Winnipeg Jetsin viime kausi sujui kuin vuoristoradalla: aallon harjaa seurasi vajoaminen laakson pohjalle. Kauden alku oli heikko ja vuodenvaihteeseen mennessä MTS Centren käytävillä elettiin katastrofitunnelmissa. Joukkue oli riitainen eikä päävalmentaja Claude Noelilla ollut minkäänlaista otetta joukkueestaan.

Tammikuussa toimitusjohtaja Kevin Cheveldayoff teki ainoan tehtävissä olevan ratkaisun ja irtisanoi Noelin sopimuksen. Uudeksi pääkäskyttäjäksi löydettiin Paul Maurice, jonka sopimusta jatkettiin neljällä lisävuodella kauden päättymisen jälkeen.

Mauricen aika Winnipegissä sai lentävän lähdön, kun joukkue löysi nopeasti itseluottamuksensa ja toisaalta yhteisen sävelen uuden päävalmentajansa kanssa. Yllättäen Manitoban pääkaupungissa esiintyikin itsevarma, itseensä luottava ja ennen kaikkea voittava joukkue. Surkean alkukauden jälkeen kauaksi karannut pudotuspelipaikka alkoikin vaikuttaa täysin mahdolliselta.

Lopulta manitobalaisten kiri hyytyi takasuoralle ja kesäloma koitti jälleen runkosarjan päätöskamppailun loppusummerin soidessa. Mainio kevätkausi nostatti kuitenkin toivoa Jets-fanien keskuudessa, pudotuspelipaikka ei välttämättä olisikaan niin kaukainen haave, ei edes kivikovassa Keskisessä divisioonassa.

Sivustaseuraajana siirtomarkkinoilla

Kesän siirtomarkkinoilla Jets oli suorastaan hämmentävän passiivinen. Jets-johto toimitusjohtaja Cheveldayoffin johdolla seurasi vapaiden pelaajien siirtohulinaa sivusta ja onnistui vahvistamaan rivejään ainoastaan Matthieu Perreaultin ja T.J. Galiardin sopimuksilla.

Toisaalta korvaamattomia menetyksiäkään joukkue ei kokenut. Palkkoihinsa nähden alisuorittaneet Olli Jokinen ja Devin Setoguchi päästettiin siirtymään toisaalle. Samalla Jets säästi 7.5 miljoonaa dollaria palkkakustannuksia vuositasolla käytettäväksi joukkueen vahvistamiseen. Toki tuo vahvistaminen jäi suutariksi piippuun, kun Jets-nippu ei saanut fanien kaipaamia eliittivahvistuksia.

Miltei muuttumaton pelaajarunko on toisilleen jo viime kaudelta tuttu. Mauricelaisen pelitavan keskiössä on edelleen tiivis ja aggressiivinen viisikkopuolustaminen ja nopeat vastahyökkäykset. Tätä pelitapaa nyansseineen on iskostettu edelleen Jets-pelaajiin harjoitusleirillä.

Scheifelelta odotetaan nousua ykkössentteriksi.

Kuva © Getty Images

Scheifele ja Kane paljon vartijoina

Jetsin mahdollisuus positiiviseen kauteen piileekin juuri yhtenäisen kokoonpanon ja pelitavan symbioosissa. Jos Jets saa kauteensa hyvän alun, pystyy ottamaan heti syksystä lähtien voittoja avainvastustajistaan ja kehittämään edelleen peliään Mauricen johdolla, ei pudotuspelipaikka Winnipegissä välttämättä olekaan mahdottomuus.

Jets-kokoonpano on eittämättä kapea eikä avainpelaajien loukkaantumisia näin ollen salli. Viime kevään pudotuspelipaikka kariutui käytännössä tulokassentteri Mark Scheifelen loukkaantumiseen. Tulevana talvena Scheifelen rooli tulee kasvamaan entisestään.

Harjoitusleirillä Scheifele on muodostanut tehokkaan duon maaliahneen Evander Kanen kanssa. Kaksikon lisäksi muidenkin hyökkäyksen johtohahmojen (Blake Wheeler, Andrew Ladd ja Brian Little) on onnistuttava tasaisesti pitkin kautta, jotta pudotuspelihaaveet saattaisivat toteutua. Erikoistilannepelaaminen, ja etenkin ylivoimapeli, nousee avainasemaan. Miesylivoimalla tiukkoja otteluita on pystyttävä ratkaisemaan.

Lähtökohtaisesti kapea pelaajamateriaali mahdollistaa, tai oikeammin vaatii, edelleen nuorten lupausten esiinmarssia. Harjoitusleirillä säväyttäneet Nikolaj Ehlers, Adam Lowry ja Nick Petan ovat prospekteista lähimpänä NHL-paikkaa. Nuorukaisista etenkin entisen NHL-laituri Dave Lowryn poika Adam saattaa hyvinkin aloittaa alkavan kauden ylhäällä.

Kapea puolustus arvaamattoman ykkösvahdin edessä

Joukkueen takalinjat tulevat kuitenkin olemaan menestyksen tai menestymättömyyden kannalta kaikkein tärkein osa-alue. Ykkösmaalivahti Ondrej Pavelecin on pystyttävä nousemaan voittavaksi maalivahdiksi. Jets-johto on toitottanut median ristitulessa luottamustaan tsekkivahtia kohtaan, nyt on viimeinen hetki tuon luottamuksen lunastamiselle.

Aivan kauden kynnyksellä Jets hankki kokemusta maalin suulleen, kun Montrealista Winnipegiin saapui slovakkivahti Peter Budaj. Kauppa ei sinällään Jetsin maalivahtiongelmaa korjaa, nyt vain Pavelecin kakkosmiehellä on vyöllään huomattavasti enemmän kokemusta kuin kilpailijallaan nuorella Michael Hutchinsonilla.

Puolustuskalusto on varsin nimetön. Viime kaudella läpimurtoaan tehnyt Jacob Trouba joutuukin paljon vartijaksi etenkin hyökkäyssuuntaan, kun ylivoimaan kaivataan tulivoimaa siniviivalta. Kokenut ruotsalainen Tobias Enström jatkaa yhä jenkkipakin mentorina ja mestaroi ylivoimaa.

Toisaalta pakkikalusto on Trouban ja Enströmin takana myös liikkeeltään ja kiekonkäsittelyltään heikkoa. Kesken viime kauden jälleen laitahyökkääjäksi siirretty Dustin Byfuglien toisi kovasti kaivattua kovuutta myös alakertaan. Byfuglien on kuitenkin joukkueen ainoa puhdas voimahyökkääjä ja siksi hyvin tärkeä mies joukkueelle vastustajan maalin edustalla ja hyökkäysalueen kulmaväännöissä.

NHL-toimituksen arvio: Winnipegissä on edessä pitkä ja vaikea kausi. Jetsin pelaajamateriaali on liian kapea kovassa Keskisessä divisioonassa. Kausi päättyy runkosarjaan konferenssin jumbona.