Kanada juhli jälleen olympiakultaa. Kanadan turnausta parjattiin paljon, ja sen voittoja sanottiin nihkeiksi. Niin, nimenomaan voittoja, olihan Kanada jälleen voittamaton.
Sidney Crosby teki vain yhden maalin turnauksessa, mutta eipä tarvinnutkaan useampaa tehdä. Kultaa tuli ilmankin. Crosbyn esityksiä turnauksessa haukuttiin paljon, mutta eivät ne Crosbyn maalit mitenkään olisi tulosta muuttaneet. Olympiakultaa tuli.
No, eipä Crosby ainoa haukuttu ole. Koko joukkueen esityksiä on moituttu, peli on ollut laiskaa ja tähdet eivät ole omalla tasollaan. Silti joukkue oli voittamaton ja ainoa joukkue, joka ei turnauksessa ollut kertaakaan tappioasemassa. Mistä se sitten kertoo?
Joukkue oli turnauksessa odotetun ylivoimainen. Paperilla kanukit veivät muita kuin pässejä narussa ja niin kentälläkin. Tulokset eivät olleet murskavoittoja, mutta missään vaiheessa turnausta joukkue ei ollut ongelmissa. Esimerkiksi Suomi oli ajoittain niin Kanadan kuin myös Ruotsin ja Venäjän vietävissä. Kanadaa ei kukaan saanut kunnolla vaikeuksiin.
Kanukit hallitsivat koko ottelun Suomea, Latviaa, Itävaltaa ja Norjaa vastaan. Vain Ruotsi ja USA saivat jossain vaiheessa kunnon pyörityksen Kanadan alueelle. Näissäkään peleissä Kanada ei ollut missään vaiheessa vietävissä, vaan ajoittaiset pyöritykset selvitettiin kunnialla ja muista poiketen nopeasti.
Joukkueen puolustus vei muiden joukkueiden vastaavia suurella marginaalilla. Maalivahdit olivat kaikista epäilyistä huolimatta loistavia. Kuusi ottelua, kolme maalia omiin. Tämä ei kerro pelkästään Carey Pricesta, vaan myös ilmiömäisestä puolustuskuusikosta.
Duncan Keith, täydellinen suoritus omassa päässä. Tutun varma, ei yhtään virheitä koko turnauksessa kiekollisena. Shea Weber jakoi kovuutta läpi turnauksen ja iski kolme maalia. Drew Doughty iski toiset kolme. Marc-Edouard Vlasic ei ollut helpolla ohitettavissa.
Suomalaiset osasivat tehdä maaleja, kanadalaiset voittaa pelejä - se on tietenkin tärkeintä. John Tavaresin, Rick Nashin ja Corey Perryn nollat maalisarakkeissa eivät tunnu miltään, kun kultamitalit laitettiin kaulaan.
Jääkiekon emämaa otti jälleen omansa. Kolmas kulta 12 vuoden sisällä. Ensimmäinen kulta Euroopassa sitten vuoden 1952.
Ylivoimaisella rosterilla ja tuloksista huolimatta aivan ylivoimaisilla esityksillä. Jääkiekon suuri ja mahtava hoiti omansa, tälläkin kertaa.
