Ennakkokaavailuissa JYP-Akatemia oltiin jälleen kerran valmis lyömään aikaisin ulos pudotuspelitaistelusta. Tämä fakta on taasen nostettava ensinnä esiin. Putoamistaisteluun tuomittu ryhmitys osoitti nimittäin taas kerran puheet puheiksi teoillaan.
Tuttu pyörä siis pyörähti, kuten edelliselläkin kaudella. Nuori runko pelasi Jukka Ahvenjärven alaisuudessa rohkeaa, iloista ja ilmeikästä jääkiekkoa. Akatemian äärimmäisen vauhdikas pelitapa herätti vastustajissa kehuja ja kunnioitusta illasta toiseen. Helppoja pisteitä jyväskyläläiset eivät tarjonneet käytännössä koskaan – päinvastoin.
Ja niin vain kävi, että toista vuotta putkeen tuo lento riitti melkein pudotuspeleihin. Loppuun asti käyty taistelu paikasta auringosta taittui lopulta viimeisillä kierroksilla, mutta siirtorajan runtelema ryhmä taisteli kuitenkin tiiviissä kamppailussa kuiville putoamistaiston ikeestä.
Rumba söi uskottavuutta
Siirtoraja tulikin jo mainittua. Itse asiassa tuolloin liiga-JYPin mukaan nostetut pelaajat olivat vain lopullinen kirsikka suruisan imelän kakun päällä. Akatemian uskottavuus kärsi nimittäin läpi kauden mahdottomasta pelaajarumbasta.
Koostumuksia ei yksinkertaisesti pystytty pitämään kasassa, kun normaalin loukkaantumisista johtuvan vaihtuvuuden lisäksi päälle lyötiin A-junioreiden, Akatemian ja liiga-JYPin muodostaman hissin pysähtymätön ja ennalta arvaamaton liikehdintä.
Tässä yhtälössä Akatemian pelaajiston ja valmennuksen sitoutuminen, työnteko sekä pelkistettynä tulos olivat ryhdikkään hatunnoston ja ison ruusukimpun arvoiset.
Jatkoaika arvioi jyväskyläläisten nuoren pakan pelaajasta pelaajaan. Miehistöruletti oli mainitun mukaisesti kauden aikana vauhdikasta ja hurrikaaninutun yllensä pukikin kirjava joukko nuoria lupauksia.
Ryhmän kohdalla oli ihailtavaa se, kuinka ennakkoluulottomasti pelutir Mestis-tasolla esiintyivät. Akatemia osoitti pelaajiensa kautta kuuluvansa Mestikseen, nuoresta rungosta ja farmiseuran maineesta huolimatta.
Joukkueen listassa ensin arvosteltava pelaajarunko koostuu niistä pelaajista, jotka olivat ryhmässä mukana kauden päättyessä. Siirtorajalla liiga-JYPin mukaan liittyneet, silti lähes koko kauden Akatemiassa pelanneet pelurit, on laskettu kesken kauden pois siirtyneiksi ja arvioitu erikseen.
Maalivahdit
#1 Sami Rajaniemi
27/42, 1638:26 min., 2,97 m/o, 91,59%
Sanahelinä "jatkoi siitä mihin viime kaudella jäi", pitää Rajaniemen kohdalla täydellisesti paikkansa. Kassari säilytti asemansa Akatemian ykkösvahtina ja sai ansaitusti kehuja päävalmentaja Ahvenjärveltä käytännössä jokaisen pelin jälkeen. Syy löytyi toisesta sanahelinästä: "Antoi joukkueelleen mahdollisuuden voittaa".
Hurrikaanien rohkean pelitavan ansiosta vastustajille siunaantui pelistä toiseen usein todella vaarallisia paikkoja, joihin peilaamalla Rajaniemen suorituksen arvo nousee entisestään. Aliarvostettu, kylmähermoinen vahti, jolle voi puhtaalla omallatunnolla povata kirkasta tulevaisuutta.
#30 Juhana Aho
2/11, 120:00 min, 1,5 m/0, 95,38%
Pääasiassa JYPin A-junioreiden puolella kauden aikana torjunut nuori kassari siirtyi siirtorajalla Samu Perhosen paikalle Rajaniemen kakkosvahdiksi. Torjui kauden aikana vain kahdessa ottelussa. Tuloksena vakuuttavasti kaksi voittoa, voiko enempää vaatia? Debyyttivoitto lokakuun lopulla toi Akatemialle vaikean alkukauden toisen täyden pistepotin.
Puolustajat
#2 Juuso Pulli
32, 4+7=11, 22 min
Loukkaantumisista kärsinyt puolustaja oli Akatemian puolustuksen valopilkkuja. Osoitti kykenevänsä miehekkääseen pelaamiseen ja hoiti jämptisti oman ruutunsa. Puolustuspäässä koko ryhmän parhaimmistoa. Luottopelaaja, jonka avut ansaitsisivat suurempaakin kiitosta.
#3 Jaakko Jokinen
30, 2+4=6, 4 min
A-junioreiden ja Mestiksen välistä hissiä liikkunut Jokinen pelasi suhteellisen ehjän kauden pienessä roolissa. Ei häikäissyt, ei mokannut, oli yksinkertaisesti näkymätön. Eikä tämä ole missään nimessä huono asia, pelasi sitä kuuluisaa omaa ruutuaan tyylikkäästi.
#4 Valtteri Hietanen
44, 2+3=5, 20 min
Pullin ohella Akatemian puolustuksen jyhkeintä osastoa. Voitti kamppailuja omassa päässä ja kantoi ison vastuunsa jämptisti. Oli harvoin ongelmissa puolustusalueella. Piti tasonsa eikä tätä seikkaa voi koskaan ylikorostaa.
#5 Olli Aitola
3, 0+0=0, 2 min
A-junioripelien todellinen konkari sai siirtorajan kynnyksellä kutsun Mestis-karkeloihin. Pienestä roolistaan huolimatta ehti osoittaa kuuluvansa Suomen toiseksi korkeimmalle tasolle.
#6 Jani Ollitervo
16, 0+2=2, 8 min
A-junioreiden kiekollinen tukipilari jatkoi samoja esityksiä myös Mestiksessä. Uskalsi pitää kiekkoa eikä antanut pienen kokonsa olla esteenä kaukalossa. Jälleen yksi osoitus niistä pelaajista, jotka osoittivat paikan tullen valmiutensa tasolle, jolle heidät on nostettu.
#17 Ossi Ikonen
44, 2+16=18, 40 min
Edellisen kauden loistoesityksillä Ikonen petasi itselleen suuret odotukset, ehkä liiankin suuret. Oli edelleen puolustuksen kiekollinen johtaja ja takoi pisteitä kelpo tahtiin. Valitettavasti puolustuspäässä vääntövoimaa ei riittänyt ja joutui siksi usein vaikeuksiin. Myöhäiset kiekosta luopumiset toivat myös vaaranpaikkoja omaan päähän.
Hyökkäävän puolustajan stereotyyppinä kaipaisi rinnalleen kokeneen ja varmaotteisen pakkikaverin, jotta pystyy vastaamaan täysin rinnoin suureen rooliinsa. Kykenee tuolloin varmasti nostamaan tasoaan tulevalle kaudelle.
#20 Valtteri KemiläineN
45, 5+9=14, 52
Monikäyttöisestä puolustajasta kasvoi kauden aikana kaikki raamit täyttävä Mestis-pelaaja. Oli monessa mukana, hyvissä ja huonoissa suorituksissa niin hyökkäys- ja puolustuspäässä, yli- ja alivoimilla. Kokonaiskuvassa kausi oli erittäin onnistunut. Ansaitsi, ja myöhemmin piti, paikkansa luottomiehenä.
Hyökkääjät:
#8 Daniel Stumpf
40, 12+7=19, 28 min
Stumpf saapui JYP-organisaatioon monien silmissä suurin odotuksin. Harjoituskausi antoi olettaa, että slovakki petaisi itselleen suurtakin roolia Mestiksessä ja mahdolliesti roikkuisi aivan liigan kynnyksellä. Toisin kävi. Peli ei kuitenkaan lähtenyt rullaamaan ja rooli tippui sen myötä.
Positiivisinta oli kuitenkin, että nosti tasoaan kevättä kohti ja oli siirtorajan jälkeisten pelien aikana joukkueensa parhaimmistoa. Silti lievä pettymys, mutta kehittymisvaraa on ja sitä pitää miehelle myös antaa. Maalimäärä debyyttikaudelle oikein hyvä, vaikka varaa olisi ollut isompaankin saaliiseen.
#9 Miika Roine
44, 10+17=27, 8 min
Joukkueensa kärkimiehiä tälläkin kaudella. Teki hetkittäin Oula Palveen kanssa tehokaksikkona hurjana tuhojaan, mutta kokonaiskuvassa kausi oli lievä pettymys verrattuna edelliseen vuoteen. Iski aimo nipun pisteitä, toisaalta taas jäi myös pahasti miinukselle yhteensä yhdentoista täkyn verran. Pystyi kuitenkin kantamaan joukkuetta harteillaan tarvittaessa.
#12 Taavi Tiala
5, 0+1=1, 2 min
Yksi siirtorajan jälkeen A-junioreista Akatemiaan nostetuista pelaajista. Pursui intoa ja pyrki taklaamaan paljon. Tuli vaikeaan paikkaan, mutta täytti pienen roolinsa kunnialla.
#14 Topi Nättinen
38, 1+11=12, 4 min
Huima lupaus, joka haki vielä tuntumaa miesten peleistä. Taitotasoltaan ei häviä Mestiksessä millimetriäkään, mutta koko ja fyysisyys ovat vielä esteenä lopulliselle läpimurrolle. Arvokas kokemus tältä kaudelta niin Mestiksessä kuin liigassakin ajavat varmasti eteenpäin tulevaan vuoteen.
#16 Atte Kukonlehto
5, 0+0=0, 0 min
A-junioreiden pistelinko kipusi hissillä siirtoikkunan sulkeutumisen jälkeen Mestikseen. Ei päässyt lyhyessä ajassa kunnolla vauhtiin ja vastuu jäi melko pieneksi. Katseet ovat tulevassa kaudessa, jolloin suurempaa roolia on varmasti tarjolla. Näytöt A-junioreista ovat vahvat.
#18 Olli-Aleksi Pietilä
4, 0+0=0, 0 min
Lähes sama tarina kuin Kukonlehdon kohdalla. Vielä tällä kertaa väärässä sarjassa väärään aikaan.
#19 Olli Suoraniemi
39, 7+6=13, 2 min
Yksi aliarvostetuimmista Akatemialaisista. Pelasi jälleen hyvän kauden. On nopea, vahva ja suuri taistelijaluonne. Muodosti Petteri Halisen ja Riku Pitkäsen kanssa pelatessaan ehkä koko sarjan tehokkaimman haalariketjun. Haki itseään hivenen muissa koostumuksissa pelatessaan. Ei ole pistelinko, vaan vahvuudet ovat muilla osa-alueilla. Ja ne vahvuudet ovat merkittäviä.
#21 Valtteri Hotakainen
34, 3+7=10, 18 min
Jäi hivenen vaikeaan asemaan hurrikaanien roolituksessa ja peluutuksessa. Repi ja raastoi minkä ehti, mutta tuntui olevan jatkuvasti potkun perässä. Rysähti myös pahasti pakkaselle.
#23 Simon Kostner
47, 11+10=21, 51 min
Myös italialaiselta odotettiin ennen kauden alkua huomattavasti enemmän. Kärkihyökkääjän rooli jäi vielä ottamatta ja sentteri oli omassa päässä välillä lirissä. Muuttuvassa kokoonpanossa rooli vaihteli hieman liikaa, mikä sekoitti selvästi miehen peliä. Kostnerinkin kohdalla on pakko mainita potentiaali - sitä kun totisesti löytyy.
#27 Riku Pitkänen
48, 14+17=31, 12 min
Ylisanat ja kehut loppuvat kesken tämän herran kohdalla. Lähti kauteen Akatemian alempien ketjujen puurtajana, mutta osoitti välittömästi huiman kapasiteettinsa kahden suunnan pelaamiseen. Taso ei laskenut hurjan syksyn jälkeen juurikaan, vaan pelasi ehjän kauden ollen koko ryhmityksen suurin yksittäinen yllättäjä. Hieno kasvutarina valmiiksi pelaajaksi.
#31 Mikko Virtanen
24, 1+7=8, 8 min
Virtaselle on nostettava suuresti hattua. Todella vaikean ja loukkaantumisten sävyttämän kauden aikana peluri kykeni kuitenkin osoittamaan kuuluvansa täysin Mestis-karkeloihin. Vastasi kevätkaudella siihen huutoon, mitä kasvanut rooli toi tullessaan. Selvä kärkiketjujen pelaaja, joka kärsi myös kokoonpanoruljanssista.
#37 Petteri Halinen
37, 6+4=10, 4 min
Kenties se Akatemian aliarvostetuin pelaaja. Myös valmennusjohdon silmissä, ainakin jos peliaikaan ja rooliin on katsominen. Ei koskaan pettänyt ollessaan kentällä ja oli osa sarjan parasta haalariketjua, aina kun tämä koostumus oli kasassa. Itseluottamus ei ollut suurimmillaan roolin vaihdellessa valtoimenaan läpi kauden ja tämä näkyi myös luonnollisesti otteissa.
Kesken kauden pois siirtyneet
#35 (m) Samu Perhonen (JYP)
34/14, 784:40 min, 3,29 m/o, 90,23%, 0+3
Edmontonin NHL-varauksella meritoitunut lupaus pelasi vihkoon toisen peräkkäisen kautensa. Vihkoon sikäli, että Perhoselta on odotettu ykkösvahdin statuksen saavuttamista. Loukkaantumisia ja muita ongelmia on toki ollut, nämä seikat on ymmärrettävä. Ja mahtui kauteen mahtui myös onnistuneita pelejä.
Kautta peilattaessa voittotilastoon, on etu Rajaniemen eduksi kuitenkin merkittävä. Siinä missä Rajaniemi venyi voittoon joka toisessa kamppailussa, kaapi Akatemia Perhonen veräjällään pisteet vain joka kolmannessa ottelussa.
Taidot ja huippulahjakkuus ovat kyllä tallella, kysymys kuuluukin, kuka pelaa kortin nimeltä Samu Perhonen seuraavaksi? JYP-tiimalasissa hiekka lienee valunut jo loppuun. Ottajia riittää varmasti, viime kausien tilastoista huolimatta. Timantti olisi hiottava loistoonsa.
#32 (p) Henri Auvinen (JYP)
23, 3+6=9, 18 min
Myös Auvisen kohdalla odotukset viime kauden jälkeen olivat pilvissä. Lähtökohtaisesti paikkansa liiga-JYPin puolella jo varmistanut puolustaja pelasi kuitenkin alle tasonsa. Erityisesti huonosti sujuneet nuorten MM-kisat vaikuttivat negatiivisesti miehen otteisiin. Sai Akatemiassa valtavasti vastuuta, mutta tulokseksi jäi päällisin puolin vain hyytävän karu miinuslukema 19. Potentiaalia riittää edelleen. Yksi heikompi kausi ei ole kuitenkaan maailmanloppu.
#33 (p) Aleksi Salonen (JYP)
35, 5+10=15, 30 min
Salonen pelasi kiekollisella pelirohkeudellaan ja ennakkoluulottomuudellaan lopullisen läpimurtokauden. Ajoittainen kuumaverinen tuittupäisyys ajoi nuorta peluria ongelmiin, mutta äärimmäinen taisteluhenkisyys ja sitkeys toimivat myös eduksi. Pienikokoinen puolustaja haki nimittäin onnistuneesti myös paljon taklauksia. Nostaa nyt korkoa JYPin liigamiehistössä.
#7 (h) Oula Palve (JYP)
40, 13+23=36, 24 min
Oli jälleen Akatemian ykköstykki. Alkukaudella oli vielä hiljaista, mutta joulun alla Palve syttyi hurmokseen. Pisteputket venyivät ja peluri keikkui koko sarjan pistepörssissä kymmenen parhaan joukossa. Hyökkääjä oli hetkittäin suorastaan pysäyttämätön. Sai siirtorajalla kutsun liiga-JYPin rosteriin.
#11 (h) Mikko Salmio (JYP)
21, 2+5=7, 10 min
Esiintyi Akatemiassa vahvuuksillaan ja osoitti kaukalossa pelaavansa itseluottamuksella. Ei silti suuresti häikäissyt. Vakiinnutti kuitenkin paikkansa auringossa ja pelit jatkuvat edelleen SM-liigan pudotuspeleissä.
#13 (h) Mikael Ruohomaa (JYP)
25, 3+11=14, 42 min
Saapui Jyväskylään liigaottelut toiveissa ja niitä on myös saanut. Pelit eivät kuitenkaan ole kulkeneet siten kuten mies on itseltään odottanut. Sai Akatemiassa paljon vastuuta, mutta onnistumisia ei tullut toivottuun malliin. Ruohomaa on edelleen taitotasoltaan maineensa veroinen, siis huikea.
#15 (h) Samu Markkula (JYP)
17, 0+5=5, 4 min
Tuli Pohjois-Amerikasta syksyllä takaisin jäätyään ilman pelipaikkaa Barrie Coltsin riveissä OHL:ssä. Karu totuus on se, että on tehnyt tällä kaudella vain kaksi maalia, ja nekin A-junioreissa. Parhaimmat pelinsä pelannut liigan puolella, Akatemiassa näytöt jäivät melko vaisuiksi. Markkulan kohdalla katseet on pidettävä tulevaisuudessa. Tuo tulevaisuus on parhaimmillaan häikäisevä.
#22 (h) Joonas Sammalmaa (JYP)
39, 16+8=24, 8 min
Jyväskyläläisten paras maalintekijä. Pelasi ehdottomasti positiivisen kauden. Maalinsylkijöitä ei tästä ryhmästä löytynyt liikaa. Kärsi keväällä ikävästi loukkaantumisista. Mielenkiintoista nähdä mihin kehityskäyrä vie peluria jatkossa.
#25 (h) Joose Antonen (JYP)
30, 5+6=11, 20 min
Jyrki Ahon syksyllä vuolaasti kehuma, Akatemiankin nippuun nähden nuori hyökkääjä, pelasi pienessä roolissaan miehekkäästi. Häkkipäässä on paljon aineksia kokonsa ja laukauksensa puolesta. Tarvitsee vielä hieman ruutia jalkoihinsa.
#28 (h) Markus Nenonen (JYP)
19, 4+4=8, 4 min
Tekee tällä hetkellä tuhoisaa jälkeä SM-liigassa ja on noussut JYPin suurimmaksi komeetaksi. Tähän arvosteluun tosin otettava huomioon vain Mestis-kamppailut ja totta on, että vielä Akatemiassa Nenonen ei suorastaan loistanut, korkeintaan väläytteli.
Ansaitsi kuitenkin näyttöpaikkansa liigassa ja on siitä pitänyt kiinni ihailtavalla tavalla nostamalla tasoaan entisestään. Tuskin pelaa Mestistä tulevalla kaudella, on jo nyt osoittanut kuuluvansa SM-liigaan.
Maalivahdeista kokoonpanossa esiintyivät lisäksi Antti Lehtonen ja Joni Myllykoski. Kenttäpelaajista hurrikaanipaidan pukivat päällensä: Eemeli Hynninen, Ville Tenosalmi, Yohann Auvitu, Samuli Kankaanperä, Jason Lepine, Corey Quirk, Matias Myttynen, Simo Puttonen ja Joel Sund.
