeuksia jatkoa ajatellen. Päävastustajat, kuten San Jose ja Dallas vahvistuivat tuntuvasti. Nashville hankki jo aiemmin tähtisentteri Peter Forsbergin. Erityisesti San Josen hankkima Bill Guerin on Anaheimille karvasta kalkkia; Juuri Guerinin kaltaista peluria Anaheimissa olisi kaivattu. Ducksin on siis vain nostettava peliään sille tasolle, mitä joukkue alkukaudesta esitti. Sillä mennään keväällä pitkälle. Läntisen konferenssin kärkisija on vielä haarukassa, mutta mikäli peli ei parane, Nashville karkaa, ja takaa tullaan voimalla ohi.
1. Teemu Selänne 64. 38+37=75
2. Andy McDonald 64. 18+40=58
3. Scott Niedermayer 61. 11+41=52
4. Chris Pronger 55. 10+39=49
5. Chris Kunitz 63. 21+26=47
Dallas nousi kärkitaistoon
Helmikuun oli erinomainen teksasilaisen jääkiekon ursukselle, kun joukkue voitti kahdeksan 11 ottelustaan. Stars nousi vielä tosissaan taistelemaan tyynenmeren divisioonan kärkipaikasta Anaheimin ja San Josen kanssa.
Tulokasvahti Mike Smith pelasi ehkä hieman yllättäen lähes puolet helmikuun otteluista ja hyvin pelasikin. Isokokoinen kanadalainen voitti neljä viidestä ottelustaan. Ainoa tappio tuli kovavireiselle Detroitille. Marty Turco on edelleen joukkueen ykkösvahti pudotuspeleihin lähdettäessä, mutta ensimmäistä kertaa pitkään aikaan hänellä on todellinen haastaja. Jatkosopimuksen hiljattain allekirjoittanut Smith on osoittanut olevansa potentiaalinen ykkösmaalivahti NHL:ään.
Dallasin puolustuspäässä kävi pienimuotoinen myllerrys siirtorajan aattona, kun Nolan Baumgartner ja Mattias Norström liittyivät seuraan. Pois lähti hieman alisuorittanut Jaroslav Modry. Mies vaihdettiin kapteenina Los Angelesissa toimineeseen Norströmiin. Kaupassa liikkui myös varausvuoroja sekä pari nuorempaa pelaajaa. Baumgartner tuli waiversien kautta Philadelphiasta. Starsin puolustus on nyt liigan tasokkaimpia varsinkin kiekon liikuttamisen suhteen eikä joukkueen pitäisi kaatua ainakaan siihen osa-alueeseen.
Kuten Jatkoaika jo kesällä ennusti, Stars hankki hyökkäykseen slaavilaistaustaisen taitavan hyökkääjän. Ladislav Nagy siirtyi Phoenixista vaihdossa rooliaan etsineeseen Mathias Tjärnqvistiin sekä ensi kesän ykkösvarausvuoroon. Taitava slovakki laitettiin aluksi Mike Modanon ja Jere Lehtisen vierelle ykkösketjuun, mutta Nagyn maalivire löytyi vasta Mike Ribeiron ketjuun laittamisen jälkeen. Nagy auttaa joukkuetta varsinkin ylivoimalla tarkoilla syötöillään.
Jere Lehtinen pelasi erittäin hyvän sesongin tehden helmikuun 11 ottelussa kolmanneksen koko tähänastisen kauden maalimäärästään (22). Mike Modanolla lamppu ei ole palanut niin paljon, kuin tutulla ketjukaverillaan. Seuraikonilla on vielä tekemistä siihen, että yltää Joe Mullenin amerikkalaissyntyisten pelaajien maaliennätykseen (502) tällä kaudella. Modanolla tuohon rajaan on vielä viisi maalia.
Starsin hyvien pelien tae on viime aikoina ollut vakiintuneet ketjukokoonpanot. Kuun alussa Iowasta ylös kutsuttu Joel Lundqvist on vakiinnuttanut paikkansa erinomaisessa jarruketjussa, jossa hänen lisäksi viilettävät kokeneet Jeff Halpern ja Stu Barnes. Kypsästi pelaavan ja paljon taklaavan Lundqvistin tuskin tarvitsee pelätä farmiin lähetystä enää tällä kaudella. Mike Ribeiro ja Ladislav Nagy ovat selkeästi löytäneet yhteisen sävelen, kuten myös konkarit Modano ja Lehtinen.
Dallas on käytännössä varmistanut jo paikkansa pudotuspeleissä vaikka laakereilla ei toki pelaajien tai valmennuksen auta levätäkään. Stars on ollut hyvä erikoistilanne-joukkue ja sen asenne on kunnossa. Luistin ja kiekko liikkuu, eikä yksilöurheilijoita yhtenäisessä Dallasissa juuri ole. Pudotuspeleissä joukkuetta ei tulla tällä kertaa yllättämään housut kintuissa, niin kuin parina viime kautena.
1. Mike Ribeiro 64 10+33=43
2. Philippe Boucher 60 17+25=42
3. Sergei Zubov 61 9+31=40
4. Jussi Jokinen 65 12+24=36
5. Jere Lehtinen 60 22+12=34
Los Angelesissa valmistaudutaan jo varaustilaisuuteen
Kingsien helmikuu jatkui samoilla merkeillä kuin koko kausi. Sean Burken tulo maalinsuulle on antanut mukavan piristysruiskeen ja joukkue otti muutamia maukkaita voittoja helmikuussa. On kuitenkin jo lähes varmaa, että neljännen kerran peräkkäin pudotuspelit jäävät haaveeksi Los Angeleissä jääkiekon osalta. Otteluita kertyi helmikuussa kymmenen joista tuli neljä voittoa. Pisteitä joukkueella oli helmikuun jälkeen 52 joka oikeutti viimeiseen sijaan Pacific divisioonassa ja toiseksi viimeiseen sijaan koko sarjassa.
Joukkuetta ollaan selkeästi rakentamassa jo ensi kautta silmällä pitäen. Siirtoikkunan umpeutuessa useita kokeneempia pelaajia treidattiin pois ja tilalle saatiin kehityskaaren alkupäässä olevia tulevaisuuden nimiä sekä useita alkupään varausoikeuksia. Kuluvan kauden jälkeen Losissa varmasti mietitään tarkasti keitä tähtiä joukkueeseen hankitaan Rob Blaken rinnalle näyttämään nuorille lupauksille suuntaa tulevalle kaudelle.
Craig Conroy kaupattiin Calgaryyn, Mattias Nordström Dallasiin ja Sean Avery Rangersiin sekä Brent Sopel Vancouveriin. Nimekkäimmät tulijat joukkueeseen helmikuussa olivat Jaroslav Modry ja Johan Fransson (Dallas). Vanhemmat ja eniten palkkabudjettia syöneet pelaajat saivat lähteä ja tilalle saatiin alhaisia varausoikeuksia ja tulevaisuuden runkopelaajia. Lauri Tukonen on myös kutsuttu ”ylös” Manchester Monarchista jossa nuorukainen on pelannut 43 ottelua 23 pisteen tehoilla.
Koko kauden samat nimet ovat vastanneet suurimmaksi osaksi Losin maaleista ja tehopisteistä. Kolmikko Mike Camalleri, Alex Frolov ja Anze Kopitar ovat osoittaneet olevansa tehokkaita joukkueen pelillisestä takeltelusta huolimatta. Tulevaisuudessa näistä nimistä on varmasti paljon iloa niin joukkueelle kuin Los Angelesilaiselle kiekkoyleisöllekin. Puolustuksesta on parhaiten onnistunut Lubmir Visnovsky, joka on oivalla liikkumisellaan pystynyt hyviin suorituksiin niin puolustus kuin hyökkäyspäässäkin. Hän on ainoa puolustaja joka on plussan puolella koko kauden eniten jääaikaa saaneista pakeista. Vastaava lukema esimerkiksi Rob Blaken kohdalla osoittaa 25:ttä pakkasastetta.
Kingsien maaliskuun tavoite on varsin selkeä. Kun pudotuspelit ovat ulottumattomissa, Kingsien joukkue voi pelata ilman suurempia paineita ja tehdä mahdollisesti kiusaa muille ko. paikoista kisaaville joukkueille. Katseet ovat vahvasti jo kaudessa 2007–2008 ja nuorilla pelaajilla on halu näyttää, että olevat sopimuksen arvoisia kykyjä.
1. Mike Camalleri 65 27+39=66
2. Alexander Frolov 66 33+29=62
3. Anze Kopitar 63 18+38=56
4. Lubomir Visnovsky 62 17+34=51
5. Derek Armstrong 61 10+31=41
Phoenix menetti pelinsä
Phoenix Coyotesin pudotuspelihaaveet elivät tammikuun jälkeen vielä pienellä liekillä. Helmikuun jälkeen liekki on kuitenkin sammunut Gretzkyn ryhmän osalta. Pudotuspelejä ei tänäkään vuonna pelata Arizonassa. Helmikuun ottelut tuottivat kojooteille vaatimattomasti neljä voittoa ja peräti kahdeksan tappiota. Helmikuun puoleenväliin osui kojoottien kauden pisin tappioputki, kun joukkue hävisi kuusi ottelua peräkkäin ja jokaisessa pelissä vastustajat ampuivat vähintään neljä osumaa Phoenixin verkkoon.
Helmikuun alussa kojooteilla oli vielä pienet mahdollisuudet pudotuspeleihin, mutta joukkue hävisi kuun alussa tärkeän ottelun Minnesotalle, voitti yhden pelin Columbusta vastaan, mutta romahti sitten mainittuun kuuden ottelun tappioputkeen, kun vastaan luisteli kaksi kertaa Detroit, kerran Anaheim, kerran Nashville ja idän joukkueista Florida ja Tampa Bay. Pitkän tappioputken jälkeen kojootit voittivat Calgaryn ja Edmontonin, mutta näillä voitoilla joukkue ei enää juurikaan parannellut menetettyjä asemiaan Läntisen konferenssin pudotuspeli-kilpajuoksussa. Peli kun oli menetetty käytännössä jo helmikuun alussa.
Phoenixin helmikuusta on vaikea löytää onnistujia. Maalilla kokenut Curtis Joseph pelasi kuun alun hienosti, mutta Joseph ei jaksanut pitää puolustusvirheitä tekevää joukkuetta pinnalla koko kuukautta. Puolustuksessa tulevaisuuden puolustajat Keith Ballard ja Zbynek Michalek pelasivat hyvin, mutta hekään eivät saaneet riittävästi apuja Nick Boyntonilta ja Derek Morrisilta. Lisäksi joukkueen tähtipuolustaja Ed Jovanovskin paha loukkaantuminen teki aukon joukkueen takalinjoille kesken helmikuun. Hyökkäyksessä kapteeni Shane Doan oli useissa peleissä puolestaan vähän turhan yksin.
Ehkä Phoenixin pahiten yskinyt yksittäinen osa-alue helmikuussa oli kuitenkin joukkueen kehno ylivoimapeli. Joukkue pääsi pelaamaan ylivoimaa helmikuun ensimmäisten 10 pelin aikana 43 kertaa ja tuloksena näistä ylivoimista oli vaatimattomat kaksi tehtyä maalia. Phoenixin kaltaisella ylivoiman onnistumisprosentilla on aika vaikea ratkaista pelejä ja voittaa, vaikka alivoima toimikin samaan ihan kelvollisesti. Helmikuun jälkeen Phoenix löytyi niin yli- kuin alivoimatilastoissa NHL:n viimeisten joukkueiden joukosta, ja tämä erikoistilanteiden heikko laatu on myös yksi suuri syy joukkueen kehnolle menestykselle.
Jatkoajan Phoenix-kummipelaaja Keith Ballard pelasi helmikuussa 12 ottelua. Tilastoihin merkittiin koko kuukauden osalta 2+3=5 pistettä, 12 jäähyminuuttia sekä +3 -tehopörssimerkintä, mikä on heikosti menestyneessä joukkueessa hyvä lukema. Ottelusta toiseen jälleen paljon taklannut Ballard nosti omaa profiiliaan ylöspäin ja pelasi useimmissa otteluissa päälle 21 minuuttia varmaa kahden suunnan peruspeliään. Avainpuolustaja Jovanovskin loukkaantuminen tuonee Ballardille loppukaudeksi yhä suuremman roolin.
Helmikuun tappioputken keskellä joukkueen johtoporras manageri Michael Barnettin johdolla teki ratkaisunsa tämän kauden osalta ja alkoi etsiä sopivia kauppakumppaneita, joille lähettää pelaajia, jotka eivät lukeudu ensi kaudella jatkavien joukkoon. Ensimmäinen suuri kauppa nähtiin helmikuun alkupuoliskolla, kun tulevana kesänä rajoittamattomaksi vapaaksi agentiksi tuleva Ladislav Nagy kaupattiin oman divisioonan Dallasille. Vähän ailahtelevasti pelanneesta Nagysta saatiin tilalle tulevan kesän ensimmäisen kierroksen varaus ja ruotsalaishyökkääjä Mathias Tjärqvist.
Samoihin aikoihin kuultiin kojootti-leiristä myös hyviä uutisia, sillä Phoenix jatkoi kapteenin, ja joukkueen sielun Shane Doanin sopimusta peräti viidellä vuodella. Lisäksi joukkue teki samaan aikaan kaksivuotiset sopimukset hyökkääjä Michael Zigomanisin ja maalivahti Mikael Tellqvistin kanssa. Myöhemmin helmikuussa saatiin kuulla myös uutinen hyökkääjä Kevyn Adamsin jatkamisesta joukkueessa yhden vuoden sopimuksella. Mahdollisia tulevaisuuden nimiäkin joukkueessa nähtiin, kun Phoenix nosti helmikuun loppupuolella farmista hyökkääjät Yanick Lehouxin ja Jeff Taffen ylös. Lehouxin ja Taffen kutsuminen ylös tiesi samalla pelaajakauppoja NHL:n siirtotakarajalla.
Ensin Phoenix hankki waiverseista suomalaishyökkääjä Niko Kapasen. Tämän jälkeen joukkue kauppasi Georges Laraquen Pittsburghiin vaihdossa Daniel Carcilloon ja ensi kesän kolmannen kierroksen varaukseen. Sitten venäläishyökkääjä Oleg Saprykin ja seitsemännen kierroksen varausvuoro lähetettiin Ottawaan vaihdossa ensi kesän toisen kierroksen varaukseen. Tätä kauppaa seurasi Yannick Perreaultin ja ensi kesän viidennen kierroksen varauksen siirto Torontoon, josta Phoenix nappasi nuoren puolustajan Brendan Bellin ja ensi kesän toisen kierroksen varauksen.
Paljon kului siis Phoenixin suunnalla faxi ja puhelin, kun seura teki toivottavasti tulevaisuutta hyödyntäviä kauppojaan. Ensi kesälle joukkueella on ainakin mukavasti varausvuoroja kahdelta ensimmäiseltä kierrokselta, joten mahdollisuudet tulevaisuuden pelaajien saamiseen ovat selvästi keskiarvoa paremmat. Tämän kauden osalta joukkue on kuitenkin heittänyt käytännössä jo pyyhkeen kehään. Toisaalta nyt joukkue voi pelata ainakin vapautuneemmin ja monet nuoret pelaajat antaa rauhassa näyttöjä tulevaisuuteen.
Phoenix tulee pelaamaan maaliskuussa 13 ottelua ja näistä kahdeksan pelataan kotona. Kuukauden aikana kohdataan tulevista pudotuspelijoukkueista Dallas kolmesti, Anaheim ja San Jose kahdesti sekä Luoteisen divisioonan taistelukaksikko Minnesota ja Vancouver kertaalleen. Vapautuneemmin pelaavalla Phoenixilla saattaakin hyvin olla vielä lusikkansa sopassa, kun Läntisen konferenssin pudotuspelipareja ratkotaan loppukaudesta.
1. Shane Doan 54. 20+20=40
2. Owen Nolan 61. 15+18=33
3. Ed Jovanovski 54. 11+18=29
4. Zbynek Michalek 63. 4+22=26
5. Steven Reinprecht 30. 7+13=20
San Josessa heikko helmikuu
Sharksin helmikuun suorituksista on hankala löytää hyviä mainintoja, joukkueen pelattua useita tappioputkia ja kokonaisuudessaan flegmaattista peliä. Suurin onnistuminen tapahtui kauppatakarajalla, kun toimitusjohtaja Doug Wilson onnistui hankkimaan joukkueeseen kauppalistojen himotuimman maalintekijän sekä kokeneen peruspuolustajan menettämättä kuitenkaan juuri ketään pelaavasta kokoonpanosta.
Joukkueen vahvuus perustuu pitkälti kaksikkoon Joe Thornton ja Patrick Marleau. Onkin odotettavaa, että Marleaun ollessa sairaslistalla Sharksin pelistä puuttuu tietty vaarallisuus – vastustajat pystyvät keskittämään voimansa ykkösmies Joe Thorntonin pitämiseen, sillä nimet Joe Pavelski ja Ryane Clowe eivät vielä herätä liiemmin pelkoa vastapuolen pelaajissa.
Vesa Toskalan loukattua itsensä Jevgeni Nabokov on pelannut valtaosan viimeaikojen otteluista. Kazakstanilaisen otteet ovat olleet vaihtelevia, nollapelejä hänellä on tältä kaudelta jo viisi, mutta joukkoon mahtuu myös pelejä joissa selän taakse on mennyt lähes kaikki. Sharks kauppasi maalivahti Nolan Schaeferin Pittsburgiin takarajalla. Näin saksalainen Dimitri Pätzold nousi kolmosmaalivahdiksi.
Sharks onnistui vahvistamaan puolustustaan Canadiensin vankalla peruspuolustajalla
Hyökkäyspäästä on puuttunut Marleaun loukkaantumisen myötä aimo annos syvyyttä ratkaisijoissa, joskin nuoret Pavelski ja Clowe ovat hyvää vauhtia nousemassa ratkaisijoiksi. Pudotuspelejä ajatellen olisi kuitenkin tärkeää nähdä joukkueen kapteeni Marleau jakamassa taakkaa Joe Thorntonin kanssa. Hyökkäyksen tueksi hankittu Bill Guerin ei ole vielä vakuuttanut tehojen suhteen, mutta ottaen huomioon miehen aiemman historian Thorntonin ketjussa Bostonissa, maalijyvän pitäisi alkaa löytymään pikkuhiljaa.
1. Joe Thornton 66. 16+66=82
2. Patrick Marleau 61. 29+36=65
3. Jonathan Cheechoo 60. 22+26=48
4. Bill Guerin 64. 28+19=47
5. Milan Michalek 62. 17+27=44
