Perjantai on juhlapäivä ja edistyksen päivä tilastoista pitäville jääkiekon seuraajille. Mielenkiintoista lisäväriä jääkiekon seuraamiseen ja sekä pelin että pelaajien analysointiin tuovat tilastot ovat jatkossa helpommin saatavilla kaikille NHL:n ja jääkiekon ystäville.
Muutos on väistämätön. Kehittyneet tilastoinnit ovat olleet myös seurojen käytössä jo pitkään − lukuunottamatta joitain kaikkein jääräpäisimpiä seurahenkilöitä. Nyt moni heistäkin on joutunut myöntämään niiden tarpeellisuuden. Useat seurat ovat myös palkanneet julkisia bloggareita avukseen.
Seurahenkilöiden ohella myös useat valmentajat ja (yleensä vanhemmat) toimittajat ovat pelänneet tätä päivää. Pelko asiasta jota ei ymmärrä on inhimillistä, mutta journalistiksi itseään kutsuvan henkilön se leimaa lähinnä laiskaksi dinosaurukseksi.
kiekonhallinnalla on selkeä riippuvuussuhde voittamiseen.
Kyse on erityisesti haluttomuudesta oppia uutta. Pidetään kiinni mustavalkoisista asetelmista, joissa vastapuoli nähdään pelkkään tilastoruutuun jumiutunutta väkeä, joka ei katso pelejä. Siitä, kuinka ominaisuudet kuten sisun näyttäminen kaukalossa ovat ratkaisevimpia asioita jääkiekossa. Heipä hei, Steve Simmons.
Vielä 90-luvulla mielestäni tasokas The Hockey News on ollut mukana dinosaurusten kelkassa. Nykyisin keskinkertaisesti toimitetuilla jutuilla itseään pinnalle pyristelevä julkaisu teki eräänlaisen pohjanoteerauksen julkaisemalla tammikuussa toimittajansa Ken Campbellin kirjoituksen, jossa ennustettiin Corsin kuolemaa kehittyneen kiekonseurantateknologian takia.
Campbell kun unohti sen, että teknologian kehittyessäkin lasketaan käytännössä samaa tilastoa, joka alkuperäisenä versiona on varsin manuaalista laskentaa.
Olikin suorastaan kohtalon ivaa, että NHL kertoi tilastouudistuksestaan vain jokunen päivä myöhemmin. "Kiekkoraamatuksi" kuvattu julkaisu kieltämättä piti lempinimensä suhteen sillä kertaa kutinsa, jos mietitään Raamatun ja etenkin Vanhan testamentin soveltuvuutta nykyaikaan.
Miksi sitten kehittyneet tilastot kiinnostavat seuroja? Yksinkertaisin selitys on se, että kiekonhallinnalla on selkeä riippuvuussuhde voittamiseen. Parhaiten kiekkoa hallitsevat joukkueet selviytyvät todennäköisemmin pudotuspeleihin. Ja sen seuraamiseen tilastot ovat tarpeeksi suurina otantoina oiva apuväline.
Kun tähän yhdistetään muita kehittyneitä tilastoja, kuten vaihtojen aloituksia, saadaan myös henkilökohtaisista rooleista paljon enemmän irti.
Suomessa ollaan kiistelty pelitavoista ja esimerkiksi viivelähdöistä. Mitä jos sanon sinulle, että näiden tilastojen avulla pelitapojen merkitystä voidaan oikeasti todistaa?
Analysoi pelitapa, laske erilaisten viivelähtöjen määrä, seuraa hyökkäysalueelle menemistä ja sitten seuraa joukkueen tarpeeksi suuren otannan kiekonhallintaa näiden tilastojen avulla? Nyt aletaan olla ytimessä.
Se, tai tilastoihin tuijottaminen ei jatkossakaan auta meitä kertomaan runkosarjan loppujärjestystä etukäteen. Oikotietä onneen ei ole.
Kiitos NHL:n ja kehittyneiden tilastojen, todennäköisyyksien, ylisuorittajien ja alisuorittajien arviointi käy kuitenkin aiempaa mielenkiintoisemmaksi.
Tervetuloa seuraamme, NHL:n fancystats.
