Jukurit lähti tavoittelemaan toista peräkkäistä mestaruutta joukkueella, joka oli kokenut paljon vaihtuvuutta edelliseen kauteen verrattuna. Kausi lähti lennokkaasti käyntiin kolmella voitolla, minkä jälkeen joukkueen peli heitteli laidasta laitaan, eikä vastaavanlaisia voittoputkia nähty kuin kahdesti. Etenkin ottelun sisällä Jukureiden peli heitteli paljon: ehjää 60 minuutin suoritusta ei mikkeliläisiltä nähty.
Joulukuun alussa Jukureiden seurajohto teki kivuliaan ratkaisun, kun joukkueen päävalmentaja Jarno Pikkarainen jouduttiin erotettamaan tehtävistään paikallisessa baarissa tapahtuneen kärhämän vuoksi. Muutamaa viikkoa myöhemmin päävalmentajaksi nimettiin Antti Pennanen, joka saapui Mikkeliin KalPan liigajoukkueesta.
Päävalmentajan vaihdon lisäksi myös pelaajat liikkuivat molempiin suuntiin. Lähtöpassit Jukureista saivat hyökkääjät Iiro Memonen, Joonas Koskinen, Jesse Juntheikki sekä maalivahdit Petteri Similä ja Juha Toivonen. Sarvipäihin loppukaudeksi siirtyivät muun muassa Oskari Setänen, Samuli Piipponen ja Oula Palve.
Pennasen valmentajaura Mikkelissä alkoi kahdella voitolla, minkä jälkeen joukkue ajautui pitkään tappioputkeen. Tammikuu olikin synkkääkin synkempi: Jukureille kirjattiin ainoastaan yksi voitto kymmenestä ottelusta.
Runkosarja oli Jukureilta huono, eikä joukkue pelannut läheskään maksimitasollaan. Maalipaikkoja saatiin luotua tarpeeksi, mutta niistä ei aina onnistuttu ratkaisemaan kovalla prosentilla. Lisäksi puolustuksessa maalivahtia myöten oli havaittavissa suurta epävarmuutta ja ailahtelua runkosarjan aikana.
Vaikeasta runkosarjasta huolimatta Jukurit taisteli tiensä finaaliin voittamalla puolivälierissä Sportin otteluvoitoin 4-3 ja välierissä TUTOn samoin luvuin. Sarvipäät osoittivat todellisen luonteensa, sillä joukkue oli molemmissa sarjoissa 1-3-tappioasemassa.
Finaaleissa Jukurit joutui toteamaan KooKoon paremmakseen ja näin mikkeliläisten kausi päättyi hopeamitaliin. Jatkoaika arvioi jokaisen jukuripelaajan asteikolla 1-5.
Maalivahdit
#35 Oskari Setänen
8/56, 1,95 pm/o, 91,70%
(19/19, 2,72 pm/o, 91,90%)
Raumalaislähtöinen maalivahti siirtyi Mikkeliin lainalle siirtorajalla ja nappasi vahvoilla otteillaan ykkösvahdin paikan Tadeas Galanskylta. Hyvin sujuneen runkosarjan sekä puolivälierä- ja välieräsarjojen jälkeen ei kuitenkaan kyennyt enää finaalisarjassa nousemaan aivan samalle tasolle ja päästi siinä muutamia helppoja osumia taakseen. Ajoittain pomputteli helppojakin laukauksia eteensä, mutta vastapainoksi otti myös useita huippupelastuksia. Kokonaisuudessaan Setäsen otteet olivat lupauksia herättäviä, ja hänestä saattaakin kouliutua seuraava suomalainen huippumaalivahti.
#30 Tadeas Galansky
33/56, 2,46 pm/o, 90,60%
Nuoren tšekkimaalivahdin tulokaskautta voi pitää millä tahansa mittarilla mitattuna onnistuneena, vaikka peliaika olikin melko tiukassa. Alkukaudesta jäi Petteri Similän varjoon ja, kun vastuuta hänen lähdön jälkeen alkoi löytymään, astui kuvioihin Setänen, joka varasti mieheltä ykkösmaalivahdin paikan pudotuspeleissä. Kentälle päästyään esitti varmoja otteita, ja pystyi pitämään Jukureita pystyssä vaikeilla hetkillä. Kokemattomuus näkyi ajoittain pienenä ylipelaamisena, mutta kauden edetessä paransi sitäkin aluetta pelistään. Jatkaa Mikkelissä myös ensi kaudella.
Puolustajat
#3 Pasi Järvinen
48. 4+16=20, 38 min, -14
(19. 4+6=10, 10 min, -8)
Joukkueen kapteenin runkosarja meni melko lailla penkin alle, mutta pudotuspeleissä osoitti jälleen olevansa joukkueelleen arvokas pelaaja niin kaukalossa kuin sen ulkopuolellakin. Tehoja tuli, mutta puolustuspäässä mies oli läpi kauden suurissa vaikeuksissa, mistä kertovat rumasti pakkasella olevat tehotilastot sekä runkosarjassa että pudotuspeleissä. Ylivoimalla kokeneen puolustajan peliäly ja laukaus olivat korvaamattomia aseita jukurijoukkueelle.
#4 Juuso Akkanen
53. 5+8=13, 34 min, +7
(19. 2+3=5, 2 min, -5)
Peruspuolustajana tunnettu Akkanen otti kuluvalla kaudella aiempaa suurempaa roolia kiekollisessa pelissä, ja hän oli erityisen tärkeä pelaaja ylivoimassa maskimiehenä. Puolustuspäässä hoiti hommansa moitteettomasti ilman suurempia hienouksia eli teki juuri sitä, mitä häneltä odotettiinkin.
#5 Roni Rukajärvi
20. 1+4=5, 12 min, +5
Oululaiskasvatin toinenkaan kausi Jukureissa ei tuonut odotettua läpimurtoa, vaan mies jäi melko pienelle vastuulle mikkeliläispuolustuksessa. Täytti paikkansa kentälle päästyään, vaikka ajoittain pieniä vaikeuksia kaksinkamppailupelaamisessa olikin havaittavissa.
#6 Ilkka Vaarasuo
53. 6+12=18, 28 min, +1
(19. 0+3=3, 8 min, +1)
Akkasen ohella yksi suurimmista onnistujista jukuripuolustuksessa. Iski uransa piste-ennätyksen uusiksi ja oli sen lisäksi myös puolustuspäässä joukkueen kivijalka.
#7 Juha-Petteri Purolinna
48. 2+16=18, 26 min, +10
(16. 0+0=0, 2 min, -2)
Kulunut kausi oli huomattavasti edelliskautta heikompi Purolinnalta. Teki kiekollisena paljon virheitä, ja puolustusalueella pelaaminen oli melko pehmeää. Purolinnan tavaramerkiksi muodostuneet kiekon kanssa nousutkin jäivät kuluneella kaudella aiempaa vähemmälle, vaikka olikin joukkueen kolmanneksi tehokkain puolustaja. Pudotuspeleissä osoitti taistelijan luonnetta pelaamalla loukkaantuneena.
#14 Roy Pihlström
44. 0+5=5, 37 min, +9
(13. 0+6=6, 0 min, +1)
Vantaalta Jukureihin siirtyneen puolustajan kausi sujui varsin mukiinmenevästi. Kiekollisena hänellä olisi ollut potentiaalia parempaankin, mutta puolustuspäässä ajoittaisista hasardeistaan huolimatta oli varma suorittaja. Ainut koko kauden pelanneista puolustajista, joka jäi ilman maalia.
#20 Jani Forsström
47. 7+14=21, 22 min, -3
(19. 1+2=3, 36 min, -9)
Suurin odotuksin Jukureihin saapuneen lahtelaiskasvatin kausi oli kaksijakoinen. Forsström aloitti vahvasti, mutta pitkän huilin jälkeen ei päässyt enää kevään peleissä samalle tasolle. Alkukaudesta turhat jäähyt leimasivat puolustajan peliä, mutta kauden edetessä sai niitä vähemmäksi. Otti isoa roolia ylivoimissa maskipelaajan roolissa ja tekikin siltä paikalta useita osumia alkukaudesta.
#38 Samuli Piipponen
1. 0+0=0, 4 min, +2
(7. 0+1=1, 0 min, +1)
Viime kaudelta tuttu SaiPa-puolustaja liittyi jukurijoukkueeseen vasta runkosarjan viimeisellä kierroksella, ja puolivälieräsarjassa tullut loukkaantuminen lopetti kauden kesken. Ei ollut yhtä rohkea kiekollisena kuin edellisellä visiitillä, mutta täytti paikkansa joukkueessa.
Hyökkääjät
#8 Iivo Hokkanen
56. 10+16=26, 26 min, +1
(17. 2+2=4, 28 min, +1)
Hokkanen osoitti kuluvalla kaudella, että viime kauden loukkaantumiset olivat muisto vain. Pelintekijänä tunnetun Hokkasen rooli oli aiempaa puolustavampi, mutta osoitti pystyvänsä hoitamaan senkin roolin. Monipuolisena pelaajana sai roolia myös erikoistilanteissa.
#10 Toni Jalo
56. 6+45=51, 10 min, +10
(19. 2+11=13, 4 min, -4)
Tehojen valossa vahvan kauden pelannut Jalo ei kyennyt olemaan kokonaisvaltaisesti niin vahva johtaja kentällä kuin edeltäjänsä Turo Asplund. Parhaimmillaan aivan maagisia otteita hyökkäyspäässä esittänyt keskushyökkääjä saattoi hävitä kuvasta pitkäksi aikaa ja maalipaikoissa hän haki lähes poikkeuksetta laukauksen sijasta syöttöä ketjukaverille. Miehen puolustusasenne jätti myös toivomisen varaa. Siirtyy tulevaksi kaudeksi HPK:n riveihin.
#11 Jesse Rohtla
54. 12+21=33, 47 min, +4
(16. 4+7=11, 6 min, -5)
Rohtla oli yksi monista pelaajista, jotka nostivat tasoaan kevään peleissä. Syksyllä pelaaminen oli vielä melkoista puurtamista, eikä onnistumisia tuntunut tulevan kovasta yrityksestä huolimatta. Kevättä kohti mentäessä tehojakin alkoi löytyä, ja pudotuspeleissä liukasliikkeinen keskushyökkääjä muodostikin tehokkaan hyökkäystrion Nestori Lähteen ja Pentti Nöyräsen kanssa. Kuluneella kaudella isketyt 33 tehopistettä on myös lahtelaiskasvatin uran yhden kauden piste-ennätys.
#12 Toni Hyvärinen
15. 6+6=12, 27 min, +2
(6. 1+0=1, 2 min, -2)
Hyvärisen kausi oli pahasti rikkonainen, sillä runkosarjassa tulleen leikkaushoitoa vaatineen jalkavamman piti päättää koko kausi. Palasi kuitenkin kehiin välierissä ja pelasi tuttuun, rämäpäiseen tyylinsä, vaikka tehot jäivätkin vähälle. Siirtyy tulevaksi kaudeksi KalPan riveihin.
#13 Erno Ripatti
14. 1+1=2, 2 min, +3
18-vuotias jukurikasvatti sai pelipaikan syksyllä pahimman loukkaantumissuman aikaan, mutta putosi takaisin junioreihin runkomiesten palatessa kokoonpanoon. Pelasi ennakkoluulottomasti, vaikka vielä vajaavainen fysiikka asettikin pieniä rajoitteita miesten peleissä. Iski Mestis-uransa avausmaalinkin, eivätkä lisäosumatkaan kaukana olleet. Jatkaa Jukureissa myös ensi kaudella.
#15 Pentti Nöyränen
52. 11+6=17, 44 min, -7
(19. 6+7=13, 14 min, -1)
Karvaajana ja rouhijana pidetty Nöyränen iski kuluvalla kaudella yhden kauden piste- ja maaliennätyksensä uusiin lukemiin. Pudotuspeleissä nosti tasoaan vielä yhden pykälän ja kantoi kultaista kypärää, jota harvemmin hänen päässään on nähty. Todellisen taistelijan arvoa ei kuitenkaan mitattu vain tehopisteissä, vaan oli myös arvokas alivoimapelaajaana ja laukausten blokkaajana.
#16 Nestori Lähde
6. 3+0=3, 4 min, +3
(18. 3+3=6, 29 min, 0)
Siirtyi Jukureihin siirtorajalla vaihtokaupassa alisuorittaneeseen Joonas Koskiseen. Teki kentällä kaikkea, mitä vain toivoa voi. Repi, raastoi ja iski siinä sivussa myös kuusi täysosumaa, joten vaihtokauppaa saattoi pitää Jukureiden kannalta varsin onnistuneena.
#17 Jani Savolainen
53. 7+12=19, 8 min, +12
(19. 5+4=9, 6 min +1)
Kevään pelaajana tunnetun Savolaisen mennyt kausi ei tuonut poikkeusta aiempaan. Runkosarjassa tehot jäivät vähiin, eikä mies saanut itsestään parasta irti, mutta kun pudotuspelit koittivat, syttyi duunarilaituri aivan uuteen liekkiin. Varsinkin TUTO-sarjassa kuului joukkueen parhaimmistoon ja oli pudotuspeleissä yksi harvoista tehotilastossa plussan puolelle jääneistä pelaajista.
#18 Juuso Sipola
28. 2+2=4, 12 min, -3
(1. 0+0=0, 25 min, 0)
Ensimmäistä kauttaan miesten peleissä pelannut hyökkääjä esitti syksyn harjoitusotteluissa odotuksia herättäviä otteita, jotka poikivat näytönpaikan kärkiketjuissa sarjan alkaessa. Runkosarjassa onnistumisia ei kuitenkaan tullut ylivoima-ajasta huolimatta ja Sipolan kaudesta parhaiten jäivätkin mieleen kovien taklausten lisäksi monet tuhlatut maalipaikat. Joulun jälkeen ei mahtunut kokoonpanoon enää kuin satunnaisesti runkopelaajien palattua sairastuvalta kaukaloon.
#19 Joel Lehtinen
5. 1+2=3, 0 min, -2
(11. 1+0=1, 0 min, 0)
Lehtinen tuli Mikkeliin HCK:sta vaihdossa Jesse Juntheikkiin. Taitava hyökkääjä ei löytänyt omaa paikkaansa ketjukoostumuksista missään vaiheessa, minkä vuoksi onnistumiset jäivät vähiin. Potentiaalia hyökkääjässä kuitenkin on, mutta nähtäväksi jää, missä hän ensi kaudella sen realisoimista pääsee yrittämään.
#23 Niko Laakkonen
56. 17+16=33, 14 min, +8
(19. 3+10=13, 4 min, -1)
KalPa-kasvatin kausi oli erittäin onnistunut. Vahva luistelija oli arvokas pelaaja niin yli-ja alivoimilla kuin tasakentällisilläkin pelatessa. Muodosti toimivan tutkaparin Toni Jalon kanssa ja pelasivatkin ison osan kaudesta samassa ketjussa. Pudotuspeleissä katosi puolivälierien jälkeen hieman kuvasta, mutta kokonaisuutena ensimmäinen kausi jukuripaidassa oli positiivinen.
#25 Joonas Kalliola
29. 12+7=19, 70 min, +8
(12. 1+0=1, 10 min, -2)
Raamikkaan hyökkääjän vahvasti alkaneen kauden pilasivat loukkaantumiset. Pelasi ainoastaan 29 ottelua, mutta oli siitä huolimatta joukkueen kolmanneksi paras maalintekijä ja jäähypörssin kakkonen. Hyökkääjä ei kentällä paljon väistellyt, vaan oli aina siellä missä tapahtui. Pudotuspeleissä pistetahti hiipui loukkaantumisten vuoksi, mutta ehti tekemään seitsemännessä puolivälierässä voittomaalin ja varmisti joukkueelle välieräpaikan. Kauden positiivisimpiin yllättäjiin kuulunut hyökkääjä jatkaa rymistelyään sarvipäiden riveissä myös ensi kaudella.
#26 Oula Palve
7. 2+3=5, 2 min, +2
(19. 1+9=10, 6 min, -7)
Taiturimainen keskushyökkääjä liittyi joukkueeseen siirtorajalla ja olikin tärkeä palanen pudotuspeleissä. Ajoittain esitti kentällä sellaisia kynäilyjä, joita nähdään vain pipolätkäkentillä. Toi ylivoimapelaamisen aimo kasan juonikkuutta, mutta osasi myös itse päättää tilanteita. Jatkaa Jukureissa myös ensi kaudella.
#27 Ville Paalanen
26. 0+2=2, 16 min, -3
(1. 0+0=0, 4 min, -1)
Mikkelistä uralleen uutta nostetta hakemaan tulleen SaiPa-kasvatin kausi oli täydellinen pannukakku. Kiekollisesti täysin hyödytön, eikä mieheltä odotettuja kovia taklauksiakaan nähty kuin muutamia. Kevätkaudella ei mahtunut enää pelaavaan kokoonpanoon.
#28 Mikko Laine
53. 14+11=25, 12 min, +2
(18. 2+2=4, 2 min, -5)
Laineen kausi oli ennakko-odotuksiin nähden hieman vaisu. Alkukaudesta vastuuta ja onnistumisia tuli Jalon rinnalla pelatessa, mutta ketjukavereiden vaipuessa syyshorrokseen, vaipui siihen myös Laine. Kevätpuolella onnistumisia ei enää tullut samaan malliin ja hän tippui nelosketjuun, jossa pelasikin hyvin yhteen Patrik Lostedtin ja Iivo Hokkasen kanssa. Kovan laukauksensa ansiosta tärkeä pelaaja ylivoimalla. Teki kuudennessa puolivälierässä tärkeän 1-0-jatkoaikamaalin Sportin verkkoon.
#29 Jaakko Turtiainen
3. 1+0=1, 4 min, 0
(19. 5+3=8, 6 min, -2)
Pahoista loukkaantumisista kärsinyt Turtiainen tuli siirtorajalla hakemaan pelituntumaa Mikkelistä. Runkosarjan lopulla väläytteli osaamistaan ja pudotuspeleissä olikin jo yksi joukkueen kantavia voimia. Röyhkeä hyökkääjä pelasi vahvaa fyysistä peliä ja runnoi muutamia tärkeitä osumia maalin edestä.
#33 Janne Väyrynen
14. 0+3=3, 4 min, +3
A-junioreiden kakkosdivisioonassa kovia tehoja naputtanut hyökkääjä tuli kehittymään Mikkeliin ja suuri osa kaudesta kuluikin Suomi-Sarjassa Hydraulic Oilersin riveissä. Isokokoinen laitahyökkääjä pääsi pelaamaan syksyllä myös Jukureiden mukana, mutta rooli kentällä jäi melko pieneksi.
#34 Patrik Lostedt
46. 3+1=4, 98 min, -2
(7. 0+0=0, 6 min, -4)
Lostedtin kauden onnistumista ei mitata pisteissä, vaan asenteessa, millä mies illasta toiseen pelaa. Oli tärkeä pelaaja alivoimissa ja pahimman loukkaantumissuman aikana hoiteli myös puolustajan tonttia mallikkaasti. Runkosarjan viimeisissä peleissä väläytteli kiekollista osaamistaan iskemällä maalit kahdessa peräkkäisessä pelissä.
#36 Niklas Näppi
9. 2+2=4, 0 min, +3
(8. 0+1=1, 0 min, -2)
Raumalta kevätkaudella lainalle saapunut A-nuorten maalipörssin kärki ei löytänyt sopivaa roolia hyökkäysketjuista. Ajoittain mailankäsittelytaitoaan ja hyvää laukaustaan väläytellyt hyökkääjä jäi vielä fyysisesti hieman jalkoihin, ja pudotuspeleissä jäi sen vuoksi melko pieneen rooliin.
Kesken kauden poistuneet
Petteri Similä
17/56, 2,40 pm/o, 90,80 %
Syksyllä nautti valmennusjohdon luottamusta ja pelasi paljon, vaikka otteet kentällä olivat sanalla sanoen heikkoja. Epävarman torjuntatyöskentelyn lisäksi helpot päästetyt maalit murskasivat Similän itseluottamusta, mikä näkyi kentällä entistä heikompina peliesityksinä. Toivosen tultua kuvioihin Similän pelaajasopimus purettiin, ja ensi kaudella hän pysäyttelee kiekkoja paikallisvastustaja SaPKon riveissä.
Joonas Koskinen
43. 7+13=20, 10 min, 0
Isoon rooliin kaavailtu keskushyökkääjä ei onnistunut täyttämään kärkisentterin saappaita, vaan floppasi pahasti. Onnistumiset olivat hyvin välähdyksenomaisia ja mies poistuikin siirtorajalla LeKin riveihin vaihdossa Nestori Lähteeseen.
Jesse Juntheikki
45. 4+15=19, 46 min, -3
Juntheikin toinen jukurikausi oli edelliskautta huomattavasti heikompi ja onnistumiset jäivät vähiin. Parhaimmillaan upeita otteita kentällä esittänyt hyökkääjä palasi siirtorajalla kotiseudulleen HCK:n riveihin.
Niklas Tikkinen
11. 1+4=5, 2 min, +2
Syksyllä loukkaantumisia paikkaamassa olleen espoolaisnuorukaisen otteet jukuripaidassa olivat hyviä. Hyvin liikkuva puolustaja uskalsi tehdä kiekon kanssa rohkeita ratkaisuja, mutta puolustuspäässä oli ajoittain ongelmissa pienen kokonsa vuoksi.
Joukkuetta kauden aikana edustivat myös Iiro Memonen (5 ottelua, 0+1), Eetu Koski, Joni Nikko (1 ottelu, 0+0), Roni Viirlas, Elmeri Laamanen (3 ottelua, 0+0) ja Juha Toivonen (2 ottelua, 82,22%)