KooKoo ja K-Laser ottavat toisistaan mittaa Mestiksen puolivälierissä. Joukkueet lähtivät Mestis-kauteen 2010-11 hyvin erilaisista lähtökohdista: suurin puhein ja satsauksin liikkeelle lähtenyt KooKoo lukeutui sarjan suurimpiin mestarisuosikkeihin ja sarjanousija K-Laserille povattiin vaikeuksia. Kouvolalaisten runkosarja ei kuitenkaan ollut pelkkää ruusuilla tanssimista eikä K-Laserin vaikeaa tapperrusta. KooKoon sijoituttua toiselle ja K-Laserin seitsemännelle sijalle, kohtaavat joukkueet pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella.
Kouvolalaisten kausi alkoi synkeissä merkeissä, kun joukkueen peli oli erittäin tukossa vielä marraskuun alussa. Lukot aukesivat kuitenkin marraskuun maaottelutauolla, jonka jälkeen Ismo Lehkosen suojatit voittivat seuraavista 23 ottelustaan peräti 21 varsinaisella peliajalla. Pitkä voittoputki nosti joukkueen runkosarjan toiselle sijalle, mutta Jukureiden haastamiseen aika ei riittänyt.
K-Laser aloitti kauden erinomaisesti ja joukkue keikkui marraskuuhun asti aivan sarjan kärkipaikoilla. Sen jälkeen tahti kuitenkin tasaantui ja pudotuspeleihin pääsy ratkesi vasta kalkkiviivoilla. Joukkue keräsi viimeisestä kuudesta ottelustaan vain kaksi pistettä, mutta vahvan kauden aloituksen turvin kotkapaidat jäivät vielä yhden pisteen erolla viivan paremmalle puolelle.
KooKoo on kova
KooKoon viime kauden välieräpettymyksen jälkeen joukkueesta valiteltiin johtajuuden puuttumista, mutta nyt johtajuustyhjiö on täytetty tarkasti. KooKoo operoi Mestiksen suurimmalla pelaajabudjetilla ja se myös näkyy: esimerkiksi Marko Tuomaisen, Pasi Järvisen ja Jani Keinäsen kaltaisia konkareita ei vastustajilta juuri löydy, ei ainakaan nuoresta oululaisjoukkueesta.
Puolustuspelaaminen oli KooKoon suurimpia vahvuuksia runkosarjassa. Viisikkopelaaminen toimi ja puolustajaparit vakiintuivat, mikä näkyi tulosten parantumisena. Eikä sovi unohtaa maalivahti Mikko Rämön erinomaista runkosarjaa – kahdesti Jatkoajan kuukauden pelaajaksi valittu veräjänvartija oli maalivahtitilastojen ykkösnimi.
Pudotuspelit ovat tunnetusti kuuluisia pienten marginaalien otteluita. Tällaisissa erikoistilanteet nousevat usein ratkaisevaan rooliin, mikä on etukäteen ajateltuna KooKoon kannalta hyvä asia. Joukkue oli Mestiksen paras ylivoima- ja toiseksi paras alivoimajoukkue. Etenkin joukkueen yli 21 prosentin tehokkuudella toiminut ylivoima on pudotuspelejä ajatellen arvokas täsmäase.
Mestaruutta ja jopa liiganousua tavoitteleva KooKoo on jo tovin odottanut pudotuspelien, ”tosipelien”, alkua. Kun tosipelit nyt vihdoin alkavat, löytyy joukkueesta intoa ja näyttöhaluja. Lataus ei kuitenkaan saa mennä yli ja töitä on tehtävä – viime kaudella jo nähtiin, ettei finaaliin noin vain marssita, vaikka runkosarjassa olisi pelannut kuinka hyvin.
Synkkiä pilviä paratiisissa
KooKoon suurin ongelma pudotuspeleihin lähdettäessä on terveystilanne, joka ei ole täysin optimaalinen. Runkosarjan viimeisillä kierroksilla sivussa oli lukuisia avainpelaajia, Iivo Hokkasesta ja Niklas Sirénistä lähtien. Vaikka Hokkanen ja Sirén tiettävästi ensimmäiseen puolivälierään kaukaloon palaavatkin, on sairaslistalla edelleen tärkeitä miehiä, Jiri Veistolasta ja Marko Tuomaisesta lähtien.
Lukuisat loukkaantumiset ovat sekoittaneet KooKoon pakkaa pahemman kerran. Käytännössä vain Jani Keinäsen ympärille rakennettu ketju on pysynyt jo pidemmän tovin samassa koostumuksessa, mutta muut tontit on täytetty lotolla ottelukohtaisesti.
Päävalmentaja Lehkonen oli runkosarjan lopussa luottavainen ketjujen löytymisen suhteen, mutta ketjujen saumattoman yhteispelin löytyminen vienee edelleen muutaman erän tai jopa ottelun.
Runkosarjan lopulla KooKoon otteet vaihtuivat mollivoittoisiksi. Kotona voittoja tuli edelleen, mutta vieraspelaaminen oli takkuista. Vieraskaukalossa joukkue ei ole voittanut helmikuun aikana kertaakaan, kun vastustajat Savonlinnassa, Vaasassa, Vantaalla ja Heinolassa ovat osoittautuneet vahvemmiksi.
Onko Rautiolasta sankariksi?
Laserin menestysmahdollisuudet puolivälieräsarjassa on helppo kulminoida yhteen mieheen: maalivahti Antti Rautiolan on venyttävä unelmasuorituksiin illasta toiseen. Oululaisjoukkueen kannalta lohdullista on se, että nuori veräjänvartija on runkosarjassa osoittanut pystyvänsä moisiin tekoihin. Rautiolaa ei kuitenkaan ole koskaan testattu aikuisten pudotuspeleissä, joten kovan painetilan käsittely tulee hänelle uutena asiana.
Hyökkäyksestä yksilönä on syytä nostaa esiin Iiro Memonen, joka pelaa hurjia minuutteja. Hänen vastuullaan Laserissa on sekä oman pään pelaamista että hyökkäystehoja. Nuorista lainapelaajista Laser menettää runkosarjan jälkeen vain Julius Junttilan, mutta hän vie mukanaan paljon kiekollista osaamista, mitä joukkueessa ei liikaa ole.
Mestis-yleisölle hieman tuntemattomampi nimi Harri Pälve tuli siirtorajalla Kärppien A-nuorista Laseriin loppukaudeksi. Nuorukainen on pelannut ennakkoluulottomasti ja isokokoinen hyökkääjä voikin olla oululaisille ratkaisupeleissä yllättävän tärkeä pelaaja.
Puolustuksen osalta Laser on varsin kokematon. Kapteeni Toni Kirénin merkitys etenkin pelin rauhoittajana on valtava. Hänen tärkeimpiä apureitaan ovat Tommi Leinonen ja Teemu Metso.
Kokemusta ei juuri löydy
Oululaisten ongelmakohta tuli esille runkosarjan lopussa. Nipussa ei ole varsinkaan hyökkäyspäässä kokeneita pelaajia, jotka pystyisivät hinaamaan joukkuetta. Ville-Matti Koposen menettäminen Kärppien liigarinkiin näkynee pudotuspeleissä vielä selvemmin kuin runkosarjassa.
Laser tarvitsisi kokemusta ja johtamiskykyä kentän molempiin päihin. Ratkaisutilanteissa joukkueen nuorukaisten maila on alkanut täristä liikaa, eikä kukaan ole pystynyt nostamaan itseään tämän tutinan yläpuolelle. Ylivoimapelikin on mennyt hätäilyksi, eikä kiekkoa ole pystytty yksinkertaisesti runttaamaan väkisin verkkoon.
Sama ongelma on näkynyt myös omassa päässä, kun johtoaseman säilyttäminen ottelun lopussa on tuottanut isoja ongelmia. Kokemattomat pelaajat tekevät ratkaisuhetkillä virheitä, jotka saattavat usein maksaa jo horisontissa häämöttäneen voiton.
Laserin riveissä ei ole saman tason kärkiosaamista kuin Mestiksen huippujoukkueilla. Pudotuspeleissä ratkaisut tehdään usein juuri kokemuksella ja henkilökohtaisen taidon erolla, joten Laserilla riittää haasteita. Toisaalta tasapaksu materiaali voi olla myös Laserin vahvuus, sillä ratkaisija pystyy nousemaan esiin mistä tahansa vitjasta. Positiivista on myös se, että porukassa ei ole pitempiaikaisia sairauslomalaisia.
Oululaisten pelaajarunko on varsin kokematonta, mutta minään konkarina ei voida pitää valmentaja Mikko Mannertakaan. Päävalmentajaksi iältään varsin nuori Manner on saanut pudotuspelikokemusta parilta kaudelta Sportin peräsimessä, mutta hänellekin haaste on nyt iso. Nuori lauma pitäisi saada pysymään aisoissa ison haasteen edessä, mikä ei taatusti tule olemaan helppoa. Valmentajalla on iso työ luoda joukkueelle sopiva ilmapiiri puristuksen ja rentouden välimaastosta, vaikka paineita ei periaatteessa pitäisi haastajan asemasta johtuen olla ainakaan kohtuuttomasti.
Arvio ottelusarjasta:
Lähes ihmeitä täytyisi tapahtua, jotta K-Laser voisi KooKoon laulukuoroon lähettää. Kouvolasta löytyy enemmän kokemusta, taitoa ja ratkaisuvoimaa. Oululaiset pystynevät KooKoota silloin tällöin horjuttamaan, mutta yhtä voittoa enempää joukkue tuskin sarjassa juhlii.
KooKoo jatkoon voitoin 3-1.
