Pari faktaa finalisteista: Jukurit on kaksinkertainen mestari. Jukurit voitti runkosarjan. Jukurit on paperilla Mestiksen paras joukkue.
Yksi fakta lisää: Kiekko-Vantaa johtaa finaalisarjaa 2-0.
Miksi näin?
Selityksiä on useita, toiset osuvampia, toiset vähemmän. Jukurit kärsii tehottomuudesta, yhden maalin eteen tarvitaan tolkuton määrä näennäistä hallintaa ja pyöritystä. Kaukalon toisessa päässä runkosarjan pitävin puolustus on joutunut vantaalaishyökkäjien sabotoimaksi. Kolmesta neljään Kiekko-Vantaan maalia on ollut jossain määrin mikkeliläisten virheiden seurausta.
Saattaa olla niinkin, että vantaalaiset ovat yksinkertaisesti olleet onnekkaampia. Ottelut ovat olleet tasaisia ja marginaalit pieniä. Laukaisutilastonhan Jukurit on voittanut molemmissa finaaleissa.
Suurin totuus saattaa löytyä muualta, henkiseltä puolelta. Kiekko-Vantaan ryhmä on ollut kasassa pieniä muutoksia lukuunottamatta jo pari vuotta – paljon Mestiksen mittakaavassa - ja joukkueen sisäinen henki on tiettävästi ollut loistava. Kevään edetessä pelit ovat lähteneet kulkemaan yhä paremmin, ja onnistumiset ruokkivat lisää onnistumisia. Pelaajat nauttivat kaukalossa. Seura tai pelaajat eivät myöskään ole voittaneet aikuisten sarjoissa käytännössä mitään, joten voitonnälkää on riittämiin. Voitontahto, hyvä henki ja itseluottamus huokuvat katsomoon saakka.
Yksi osoitus Vantaan henkisen puolen vahvuudesta nähtiin sunnuntain toisessa loppuottelussa Tikkurilassa, jossa vantaalaiset nousivat kahdesti tappioasemasta tasoihin heti takaiskujen jälkeisissä vaihdoissa. Avausmaalin merkitys on pudotuspeleissä todella suuri, mutta kun Jukurit siirtyi 1-0-johtoon, ei Kiekko-Vantaa hätkähtänyt, vaan Teemu Kuusisto kantoi esimerkillisesti vastuuta ja tasoitti pelin erinomaisella yksilösuorituksella.
Kesäloma hyvä vaihtoehto?
Jukureiden tasaisen ryhmän vastuunkantajat ovat olleet vähissä. Joukkueen loistava materiaali ja rutiini riittivät voittoihin ottelusarjoissa Hermestä ja Sportia vastaan, mutta ainakaan finaaleissa kaukalossa ei ole nähty sellaista Jukureita, joka muutamien henkisten johtajien sytyttävien yksilösuoritusten avulla olisi taistellut voitosta viimeiseen mieheen asti.
Missä on Antti Laakso? Runkosarjassa 24 maalia, pudotuspeleissä tasan yksi. Missä on Petri Lehtonen, joka nousi joukkueensa parhaaksi sentteriksi pelattuaan yli piste-per-peli tahdilla päästyään vauhtiin Norjasta paluun jälkeen? Missä on puolustuksen vastuunkantaja Tommi Kovanen? Riittääkö tässä vaiheessa kautta, että pelaa ”ihan hyvin”? Ville Kiiskisen luulisi fyysisenä tahtopelaajana loistavan pudotuspeleissä. Luuloksi jää, sillä mies ei mahtunut 0+0-tehoillaan edellisessä finaalissa edes neljään pelaavaan hyökkäysketjuun.
Jukureiden materiaali on niin hyvä, että pelaamalla ”ihan hyvin” pääsee pitkälle. Aina hopealle saakka.
Keskiviikon loppuottelu on viimeinen hetki mikkeliläisten heräämiselle. Jos sarvipäät luistelevat kaukaloon kuin persuksille ammuttu raivo härkä, saatetaan Mestiksessä nähdä erinomaisen jännittävä finaalisarja. Muussa tapauksessa Kiekko-Vantaa kiittää ja kumartaa, ja Jukurien heräämistä saadaan odottaa uusille lumille asti.
Jukureiden valmentaja Risto Dufva ei halunnut näyttää pettymystään sunnuntaina toisen hävityn finaaliottelun jälkeen ja leikitteli ajatuksella, että ”jäljellä on enää pelkkiä hyviä vaihtoehtoja. Jos voitetaan keskiviikkona, sarja jatkuu, jos ei, päästään kesälomille”.
Jos yksikin Jukureiden pelaaja ajattelee keskiviikkoiltana, että kesälomille olisi kiva päästä, on jääkiekkoliiton mestaruus jo ratkaistu.
K-Vantaa 80-prosenttisen varma mestari
Toki Jukureiden riveissä onnistujiakin on. Huomiota kannattaa kiinnittää ainakin takalinjoilla kiekollisena suvereenisti sunnuntaina huseeranneeseen show-mies Pasi Järviseen ja Tero Koposen johtamaan nelosketjuun, joka ottelusta toiseen esiintyy vahvasti muiden vaisuillessa. Laituri Samuli Piiroisen tehot ovat jo 4+4, eikä mies ole hankaloittanut joukkueensa suoritusta yhdelläkään kaksiminuuttisella.
Pudotuspeleissä vastuuta ottavia urheilijatyyppejä tähyilleessä jukurileirissä kannattaa vilkaista naapurin puolelta jo mainitun Teemu Kuusiston lisäksi ainakin Petteri Linnonmaata, Tuomas Nikoskelaista, Jukka Hakkaraista, Matias Schantzia ja Joni Hallikaista. Linnonmaa on Kuusiston laituriparina tehnyt todella ”isoja” maaleja, Nikoskelaisen (viisi ottelua – viisi maalia) maalisuoni ei näytä tyrehtyvän laisinkaan ja moniulotteinen pakkipari Schantz-Hakkarainen on ollut täysin pitelemätön paitsi omassa päässä, myös hyökkäysten tukemisessa. Kaksikon yhteenlaskettu play off-tehotilasto osoittaa täysin käsittämätöntä +27-lukemaa.
Maalivahti Joni Hallikaista pidettiin play offien alkaessa joukkueen heikkona lenkkinä. Kevään edetessä jatkuvasti parantanut Hallikainen on kuitenkin saanut moista kirjoittaneet toimittajat näyttämään asiantuntemattomilta mustamaalaajilta. Ei Hallikainen mitään elämää suurempaa ole esittämään joutunut, mutta varmat perustorjunnat ja muutamat makoiset kopit ovat tehneet tehtävänsä.
Kiekko-Vantaa saa kolmanteen finaalin takaisin yhden ottelun pelikieltonsa kärsineen laituri Petri Pitkäjärven, joten energiaa, vauhtia ja taklauksia on luvassa yllinkyllin. Puolustaja Teemu Kolehmaisen kausi sen sijaan päättyi veneluun murtumaan sunnuntaina vain 10 sekunnin pelin jälkeen. Jukureilta sivussa on ollut puolustaja Ville Hyrkäs.
Vaikka kotietu ei olekaan play offseissa samaa tasoa kuin runkosarjassa, lähtee Jukurit kotiedun turvin kolmanteenkin finaaliin suosikkina. Tasoerot ovat kuitenkin sen verran pieniä, että mestaruuteen nouseminen 0-2-tappioasemasta onnistuu Jukureilta keskimäärin vain noin kerran viidestä yrityksestä. Nyt niitä yrityksiä on käytössä vain yksi.