Mikko Kousa taklasi Eemeli Suomea päähän. Se näkyy Liigan kurinpitopäätöksen perusteluvideolla, selkeimmin ajassa 1.30. Suomen pää kääntyy ja heilahtaa Kousan osumasta.

Suomi on sanonut julkisesti, että hänen tilanteesta seurannut loukkaantumisensa tuli käteen – ilmeisesti olkapäähän. Hänellä oli kuitenkin myös aivotärähdyksen oireita. Hän ei muista taklaushetkeä – sen hän on sanonut julkisestikin – ja hänellä oli tilanteen jälkeen pukuhuoneessa pahoinvointia. Myös päähän tuli siis vamma.

Suomen aivotärähdyksen oireet ovat myös kurinpidollisesti oleellinen seikka, koska rikotun pelaajan loukkaantuminen on edelleen Liigassa rangaistusta ankaroittava tekijä. Tuomiota ankaroittaakseen vamman on tultava kehon siihen osaan, johon sääntörikkomus on kohdistunut. Kousan rangaistusnimike oli päähän kohdistunut taklaus. Olkapäävamma ei siis olisi ollut ankaroittava tekijä. Aivotärähdyksen oireet olivat.

Liigan kurinpitodelegaation puheenjohtajan Sampo Liusjärven mukaan loukkaantuminen koventaa pelikieltorangaistusta yleensä yhdellä ottelulla, mutta vaikutus voi olla enemmänkin. Kousa sai päähän kohdistuneesta taklauksestaan pannaa neljä ottelua, joista ehkäpä kolme tuli teosta ja yksi seurauksesta.

***

Kuitenkin kun Kousan panna julkaistiin viime tiistaina, suomalaiset huippujääkiekon seuraajat saavuttivat konsensuksen yhteistä vihollista vastaan: Liigan kurinpito oli jälleen puuhastelijoiden farssimaista pelleilyä.

"Pelikieltoa puhtaasta taklauksesta!?!" ja "Eikö täällä saa enää taklata??!", sosiaalisessa mediassa kohistiin. Kysyttiin hädissään, halutaanko tässä muuttaa koko lajia.

Jos joku olisi malttanut miettiä retoriseen kysymykseen vastauksen, se olisi kuulunut: kyllä, halutaan.

Tämä on nyt sitä säädellymmäksi muuttumista, jota jääkiekolta on penätty vuositolkulla. Muutos vain on niin verkkaista, että yleinen jääkiekkokäsitys elää vielä menneessä.

***

Jääkiekon säännöt muuttuivat viime kesänä. Liigakin otti käyttöön muutoksista melkein kaikki.

Yksi merkittävimmistä muutoksista oli se, että teon rangaistavuutta arvioitaessa nyt painotetaan enemmän tekoa kuin seurausta. Loukkaantuminen ei enää ole määräävä tekijä isoa rangaistusta arvioitaessa. Vastustajan piittaamaton vaarantaminen on avainasemassa, ei ainoastaan loukkaantuminen.

Eli: kun mietitään, aiheuttaako pelaajan sääntörikkomus yli kaksiminuuttisen rangaistuksen, keskeistä on, vaarantaako teko piittaamattomasti kohteensa terveyden.

Luonnollisesti tuo näkyy Liigan kurinpidon kuluvan kauden linjauksissa. Koska täytyyhän kurinpidon vähintäänkin yrittää seistä samassa rivissä sääntöjen kanssa. Linjauksissa todetaan muun muassa, että "kurinpidon näkökulmasta uudistetun sääntökirja myötä ottelurangaistusten arviointikriteerit muuttuvat. Uudistetun sääntökirjan mukaan pääasiallinen kriteeri ottelurangaistukselle on sääntörikkomus, jolla piittaamattomasti vaarannetaan vastustajaa".

Nuo eivät siis tarkoita, että loukkaantuminen olisi yhdentekevä seikka. Sääntömuutoksissa todetaan, että avainasemassa ei ole enää "ainoastaan loukkaantuminen". Loukkaantumisella on yhä merkityksensä.

Kurinpitolinjaukset kannattaa lukea tästä.

Niissä keskeistä: ottelurangaistuksen arviointikriteerin muuttuminen, pelaajaturvallisuuden korostuminen, kuinka kauan kiekosta luopumisesta on kulunut, mistä suunnasta taklaaja on tulossa, onko taklattu tietoinen tulevasta taklauksesta ja päähän kohdistuneena taklauksena pidetään myös taklauksia, joissa ensimmäisenä vartaloon kohdistuvan taklauksen jälkeen osuma kohdistuu myös päähän.

Noista viimeinen kohta poikkeaa jääkiekon säännöistä. Niissä sanotaan "jos suurin osa iskun voimasta kohdistuu ensin vartaloon ja sitten kontakti liukuu pään tai niskan alueelle, rangaistusta pään ja niskan alueelle kohdistuvasta taklauksesta ei tuomita". Eli taklaus, joka osuu toisarvoisesti päähän, mutta jonka voimasta alle puolet kohdistuu päähän, ei ole sääntöjen mukaan päähän kohdistunut taklaus. Liigan kurinpidossa vastaava kuitenkin katsotaan päähän kohdistuneeksi taklaukseksi.

Ristiriita johtuu siitä, että Liiga mukailee Kansainvälisen jääkiekkoliiton sääntöjä, vaikka ei niitä sanatarkasti toteutakaan. Sääntökohtaa ei ole haluttu muuttaa, mutta koska on ulkopuolista, sisäistä sekä Pelaajayhdistykseltä tulevaa painetta pääosumien selkeään tuomitsemiseen, työkaluksi on otettu kurinpitolinjaukset.

***

Jääkiekkoa on jo vuosia suomittu päävammojen yleisyydestä ja piittaamattomuudesta pelaajien terveyttä kohtaan. Se on ollut ja on ehdottomasti edelleen perusteltua. Jos laji ehdoitta haluaisi nopeasti lopettaa tappelut ja karsia päähän kohdistuneita taklauksia rajusti, se totta kai pystyisi siihen. Pelikielloilla ja sakoillahan niistä pääsisi. Ja puhtaasti pelaajien hyvinvoinnin näkökulmasta niin tulisi tietenkin tehdä.

Mutta yhtälö ei ole noin yksinkertainen. Ammattilaisjääkiekko on viihdeliiketoimintaa, ja tappelut ovat suosittu osa show'ta. Taklaaminen puolestaan on elimellinen osa peliä. Se on tärkeä ja herkkä asia sekä lajin tekijöille että seuraajille. Kummatkin pitävät sen tuomasta elementistä, jääkiekossa halutaan taklata. Vaikka siitä seuraa ajoittain aivovammoja.

Siksi muutos on hidasta. Silti muutos on olemassa ja etenee. Se monelta kurinpitopäätösten pöyristelijältä unohtuu.

Tappeleminenhan on jääkiekossa sääntöjenvastaista. TUTOn miesten A-juniorijoukkueen päävalmentaja Elmo Aittola sai Jääkiekkoliitolta äskettäin kahden ottelun mittaisen toimitsijakiellon kommentoituaan tappelun sisältäneen ottelun jälkeen Helsingin Sanomille, että "kyllä minun joukkueessa saa tapella". Päähän kohdistuneet taklaukset kiellettiin Liigassa vuonna 2003. Sen ajan kotimaisesta mielipideilmastosta saa osuvan mielikuvan Jatkoajan keskustelunpalstan silloisesta keskustelusta. "Tällä käytännöllä liigassa ei kohta taklata lainkaan" mainitaan. Siis 15 vuotta sitten. NHL kielsi päähän kohdistuneet taklaukset vasta vuonna 2010.

Kaikki tuollainen on hivuttautumista kohti säädellympää, pelaajien terveydestä yhä enemmän huolehtivaa jääkiekkoa. Uudet säännöt ja Liigan kurinpitolinjaukset ovat tuorein osa jatkumoa. Laji muuttuu.

***

Se ei tarkoita, että nimenomaisesti Liigan kurinpitodelegaation jäsenet asianajaja Liusjärvi, ylilääkäri Markku Tuominen, lakimies Robert Bützow, entinen Liiga-päätuomari Tuomas Pöyhönen sekä entinen Liiga-pelaaja Pekka Saarenheimo erityisesti haluaisivat ja pyrkisivät muuttamaan lajia.

He, Liigan toimitusjohtaja Riku Kallioniemi, kilpailutoimenjohtaja Arto I. Järvelä, erotuomarijohtaja Jyri Rönn, päävideotuomarit Jukka Hakkarainen, Petri Hiilinen, Jyrki Ingman, Kari Jalonen, Juha Pajunen ja Kai Tervonen sekä Pelaajayhdistys ovat luoneet sarjassa pelattavaa peliä osaltaan raamittavat linjaukset, joita kurinpitoviisikko vain pyrkii parhaansa mukaan noudattamaan. Iso kuva – muutos ja jatkumo – elää linjauksissa, ei niinkään kurinpitodelegaation yksittäisissä päätöksissä.

Tämä kaikki ei myöskään tarkoita, että Liigan kurinpito olisi jatkuvasti täydellisen onnistunutta. Ei lähellekään. Linja on epäselvä eritoten sen osalta, millaisten tekojen katsotaan olevan kurinpitoprosessin väärti.

Lisäksi TPS:n tähtihyökkääjälle Oula Palveelle langetettiin toissa viikolla vain kahden ottelun pelikielto teosta, joka periaatteessa täytti kaikki uusien linjausten kohdat. Kohde, Jukurien Janne Ritamäki, oli luopunut kiekosta, taklaus tuli kuolleesta kulmasta, taklattava ei ollut tietoinen tulevasta kontaktista ja osuma osui päähän. Taklaus oli turha ja osoitti näin vastustajan piittaamatonta vaarantamista. Vauhti ei ollut kovin luja, eikä Ritamäki loukkaantunut, mutta jos olisi todella haluttu, siinä oli paikka konkretisoida uudet linjaukset.

Linja on siis epäselvä myös siitä, noudattaako tuomioiden ankaruus nykyisiä linjauksia. Se on käynyt jo selväksi, että jana erotuomarit–tilannehuone–kurinpito ei toimi kovin saumattomasti. Liigan erotuomarijohdon, kilpailujohdon ja kurinpidon onkin määrä työstää keskinäistä linjakkuutta seuraavan maajoukkuetauon aikana.

***

Kaiken kaikkiaan jääkiekonseuraajien olisi syytä päivittää käsityksensä pelin säännöistä.

Jääkiekkomaailmassa kehitys ei ole tässäkään asiassa hallittua tai yhtenäistä. Maaottelut, kansalliset sarjat, NHL, KHL ja lajin pikkumaat kulkevat kaikki enemmän tai vähemmän omia polkujaan. Mutta kokonaissuunta on selkeä. Taklauksia vahditaan, avojäätaklauksia karsitaan, piittaamattomuudesta rangaistaan, päävammoja kavahdetaan.

Laji muuttuu.

Se kannattaa huomioida ennen seuraavaa kurinpitoraivoa.

Päätoimittajan Pärnänen-palstaa julkaistaan viikoittain. Tekstit eivät ole pääkirjoituksia, mutta ne ovat päätoimittajan näkemyksiä.