Porilaisten vuosi alkoi voitokkaissa merkeissä, kun ensin SaiPa kellistyi kotona 5-4 ja heti perään Kärpät joutui antautumaan Oulussa peräti maalein 2-6. Varsinkin voitto Kärpistä oli mannaa, olihan se Ässien ensimmäinen liigavoitto Raksilassa 18 vuoteen. Eikä kärkijoukkoihin kuuluvan ryhmän selvänumeroinen kukistaminen ole muutenkaan arkipäivää porilaismiehistölle.
Kahdesta voitosta joku saattoi päätellä, että lamavaiheen jälkeen Ässät on tulossa uudelleen ryminällä leikkeihin. Torstaina helähti kuitenkin taas litroittain jääkylmää vettä niskoihin Ässien jäädessä onnettomalla esityksellä täysin Jokereiden jalkoihin.
HPK-valmentaja Jukka Jalonen intoutui taannoin Ässä-ryöpytyksen jälkeen puhumaan yhdestä uransa helpoimmasta voitosta. Porilaisten toimitusjohtaja Juhani Tamminen ei moisista halveeraavista puheista pitänyt, vaan kutsui joukot koolle. Viesti oli selvä, tämän jälkeen kukaan ei enää tule sanomaan päässeensä Ässiä vastaan helpolla.
Viesti ei kuitenkaan mennyt perille. Torstaina Jokereiden maalivahti Pasi Häkkinen sai vuoron päivitellä yhtä uransa helpoimmista nollapeleistä. Eikä kukaan muukaan Jokerileirissä puhissut vaikean pelin johdosta. Lähinnä ihmeteltiin patapakan vaisuutta.
Sitä sopii toki ihmeltellä laajemminkin. Tappioissa ei vielä sinänsä ole mitään pöyristyttävää, mutta liian usein toistuneet rökäletappiot sen sijaan laittavat miettimään onko joukkueessa todella kaikki kunnossa. Joukkue, jonka yksi pääteemoista on olla sarjan taistelevin nippu, ja jolle se on myös elinehto, ei yksinkertaisesti voi taipua näin usein näin suurinumeroisesti, ja vieläpä ikäänkuin jo valmiiksi antautuneena.
Kärppiä vastaan Ässät käytti tekopaikkansa hyväkseen lähes sataprosenttisesti. Jokereita vastaan prosenteista putosikin taas ykkönen nollien edestä pois. Maalinteko on selkeästi yksi isoista ongelmista, sillä Jokerit-peli oli Ässille jo kuudes ottelu tällä kaudella, missä joukkue jää ilman maalia. Toisaalta aivan liian usein Ässät on oman tehottomuutensa edessä tehnyt sen vihoviimeisen tempun lopettamalla vielä puolustamisenkin. Siinä vaiheessa pelikonseptista ei olekaan jäljellä enää yhtään mitään.
Joka tapauksessa Pelicansia vastaa Ässillä on ryhtiliikkeen paikka. Jälleen kerran. Vaikka vastassa onkin sarjajumo, ei Ässien pitäisi ainakaan asenneongelmiin sortua. Siihen ei yksinkertaisesti ole varaa. Pudotuspelitavoitetta ajatellen tällaisista peleistä pisteet on otettava tilille. Paketti on siis parsittava taas kasaan ja voittoa on haettava tinkimättömän taistelun kautta. Selvää on, että asennevammainen tai muuten vain pasmansa sekoittanut patapakka voi hyvinkin hävitä myös Pelicansille. Puolivaloilla Ässät ei tässä sarjassa juuri pisteitä ota.
Porilaisten savottaa helpottanee ainakin se, että kultakypärä Martin Bergeron palaa kymppitilinsä nollauksen jälkeen takaisin ykkösketjun sentteriksi. Poissaolijoiden listalla onkin vain tuttu trio Scott Langkow, Olegs Sorokins ja Samu Wesslin.
Ilouutinen Ässille oli se, että Teemu Lassila jatkaa Langkow'n tuuraajana ainakin vielä ensi viikon. Alunperinhän miehen piti palata Turkuun juuri Pelicans-pelin jälkeen. Ystävyyden, yhteistyön ja avunannon merkeissä TPS antaa Lassilan kuitenkin olla Porissa, kunnes Langkow on valmiina palaamaan tositoimiin. Ja tämä tapahtuu näillä näkymin 22.1. Kärppiä vastaan.
Polvivainen Wesslin aloittaa harjoittelun ensi viikolla ja palaa sen jälkeen hiljalleen kehiin. Sorokinsin tilanne onkin epäselvempi, sillä mahdollisesti latvialaispakin loppukausi sujuu sittenkin sairastuvan puolella. Kunhan asialle saadaan lopullinen vahvistus, iskee Ässät verkot ulkomaisille vesialueille uuden pakkivonkaleen toivossa.
Pelicans saalistaa vierasvoittoa
Kuten tunnettua, lahtelaisjoukkue on räpiköinyt koko kauden ilman siipiä. Asiat ajautuivat alusta alkean väärille raiteille, ja vieläpä sen verran lopullisesti, ettei joukkue päässe sille suunnitellulle raiteelle ainakaan tämän kauden aikana. Olisi ehkä väärin sanoa, että lahtelaiset olisivat jo heittäneet pyyheen kaukaloon, mutta joka tapauksessa monet seuran suorittamat korjaustoimenpiteet tähtäävät enemmänkin tulevaan kuin tähän kauteen.
Pelicans-nippu onkin kokenut melkoisen muodonmuutoksen. Miehiä kalliimmasta ja lahjakkaamasta päästä on mennyt ja tilalle on tullut halvempaa jamppaa. Onkin selvää, ettei joukkueesta ole moisella muutosvauhdilla millään voinut kehittyä kovinkaan yhtenäistä. Pysyvää Pelicans-leirissä ovat olleet vain tappiot.
Joulutauon jälkeen Pelicans on kuitenkin esiintynyt siinä mielessä lupaavasti, että joukkue on pystynyt hätyyttelemeään vastustajaansa ihan tosissaan ainakin jossain vaiheessa ottelua. Voittotili ei noissa viidessä kamppailussa ole kuitenkaan karttunut kuin yhdellä, HPK:n kaaduttua Lahdessa.
Sen jälkeen pussileuat ovat pitäneet tiukoilla niin Lukkoa, Ilvestä, TPS:ää kuin Tapparaakin. Sekä TPS:ää että Tapparaa vastaan Pelicans johti peliä jo kahdella maalilla. Voittamisen kynnys tuntuu kuitekin olevan lahtelaisille turhan korkea. Joukkue pystyy kyllä kiusaamaan, mutta jossain vaiheessa puhti loppuu ja vastustaja pääsee rankomaan ratkaisevista virheistä.
Jos Pelicans ei ole kotonaankaan kovin ilmavasti liidellyt niin vieraspelit ne vasta ovat matalalentoa olleet. 18 peliä, ei yhtään voittoa, kolme tasapeliä, kaksi jatkoaikatappiota sekä 13 häviötä. Eipä siinä ole matkailu paljon avartanut. Vaikea kuitenkin kuvitella joukkueen pelaavan koko kauden ilman vierasvoittoa, ellei hommaa sitten aivan lekkeriksi lyödä.
Edellämenijät ovat karanneet lahtelaisilta jo sen verran kauas, ettei lintulaumalla ole enää juuri muuta kuin kiusaajan rooli. Varmasti Pelicans haluaa kuitekin pestä likaantuneita kasvojaan ja joukkueessa tiedostettaneenkin Ässä-pelin tarjoavan siihen ehkäpä hyvänkin mahdollisuusen. Voisikin kuvitella, että Pelicans lähtee peliin vapautuneesti, mutta samalla täysillä sitä ensimmäistä vierasvoittoa hakien. Mikäpä siihen olisi parempi uhri kuin pakkovoiton paineissa kieriskelevä sarjan toiseksi huonoin kotijoukkue.
Ässät ei ole armahtanut
Joukkueet ovat kohdanneet tällä kaudella kahdesti ja noissa mittelöissä Ässät ei ole erehtynyt antamaan pistettäkään vastustajalle. Porissa Ässät hoiti homman 4-2 ja Lahdessa patapakka katkaisi silloisen tappioputkensa 1-4-voitolla.
Kummoisesti eivät lahtelaisjoukkueet ole Ässiä vastaan pärjänneet ylipäätäänkin. Ottelukohtaisella pistekeskiarvolla katsottuna Pelicans ja sen edeltäjät ovat olleet Ässille kaikkein tuottoisin vastustaja nykyisistä liigajoukkueista. Varsinkin Porissa lahtelaisilla on ollut usein melkoista tuskaa. On kuitenkin huomioitava, että valtaosa Lahden joukkueiden harvoista Pori-voitoista on peräisin 2000-luvulta.
Ässät-Pelicans ei ehkä suuria intohimoja herätä, mutta tällä kertaa luvassa saattaa olla yllättävänkin mielenkiintoinen koitos. Oletettavaa on, että Ässien ote on taas terästäytynyt Jokereilta saadun selkäsaunan sekä Mika Toivolan ripityksen jäljiltä. Kokonaan toinen asia toki on tuoko terästäytyminen tällä kertaa oikeasti kovan taistelun ja vinhan liikkeen vaiko hermostuneen ja virheiden täyttämän puolitehoisen suorituksen.
Kuten todettua Pelicansinkin luulisi lyövän juuri tällaisessa pelissä kaiken peliin. Tässä jos missä on lintulauman tilaisuus saada edes hieman ilmaa siipiensä alle. Vaikka Pelicans onkin kahdesti peräkkäin menettänyt kahden maalin johdon, voisi vastaava onnistunut alku tuoda tällä kertaa tulosta. Ainahan Pelicanskaan ei voi johtoaan töpeksiä, ja toisaalta tappioasema ahdistaisi Ässät todennäköisesti henkisesti kuilun partaalle. Porilaisten onnistunut alku puolestaan oletettavasti vapauttaisi peliä niin, ettei jopa poikkeuksellinen onnistumisten ryöppy olisi mahdottomuus.