Avauserässä Valko-Venäjällä ei ollut hyökkäyspelissä mitään annettavaa. Toisen kaksikymppisen lopussa syntynyt, veskari Joonas Korpisalon, antama harmittava lahjamaali herätti punapaitoja kuitenkin siinä määrin, että päätöserän alussa joukkue nousi jopa tasoihin. Näytti, että yllätysmomentti on olemassa.

Valko-Venäjän ensimmäisen maalin jälkeen Leijonien peli sekosi. Punainen lanka ja punapaitainen joukkue katosivat peliä dominoineen Suomen hyppysistä.

Suomi tarvitsi herätystä, ja Suomi sai herätyksen. Ykkösketjun laidalla hyökänneen ja 1+1-pisteet iskeneen Sebastian Ahon panos kuvasi Suomen paljon parjattua hyökkäyspelaamista. Kolme tärkeää pistettä ottanut leijonalauma oli oleellisimmilla hetkillä tehokas virtuoosihyökkääjän ansiosta.

Tulos tuli vaikeimman kautta Valko-Venäjän päästyä mukaan peliin Suomen virheiden takia.

Pelin jälkeen ihmisten on hyvä katsoa tuloksen taakse, sillä kenttätapahtumien ja vuoristoratamaisuuden ansiosta Leijonat on jo nyt monta kokemusta rikkaampi ensimmäisen taistelun jälkeen.

Suomi söi pakkopullan miehekkäästi, mutta väkisin Ahon heiluttaessa tahtipuikkoa. Eikä kaikkiaan hyvin torjuneen Korpisalon illan ainoa kardinaalimunaus kääntänyt kamppailua, kun tarvittavat maalit iskettiin tarpeeksi tehokkaasti. Toisaalta oman maalin edusta puolustettiin tiiviisti ja paremmin loppua kohden.

Voiton lisäksi onkin tärkeää, että Suomi on kisojen ensimmäisen päivän jälkeen monia kokemuksia rikkaampi. Kuten jo sanottua, Korpisalon virhe ja kahden maalin johtoaseman sulaminen eivät kaataneet Leijonia, Suomi sai Ahosta herättäjän ja Leijonien puolustuspelaaminen parani jatkuvasti.

Päävalmentaja Lauri Marjamäen suusta tullut lause "tarvitaan kaikkia kokemuksia, että kehitytään" kuvastaa sitä, että nihkeästä voitosta huolimatta koitos oli Suomelle hyvä opetus jatkoa silmällä pitäen.