− Olin unkarilaisen joukkueeni kanssa turnauksessa Saksassa. Olin 13-vuotias ja yksi turnauksessa pelannut helsinkiläinen joukkue kutsui minut try-outille Suomeen. En päässyt joukkueeseen, mutta aloimme agenttini kanssa kysellä mahdollisuutta päästä muihin suomalaisiin joukkueisiin, Balazs Sebok muistelee.
− Kärpät vastasi kyselyymme, joten saavuin Ouluun. Pidin kaikesta täällä ja pääsin joukkueeseen.
Kuuden vuoden aikana pohjoisen kaupungista on tullut unkarilaiselle kuin toinen koti. Budapestissä kasvanut Sebok pitää Oulusta, vaikka se onkin hänen kotikaupunkiaan huomattavasti pienempi.
− Olen ollut täällä jo kuusi vuotta ja rakastan tätä kaupunkia. Kasvoin suurkaupunki Budapestissä, mutta pidän Oulusta erittäin paljon.
Jo vuosia Suomessa asunut Sebok ei ole kuitenkaan ainoa tuhansien järvien maassa pelaava unkarilainen. Sebokin mukaan Suomessa pelaa vuosittain muutama unkarilainen, joka on tullut maahan kehittyäkseen ammattijääkiekkoilijaksi. Maanmiehiä oli viime kaudella aina Helsingin IFK:sta juniorikiekkoilijoihin asti.
− Janos Hari ja Zoltan Hetenyi pelasivat viime kaudella Suomessa. Hari pelasi koko viime kauden HIFK:ssa ja Hetenyi yritti saada peliaikaa Tapparassa, mutta joutui vaihtamaan seuraa. Mikkelin Jukureissa on kaksi unkarilaista junioria, kertoo Sebok.
Oikotietä onneen ei ole
Tie ammattilaiseksi voi olla pitkä ja kivinen. Vasemmalta laukovan Sebokin mukaan olosuhteet eivät ole tarpeeksi hyvät, sillä hyökkääjä aloitti oman peliuransa aikana, jona jäähalleja oli maassa vain neljä. Kotiottelut Sebokin juniorijoukkue pelasi ulkojäillä. Huipulle pääseminen edellyttää uhrauksia sekä henkistä lujuutta. Listaan on lisättävä myös paksu lompakko.
− Unkarissa on siitä kiinni kuinka vahva olet henkisesti: se on tärkein ja samalla vaikein asia.
− Huipulle pääseminen on henkisesti todella vaikeaa. Suomessa kaikilla on samat mahdollisuudet ja kaikki ovat samalla viivalla. Unkarissa on siitä kiinni, kuinka vahva olet henkisesti: se on tärkein ja samalla vaikein asia.
− Jääkiekon pelaaminen on kallista, koska Suomessa pelaajat saavat kaikki varusteet täytettyään 14 vuotta. Unkarissa varusteet täytyy ostaa itse ja palkat ovat paljon pienempiä. Sen takia monet ihmiset eivät edes aloita jääkiekon pelaamista, Sebok valottaa maansa tilannetta.
Unkari järjestää junioreiden kiekkoleirejä ja maassa pelataan muutamaa junioriliigaa, mutta taso ei sentterin mielestä ole tarpeeksi hyvä. Miesten liigassa pelaavat seurat eivät Sebokin mukaan ole kyllin tasokkaita lukuun ottamatta Kärppien apuvalmentajalle Toni Sihvoselle tuttua itävaltalaisjoukkuetta Alba Volán Székesfehérvária.
− Alba Volán on ainoa joukkue, johon mennä, jos tahtoo ammattilaiseksi. Muut joukkueet eivät ole niin hyviä, eikä Unkarin miesten jääkiekkoliiga ole kovatasoinen. Jos haluaa tulla jääkiekkoilijaksi, täytyy muuttaa pois, Sebok toteaa maan kiekkoilusta.
Suurimmat erot Unkarin ja Suomen kiekkosarjojen välillä löytyvät hyökkääjän näkökulmasta nimenomaan junioritoiminnasta ja sen tasapuolisuudesta. Terve kilpailu kasvattaa suomalaisista kovempia kiekkoilijoita.
− Suomessa junioreista kasvatetaan ammattilaisia jo 14-vuotiaasta lähtien, mutta Unkarissa ei tehdä samaa. Hyvä pelaaja pelaa Unkarissa aina ykkös- tai kakkosketjussa, kun taas Liigassa on ankara kilpailu pelipaikoista.
Suomessa kilpailua pelipaikoista on aina pienimmistä junioreista aina maajoukkuepaitaan saakka. Jokavuotiset MM-kisajoukkuespekulaatiot ovat Suomessa jo lähes rituaali, mutta Unkarissa joukkueen vaihtuvuus on pieni. Uutta verta unkarilaiset tahtovat kuitenkin mukaan.
− Unkarin joukkuetta edustavat lähes aina samat 15 pelaajaa. Joka vuosi mukaan pääsee muutama uusi kaveri ja tänä vuonna minä olin uusi pelaaja. Kilpailu ei ole kovinta mahdollista, mutta päästäkseen mukaan täytyy tietenkin olla hyvä, Sebok summaa maajoukkueen tilannetta.
Pieni vaihtuvuus ei kuitenkaan ole välttämättä huono juttu. Unkarin maajoukkue on pelannut vakuuttavasti vuodesta toiseen 1. divisioonan MM-kisoissa ja myös Sebok antaa maalleen suitsutusta.
− Unkari on kansainvälisellä tasolla hyvä joukkue. Olemme lähes aina 1. divisioonan kisojen kärkipäässä ja lähellä ylemmäs nousemista.
Isoveljen jalanjäljissä
Sebokin innostus jääkiekon pelaamiseen syttyi lähipiirin ansioista.
− Isoveljeni pelasi jääkiekkoa ja hän oli inspiraationi, hyökkääjä hymyilee.
− Isoveljeni pelasi jääkiekkoa ja hän oli inspiraationi.
Nopeana pelaajana tunnettu Sebok mainitsee vahvuuksikseen myös kiekonkäsittelyn. Kahden suunnan sentteriksi unkarilaisella on omasta mielestään vielä hieman matkaa.
− Hyökkäyspeli on suurin vahvuuteni, mutta puolustuspelissäni on vielä parannettavaa. Teen kentällä paljon töitä, sentteri pohtii.
Kehityksestä huolimatta edelliskausi ei ollut Sebokille paras mahdollinen. 18 pelissä hyökkääjä naputti tehot 2+12=14, mutta hän kärsi pitkää sairauslomaa vaatineesta aivotärähdyksestä. Jäädyttävä tekijä oli myös Kärppien kiveen hakattu edustusjoukkue: edes nuorten maailmanmestarit Saku Mäenalanen ja Ville Leskinen eivät onnistuneet murtautumaan vakituiseen kokoonpanoon.
− Viime vuoden joukkue oli lyöty lukkoon jo syksyllä. Olin kaiken lisäksi neljä kuukautta sivussa aivotärähdyksen vuoksi. Se ei tehnyt minulle hyvää, mutta tämä on jääkiekkoa: näitä tapahtuu.
Kulunen kauden läpimurto jäi Sebokilta vielä tekemättä, eikä hallitsevan Suomen mestarin kokoonpanoon murtautuminen ole tulevallakaan kaudella tehtävistä helpoin. Juha-Pekka Haatajan ja Patrick Davisin kaltaisia pelaajia kiinnittänyt Kärpät aikoo pitää mestaruuspokaalista kiinni kynsin ja hampain. Unkarilainen päättää hakea läpimurtoa Mestiksestä Kajaanin Hokista, jossa hyökkääjä pelaa koko ensi kauden lainasopimuksella.
-Viime vuonna joukkue oli niin hyvä, yksi Liigan historian parhaista, joten sinne pääseminen oli todella vaikeaa. Ensi kauden kohtalo riippuu siitä, mitkä ovat Kärppien suunnitelmat minun suhteeni, ja minkälaisia uusia pelaajia Ouluun on tulossa. Yritän parhaani, jotta voisin murtautua Kärppien liigakokoonpanoon.
Vuodet Oulussa ovat Sebokin mielestä olleet täysin muuton arvoisia. Unelmien suhteen hyökkääjä pistää vielä jäitä hattuun ja etenee kauden kerrallaan.
− Olen kasvanut täällä pelaajana todella paljon, siksi muutin Suomeen. Unelmoin NHL.ssä pelaamisesta, mutta myös todellisuus täytyy muistaa. Pidän Suomesta ja Oulusta, joten toivon, että voisin jäädä tänne. Kaikki riippuu kuitenkin tulevaisuudesta ja siitä, mitä se pitää sisällään, nuorukainen ajattelee.
− Olen vasta 19-vuotias ja tavoitteeni on pelata isommissa sarjoissa. Yritän pitää jalat maassa ja tällä hetkellä tavoitteeni on liigajoukkueeseen pääseminen, Sebok miettii.
Pelillisen kehityksen lisäksi myös Suomen kieli on tarttunut unkarilaiseen hymypoikaan. Sebok kertoo puhuvansa lähes täydellistä suomea, mutta käyttää mielummin englantia. Ketjukavereiden Ville Leskisen ja Saku Mäenalasen opit ovat painuneet hyökkääjän mieleen, kun hän huikkaa oululaisen kahvilan kassalla tottuneen oloisesti "en tarvitse kuittia!"
