Kaudella 2012-13 Edmonton Oilersin piti viimein olla pudotuspelijoukkue. Toisin kuitenkin kävi. Lupaavista otteista huolimatta öljymiehet jäivät rannalle jo seitsemäntenä vuonna peräkkäin. Huhtikuussa 2013 toimitusjohtaja Steve Tambellini sai väistyä ja hänen paikkansa otti seuran entinen päävalmentaja ja kapteeni Craig MacTavish.
MacTavishin ajan ensimmäinen iso muutos tuli kesäkuussa, kun päävalmentaja Ralph Krueger sai potkut. Hänen tilalleen tuli AHL:ssä nimeä hankkinut Dallas Eakins. Sen jälkeen organisaatiossa ovat puhaltaneet melkoiset muutoksen tuulet.
Ensi töikseen Eakins laittoi joukkueen pukuhuoneen remonttiin. Seiniltä poistettiin kaikki kultavuosista muistuttaneet kuvat ja tilalle laitettiin kuvia nykyjoukkueesta. Viesti oli selvä: menneet ovat menneitä ja joukkueen on elettävä nykyhetkessä. Samalla pelaajille tehtiin selväksi, ettei vapaamatkustajille ole joukkueessa tilaa.
Pelaajakartta 
VLH
Taylor Hall
David Perron
Ryan Smyth
Jesse Joensuu
Jujhar Khaira
Curtis Hamilton
KH
Sam Gagner
Ryan Nugent-Hopkins
Boyd Gordon
Anton Lander
Andrew Miller
Tyler Pitlick
OLH
Jordan Eberle
Ales Hemsky
Nail Jakupov
Ryan Jones
Mike Brown
Ben Eager
VP
Justin Schultz
Nick Schultz
Jeff Petry
Denis Grebeshkov
Corey Potter
OP
Ladislav Smid
Andrew Ference
Anton Belov
Philip Larsen
Darnell Nurse
MV
Devan Dubnyk
Jason LaBarbera
Olivier Roy
Alakertaa remonttiin
Kesällä aktiivinen Oilers pyrki vahvistamaan etenkin joukkueen alakertaa. Viime kauden runkopuolustajista kolme vaihtoi maisemaa. Ryan Whitney siirtyi St. Louis Bluesiin, Mark Fistric Anaheim Ducksiin ja vähälle peliajalle jäänyt Theo Peckham Chicago Blackhawksiin. Yhtään erityisen nimekästä hankintaa joukkueeseen ei tehty, mutta vaikutukset ovat silti positiivisella puolella.
Viime kaudet Oilersin maalia vartioinut Nikolai Habibulin lähti takaisin Chicago Blackhawksiin ja kakkosvahdin paikasta kisaavat nyt Dallas Starsista saapunut Richard Bachman sekä Phoenix Coyotesista hankittu Jason LaBarbera.
Heistä LaBarberalla oli viime kaudella vähintäänkin Dubnykin veroiset tilastot, vaikka hän pelasi vain 15 ottelua Coyotesin maalilla. LaBarberan torjuntaprosentti oli 92,3 ja päästettyjen maalien keskiarvo 2,64. Kaksikko on myös harjoitellut yhdessä Calgaryssa useampana kesänä.
Puolustuksen uusia nimiä ovat Andrew Ference, Philip Larsen, harjoitusotteluissa pirteästi esiintynyt Anton Belov sekä uusvanha tuttu Denis Grebeshkov. Hyökkäyksen merkittävimmät vahvistukset ovat Magnus Pääjärveen vaihdettu David Perron sekä Boyd Gordon. Molemmat parantavat hyökkääjistön peliä puolustussuuntaan, Perron molemmissa päissä kenttää.
Suunta vain ylöspäin?
Huikeita nuoria pelaajia viime vuosina varannut Oilers on kärkimiehiltään potentiaalisin kehittyjä koko NHL:ssä. Suurin osa viimeisten parin vuoden aikana nähdystä loistosta on ollut vasta alkulämmittelyä sille, kuinka Oilersin tärkeimmät pelaajat tulevat tekemään tuhoa liigassa.
Dallas Eakinsin pesti lupailee tälle kehityskaarelle myös jatkoa. Craig MacTavishin valinnalle toimitusjohtajaksi riittää myös kritisoijia, mutta toimitusjohtajan ja päävalmentajan yhteinen sävel on aina hyvä merkki organisaatiolle. Matkaa riittää vielä, mutta tärkeimmillä pelipaikoilla Oilersilla riittää kimallusta. Palikat alkavat siltä osin loksahdella kohdalleen.
Kyseiset palikat ovat myös ratkaiseva tekijä pudotuspelien kannalta. Oilers tarvitsee aikanaan mestaruuden tavoittelemiseen täydellisen duunarijoukon tähtiensä tueksi, mutta itse pudotuspeleihin sillä on saumat, mikäli sen nuoret tähdet pelaavat nappikauden ja muu joukkue kykenee asialliseen "0-0-peliin".


Kuka paikkaa vajeen farmissa?
Nimekkäiden kärkivarausten johdolla ponnisteleva Edmonton Oilers on kyseisten pelaajien ansiosta onnistunut nostamaan itsensä kilpailukykyiselle tasolle. Äärimmäiseen kärkeen sillä on kuitenkin vielä matkaa.
Onnistuneet superlupausten nappaamiset kärkivarauksilla eivät nimittäin poista sitä tosiasiaa, että kokonaisuutena joukkueen varaukset eivät ole onnistuneet hyvin. Joukkueen farmisysteemi on käytännössä ohut, eikä AHL:n puolelta ole tänäkään vuonna luvassa merkittäviä apuja tai ylöspäin ponnistavia pelaajia.
Jo nelosketjuun tälle kaudelle suunniteltavista pelaajista näkee, että vaihtoehdot ovat harvassa. Pelaajisto kestää loukkaantumisia heikosti.
Joukkueen erikoistilannepeli oli viime kaudella hyvää, sillä ylivoima oli yhdeksänneksi parasta ja alivoima kahdeksanneksi parasta koko NHL:ssä. Pienen kysymysmerkin joukkueen päälle nostaa se, pystyvätkö Boyd Gordon ja kumppanit paikkaamaan poistuneiden Shawn Horcoffin, Jerred Smithsonin ja Lennart Petrellin panosta alivoimalla.
NHL-toimituksen arvio: Oilers on ensi kaudellakin kilpailukykyinen, mutta sen kokonaistaso ei tulevalla kaudella riitä pudotuspeleihin kovassa divisioonassa.