HIFK lähtee puolivälieräsarjan toiseen otteluun entistä suurempana altavastaajana. Torstain ottelussa joukkue jäi pahasti Pelicansin jyrän alle, vaikka myös helsinkiläisillä oli omat paikkansa ottaa ottelu haltuunsa. Ensimmäisen osaottelun kaatuminen koko kauden vaivanneisiin perisynteihin ei ainakaan lisää uskoa HIFK:n nousuun. Alla kolme kolme kohtaa, joissa HIFK:n täytyy pystyä parantamaan, mikäli joukkue mielii voittaa Pelicansin.
Laukauksissa määrä ei korvaa laatua
HIFK laukoi torstaina 54 kertaa, Pelicans 38, mutta ottelu päättyi lahtelaisten voittoon tennislukemin 6-0. Vaikka laukausten määrässä on hurja ero HIFK:n hyväksi, Pelicans pystyi luomaan ottelun parhaat maalipaikat. HIFK alkoi puristamaan maalipaikoissa jo ottelun aikaisessa vaiheessa jouduttuan takaa-ajaksi.
Erityisesti kolmannessa erässä joukkue alkoi puskemaan kiekkoa kohti maalia tilanteissa, joissa Pelicansin puolustusryhmitys oli valmiina odottamassa sota-alueella ja HIFK jäi maalinedustalla alivoimaiseksi. HIFK laukoi kolmannessa erässä 15 kertaa, mutta vain kahdesti parhaalta maalintekosektorilta kohti maalia.
Kaiken takana on liike
Yksi osatekijä laukausten laadun suuressa erossa joukkueiden välillä oli liikkeessä. Pelicans pystyi kääntämään peliä nopeasti ja pelasi suoraviivaisesti kohti maalia. Pelicansin kääntäessä peliä nopeasti HIFK:n puolustus ei ehtinyt organisoitumaan tai ohjaamaan vastustajan hyökkäyksiä. Vastaavasti HIFK lähti hyökkäyksiin hitaasti, joko yrittämällä nopeata kääntöä ilman koko viisikon tukea tai rauhoittamalla tilannetta pelaamalla alaspäin. Molemmissa tapauksissa Pelicans pystyi ohjaamaan helsinkiläisten hyökkäykset kulmiin.
Pelinopeus ja suoraviivaisuus vaikuttavat suoraan myös maalivahteihin. HIFK:n Atte Engrenillä on ollut kauden aikana taipumus ylipelaamiseen, nopeissa hyökkäyksissä Engren joutuukin epämukavuusalueelleen. Jussi Olkinuora Pelicansin maalilla pystyi pelkällä sijoittumisellaan peittämään valtaosan helsinkiläisten kulmista lähteneistä yrityksistä. Paremmin organisoitumaan ehtinyt Pelicans pystyi tukkimaan poikkisyötöt huomattavasti HIFK:ta paremmin.
Liikkeen vaikutus näkyi myös riistopelaamisessa. HIFK taklasi ottelussa, etenkin lopussa, enemmän, mutta usein valkopaitaisen pelaajan lähestyessä taklausta Pelicans oli pelannut jo kiekon paineen alta pois. Avojäällä Pelicans oli jatkuvasti askeleen edellä helsinkiläisiä. Pelicans pystyi myös kiekottomana luottamaan liikkeeseensä. Siinä missä lahtelaiset pystyivät riistämään kiekkoja lavasta, HIFK joutui usein ronkkimaan mailalla perästä.
Hermojen on pysyttävä kurissa
Edellisen ottelun lopun Markus Kankaanperän ja Tommi Santalan temput olivat vain jäävuoren huippu. Hermokontrolli alkoi pettää jo Pelicansin ensimmäisen maalin jälkeen, vaikka ylilyönnit tapahtuivat vasta ottelun viime hetkillä. Pelicansilta etenkin Aleksandr Shtshemerov pääsi Joonas Raskin ihon alle jo ottelun alkuvaiheilla ja Rask olikin tuttu näky vihellysten jälkeisissä torikokouksissa. Lauantaina tunne ei saa läikkyä yli ensimmäisen vastoinkäymisen kohdalla.
Hermojen pettäminen ei näkynyt vain jälkipeleinä, vaan myös kiekollisessa pelissä. Kauden parhailta hetkiltä tuttu kiekonsiirtely ja maltti olivat vain kaukainen muisto, kun helsinkiläiset puskivat yksilöinä ja alivoimaisena kohti hyökkäyspäätyä.