Pettymykseen päättyneen viime kauden jälkeen oli luonnollista, että joukkueessa vaihtuvuus tulisi olemaan suurta. Pelaajistossa tapahtuneiden muutosten lisäksi vaihtui niin valmennusjohto kuin seuran hallituskin.
Jokipojat lähtee uuteen kauteen aiempaa tukevammalta pohjalta, koska seuran taloustilanne on osakeannin myötä parantunut ja seuran hallitukseen on saatu houkuteltua kokeneita ja uskottavia kiekkomiehiä Pentti Matikaisen ja Pekka Hämäläisen muodossa. Joukkueen pelaajamateriaalikin, etenkin alakerran osalta, on hyvää luokkaa.
Haapakosken opein uuteen kauteen
Uuden päävalmentaja Mikko Haapakosken sopimus julkaistiin melko pian viime kauden päättymisen jälkeen. Oululaislähtöinen ex-huippupakki epäonnistui viime kaudella Kärppien vastuuvalmentajana, ja saapuukin Susirajalle hakemaan uutta nostetta valmentajauralleen.
Seurakseen hän saa penkin taakse hyvää työtä Jokipoikien A-nuorten kanssa tehneen Jouni Variksen, joka luotsasi Jokipoikien edustusjoukkuetta 2000-luvun alkupuolella.
Variksen palkkaamista kakkosvalmentajaksi voidaankin pitää erittäin hyvänä ratkaisuna, koska mies tuntee maakunnan pelaajat erittäin hyvin. Tämän vuoksi voidaan odottaa, että Jokipojat säilyy jatkossakin Mestiksen omavaraisimpana joukkueena.
Haapakoski on koonnut tulevan kauden joukkuetta nuorista ja nälkäisistä pelaajista, joista monet omaavat SM-liigakokemusta, mutta liigassa roolin jäätyä pieneksi, he tarvitsevat paljon peliaikaa kehittyäkseen urallaan. Elo-syyskuun taitteen harjoitusotteluissa Jokipoikien omasta juniorituotannosta ponnistavat pelaajatkin ovat saaneet runsaasti näytönpaikkoja, joten joukkue vaikuttaa järkevästi kasatulta ja nälkäiseltä.
Kokemusta ja nuorta liigakokemusta alakertaan
Uudet sopimuspelaajat ovat etenkin puolustuksen ja ykkösmaalivahdin osalta kovan luokan tekijöitä. Hyökkäyksessäkin on roimasti potentiaalia. Maalinsuulle saatiin paluumuuttaja rutinoituneen Antti Oren muodossa. Ore oli Jokipoikien menestymisen takuumiehiä hopeakaudella, ja pari viime kautta Norjan liigassa torjuneen Oren voidaan olettaa olevan vieläkin parempi maalivahti, kuin edellisellä Joensuun visiitillään.
Kakkosmaalivahti Eemeli Sivonen aukoi luukkua jo viime kaudella, ja on valmiina tositoimiin, jos käsky tulee. Helsingin IFK:sta hankittu A-juniori-ikäinen Timo Niemi torjunee pääosan kaudesta Jokipoikien A-nuorissa.
Puolustuksen lähtijöitä (Juuso Akkanen, Aku Pekkarinen, Juhamatti Hietamäki) on hankittu paikkaamaan viime keväänä HIFK:ssa SM-kultaa juhlinut Rony Ahonen ja LeKissä kiekkoillut Jarkko Näppilä, joka on pelannut Ilveksessä noin 100 liigaottelua. Kumpaakin pelaajaa voidaan pitää sarjataso huomioon ottaen kovana vahvistuksena. Varmaotteisen puolustustyöskentelyn lisäksi kumpainenkin pelimies on aiemmalla urallaan osoittanut vaarallisuutensa myös hyökkäyspäässä.
Puolustusosastolle laajuutta Jokipojat hankki myös Kajaanin Hokista, josta saapui vielä A-juniori-ikäinen Ville Hyvärinen. Kuopiolaislähtöinen Hyvärinen taistelee Joensuussa lähinnä peliajasta yhdessä Antti Väänäsen kanssa, joka pelasi Jokipojissa kymmenkunta ottelua jo viime kaudella.
Puolustuksen rungon muodostavat Jarkko Immosen johdolla jo useamman kauden Jokipoikien Mestis-joukkueessa tahkonneet Ville Väänänen, Matti Näätänen ja Jani Oinonen, joista Näätänen kuuluu sarjatason kiekollisten pakkien eliittiin.
Riittääkö hyökkäyksen leveys?
Hyökkäys on Jokipoikien kenties suurin kysymysmerkki. Hyökkäyskalustosta poistui viime kauden jälkeen maalintekovoimaa Robert Jekimovsin ja Henri Kiviojan muodossa. Pelintekijäpuolelta Joensuun jätti taakseen Jarkko Malinen, Ville Eskelinen, Jordan Fox ja Sami Puruskainen.
Jokipo-ikoniksi 12 edustuskautensa aikana noussut Puruskainen jatkaa uraansa Kontiolahden Kajastuksen II-divisioonajoukkueen pelaajavalmentajana. Kajastukseen siirtyi myös alempien ketjujen sentterinä häärinyt Tatu Miettinen.
Tämän syksyn harjoituspeleissä Jokipoikien hyökkäyskalusto on vaikuttanut melko hampaattomalta ja maalinteko on ollut vaikeaa. Ykkössentterin viittaa on aseteltu TPS:stä siirtyneen Juuso Rajalan harteille, ja HPK:sta siirtynyttä Joona Karevaaraa ollaan aseteltu hänen tutkaparikseen.
Ykkösketjun takana erilaisia variaatioita on harjoituspeleissä kokeiltu paljon. Keskushyökkääjinä ovat toimineet Mikael Ruohomaa, Janne Häikiö ja Ville Halonen, joista viimeksi mainittu pelasi viime kaudella vielä seuran A-nuorissa. Ruohomaakin on vielä Mestistasolla melko kokematon, mutta Häikiö on sen sijaan jo rutinoitunut tekijä alempien ketjujen sentterinä ja jäähyjentappajana. Keskushyökkääjien osalta voidaan sanoa Jokipoikien jopa heikentyneen viime kauteen verrattuna.
Joukkueessa jo pelanneita ja sinne kesän aikana hankituista laitahyökkääjistä useimmilla on niin sanottu ”duunarileima”, ja täten päivän selviä maalintekijöitä joukkueesta ei löydy. Toki seuran omista kasvateista Samu Pitkänen ja Heikki Puustinen pelasivat viime kaudella parhaat Mestiskautensa, mutta hekään eivät ole vielä vakiinnuttaneet paikkojaan sarjatason vakituisina pistetehtailijoina.
Muualta hankittuja laitahyökkääjiä ovat Niko Snellman, Otto Karvinen ja Ilmari Pitkänen, jotka ovat suuria kysymysmerkkejä joukkueen oletetut maalinteko-ongelmat huomioon ottaen. Pienempiä rooleja Jokipoikien hyökkäyksessä täyttävät jo viime kaudella Mestiksessä pelanneet Ville Silvast ja Lauri Hukkanen sekä Oula Uski, joka pelannee suurimman osan kaudesta A-nuorissa.
Vastuuta tarjolla
Joensuu on perinteinen kiekkokaupunki ja joukkue on kaudesta toiseen ollut Mestiksen omavaraisimpia. Parin viime kauden jälkeen joukkueesta on poistunut useita pitkän linjan Jokipoikia, joiden myötä joukkueesta on poistunut aimo annos johtajuutta. Viimeisenä tervaskantona Jokipoikien kokoonpanossa on peruspakki Jarkko Immonen, joka toimii tulevalla kaudella joukkueen kapteenina.
Immosen leveiden hartioiden varaan on hyvä rakentaa pohjaa toimivalle kokonaisuudelle, mutta vastuunkantajia on noustava esiin enemmänkin, eikä Immosen leveiden hartioiden taakse voi piiloutua. Ainekset siihenkin on olemassa, että tämä ikitaistelija saa vedettäväkseen kivireen.
Toisaalta Jokipoikien tulevan kauden pelaajamateriaalissa on paljon samanlaista piilevää yllätyksellisyyttä kuin kauden 2008–2009 hopeajoukkueessa. Mikäli Haapakoski onnistuu kaivamaan joukkueesta kaiken potentiaalin, taistelee joukkue ensi keväänä mitaleista.
Pahimmassa tapauksessa avainpelaajiensa osalta 2000-luvun epä-pohjoiskarjalaisin jokipoikajoukkue ei hitsaudu tiiviiksi nipuksi, ja löytyy runkosarjan päättyessä samoilta sijoilta kuin viime keväänä. Tie menestykseen ja uskottavuuden palauttamiseen on auki, mutta sileä tämä tie ei tule olemaan.
Arvio:
Laadukas puolustus ja maalivahtiosasto nostavat Jokipoikien osakkeita. Joukkueen akilleen kantapää on sen hyökkäyskalusto, joka on kärkijoukkueita heikompi. Valmennuksen taitotaso jää nähtäväksi. Reippaasti uudistunut joukkue sijoittuu lähtökohtaisesti ylempään keskikastiin.
