Runkosarjan kakkoseksi sijoittunut KooKoo ja kolmannelle sijalle päätynyt Sport raivasivat tiensä välieriin suoraan voitoin 3-0. Oululainen K-Laser jäi KooKoon, ja lempääläläinen LeKi Sportin alle puolivälierävaiheessa.
KooKoon ja Kiekko-Laserin väliset ottelut olivat numerojen valossa tasaisia, mutta pelin kulku oli hieman toisenlainen – KooKoo oli kaikissa kolmessa ottelussa selvähkösti parempi joukkue. Puhtaasta voitosta huolimatta kouvolalaiset kokivat sarjassa myös pahan takaiskun, kun Tomi Ståhlhammar ryntäsi KooKoo-veskari Mikko Rämön sairastuvan puolelle, eikä joukkueen ykköskassari välttämättä ehdi tervehtyä välieräsarjaan.
Myös Sportin puolivälierät sujuivat voitokkaissa merkeissä. LeKi ei pystynyt antamaan vastusta Antti Törmäsen johtamille kotkapaidoille, jotka marssivat välieriin ilman suurempia vastoinkäymisiä.
Erikoistilannepelaaminen kouvolalaisten vahvuus
KooKoo on lähtenyt tähän kauteen isoin tavoittein. Niinpä pelin henki on selvä: kaikki muu kuin mestaruus olisi pettymys. Kovat puheet luovat luonnollisesti paineita, mutta oikein käsiteltynä ne voivat myös ruokkia pelaajien menestymisen nälkää.
Vaarallinen hyökkäyskalusto sekä vahva erikoistilannepelaaminen ovat kouvolalaisten vahvimpia aseita runkosarjassa ja myös välieräsarjassa.
KooKoo oli runkosarjassa paras erikoistilannejoukkue – ja jatkoi vakuuttavasti myös pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella. Sportin olisikin syytä jatkaa vähäjäähyisellä linjallaan, sillä Pasi Järvinen ja muut kouvolalaiskonkarit ovat tottuneet ratkomaan pelejä pakkopelimaaleillaan.
Maalintekovoimaa mustaoransseilla riittää toki tasakentällisinkin. Mestis-tason profiilihyökkääjiä on kolmen kentälllisen verran, vaikka Marko Tuomaisen pelaaminen kevään peleissä onkin epävarmaa. Kaikki kolme puolivälieräsarjan tehokkainta kouvolalaista (Niklas Siren, Kory Baker ja Samu Vilkman) pelasivatkin eri ketjuissa.
Kestääkö KooKoon alakerta?
Runkosarjassa toiseksi sijoittuneella KooKoolla ei ole selkeitä heikkouksia, mutta Sport-sarjaan se lähtee kuitenkin muutama kysymysmerkki niskassaan. Kysymysmerkeistä kumpainenkin liittyy alakertaan – ja merkittävämpi niistä nimenomaan maalivahteihin.
Tammikuun lopussa kouvolalaisten vahvuuteen liittyneen Mikael Vuorion on onnistuttava, sillä Mikko Rämö ei ehdi toipua ainakaan välieräsarjan ensimmäisiin peleihin. Taidoiltaan Vuorio ei välttämättä häviä vertailussa Rämöön, mutta koko kauden korkealla tasolla pelanneen luottovahdin puuttuminen voi heijastua joukkueen otteisiin.
KooKoon puolustus on ollut rautaa koko kauden, mutta nyt silläkin on edessään todellinen testi. Pystyvätkö Järvinen ja kesken runkosarjan pakin paikalle siirretty Olli Julkunen 5-5-pelaamiseen vaasalaisten ahnaan karvauksen alla, ja kestääkö kauden positiivisimpiin yllättäjiin kuuluneiden Tuomas Gärdströmin ja Jesse Lustbergin vire myös tosipeleissä?
Sport hyvänä haastajana
Sportin puolivälierät LeKiä vastaan antoivat paljon vastauksia, mutta herätti myös paljon kysymyksiä. Sport oli ottelusarjassa selkeästi parempi, eikä voittajasta jäänyt epäselvyyttä. Sportin vahvuus, erittäin hyvin liikkuva ja aggressiivinen karvaus oli myrkkyä LeKille, mutta vastapainoksi Sport ei kyennyt tehokkasti rankaisemaan maalitilanteistaan. Maalipaikkojen tuhriminen ei tule KooKoota vastaan kysymykseenkään.
Sportin ykkösketju oli liekeissä. Etenkin Antti Hölli rankaisi entistä seuraansa isän kädellä. Hölli viimeisteli itse neljä osumaa, ja Matti Järvisen johtama ketju muutenkin teki noin puolet Sportin osumista. Toisella laidalla viilettänyt Antti Jaatinen palasi pari kierrosta ennen pudotuspelejä kokoonpanoon pitkän loukkaantumisen jälkeen, ja näytti ettei poissaolosta ollut tietoakaan.
Vaikka Sportin ykkönen olikin kuumassa vireessä, ei se ole missään nimessä yhden ketjun varassa. Suonpään johtama kakkosketju iski muutaman maalin sekin, eikä ketjusta ratkaisuvoimaa puutu. Sen sijaan Mika Kujanpään johtama kolmosketju oli tehojen osilta pimennossa. Ketjun kaikki kolme hylkkääjää iskivät runkosarjassa yli kymmenen osumaa mieheen. Myös Sportin tehokkaat puolustajan olivat pistesarakkeista näkyvästi poissa, siinä missä runkosarjassa alakerran isännät olivat tehokkaasti maali- ja pistetehtailussa mukana.
LeKi ei päässyt testaamaan Joni Puurulan taitoja. Sportin liike piti huolen ettei Kisa juurikaan päässyt vierailemaan Sportin maalille, ja vaaran paikkoja ei Puurula joutunut kovin usein joutunut torjumaan. Varmaa on että KooKoo tulee useammin vierailemaan Sportin päädyssä, joten nähtäväksi jää miten Puurula pystyy huutoon vastaamaan. Kokemuksesta ei ei kuitenkaan jää kiinni, sillä monissa isommissakin ympyröissä on Puurula kiekkoja torjunut.
Runkosarjassa vain kotivoittoja
Vaasalaisten kannalta pahimmaksi esteeksi finaalipaikan suhteen voivat osoittautua vieraspelit. KooKoo on ollut kotonaan todella vakuuttava – vaikka viime vuosina kotietu ei olekaan kantanut hedelmää kevään koitoksissa. Jos Sport kuitenkin onnistuu jo ensimmäisellä ryöstöretkellään, rustataan tämän sarjan käsikirjoitus uuteen ja vielä mielenkiintoisempaan muotoonsa.
Runkosarjassa molemmat voittivat kotiottelunsa. Jo pelkästään tästä voidaan olettaa kotikenttäedun olevan suuri asua tässä ottelusarjassa. Vastakkain on kaksi Mestiksen ikonijoukkuetta, ja samalla kaksi aktiivisinta katsomoa sarjassa.
KooKoo on ollut läpi kauden vahva kotihallissaan, edellisestä varsinaisella peliajalla tulleesta kotitappiostakin on ehtinyt vierähtää jo peräti neljä kuukautta. Myös vaasalaisjoukkue on tunnetusti erinomainen kotijoukkue, joten vierasvoiton ottaminen ei tässä sarjassa tule olemaan helppoa kummallakaan paikkakunnalla.
Arvio ottelusarjasta:
Kahden legendaarisen Mestis-joukkueen kohtaamisesta tulee varmasti vauhdikas ja värikäs. KooKoo lähtee sarjaan hienoisena ennakkosuosikkina, mutta hyvässä nosteessa oleva vaasalaisjoukkue pystyy yllätyksiin. Jatkoajan arvio on, että KooKoo matkaa finaaliin niukasti voitoin 3-2.
