Kevät 2014 toi Pittsburgh Penguinsille jälleen yhden pettymyksen, mutta tällä kertaa sitä ei jääty toimettomana suremaan. Penguins voitti Metropolitan-divisioonan, oli tehokkain joukkue ylivoimalla runkosarjassa ja kärkipäässä myös alivoimalla. Sidney Crosby voitti pistepörssin 104 pisteellä ja oli ylivoimainen seuraavaan, 87 pistettä saalistaneeseen Anaheim Ducksin sentteriin Ryan Getzlafiin nähden.

Silti Penguins koki tappion jo pudotuspelien toisella kierroksella divisioonakakkoselle New York Rangersille johdettuaan ottelusarjaa jo voitoin 3-1.

Käskijät kiertoon

Johtopäätöksenä toimitusjohtajalle annettiin kenkää. Toukokuusta 2006 Penguinsia johtanut Ray Shero väistyi Jim Rutherfordin tieltä. Rutherford on kokenut kehäkettu. Ennen Penguinsia hän toimi Carolina Hurricanesin toimitusjohtajana 1994 lähtien - silloin, kun joukkue vielä tunnettiin Hartford Whalersinä. Tänä aikana Hurricanes voitti Stanley cup -mestaruuden kerran, vuonna 2006.

Rutherfordin päätöksestä myös Penguinsin päävalmentajan palli vaihtoi omistajaa. Dan Bylsman entistä paikkaa istuttaa nykyään Mike Johnston, jolla ei ole ennestään kokemusta päävalmentajana NHL-tasolla. Johnston on kuitenkin toiminut Los Angeles Kingissä ja Vancouver Canucksissa apulaisvalmentajana kausina 1999-2008. Hän hyppäsi Penguinsin valmennuspuikkoihin WHL:n Portland Winterhawksin yhdistetyltä toimitusjohtajan ja päävalmentajan pestistä, jota hän oli pitänyt hallussaan vuodesta 2008 lähtien.

Hyökkäyspäässä merkittävimmät menetykset Penguinsille olivat maalipyssyt James Neal sekä uransa uuteen nousuun saanut Jussi Jokinen. Jokiselle ei tarjottu ollenkaan sopimusta. Neal puolestaan kaupattiin kesäkuussa Nashville Predatorsiin. Vaihtokaupassa Pittsburghiin lennähtivät ruotsalaislaituri Patric Hörnqvist, jonka sopimus kestää aina vuoteen 2018 asti ja kanadalaishyökkääjä Nick Spaling, jonka kanssa Penguins solmi kesällä kahden vuoden sopimuksen. Muita lähteneitä hyökkäyspään pelaajia olivat Lee Stempniak ja Joe Vitale. Stempniakin uusi seura on New York Rangers, Vitale puolestaan vaikuttaa nykyisin Arizonassa. Suomalaisten katseet kohdistuvat syksyllä erityisesti kesällä varattuun Kasperi Kapaseen, joka yrittää murtautua kokoonpanoon heti tulokaskaudellaan. 

Mielenkiintoisen ripauksen hyökkäyskalustoon tuovat vapailta markkinoilta vuoden sopimuksilla hankitut Blake Comeau ja Steve Downie, joka on vaihtanut nyt seuraa lyhyen ajan sisään kolmasti. Downien viime kausi alkoi mallikkaasti Colorado Avalanchen riveissä, kun yhdessätoista ottelussa syntyi seitsemän pistettä. Sen jälkeen tie vei kuitenkin Philadelphia Flyersiin, jossa rooli muuttui ja jossa saldo oli 17 pistettä 51 ottelussa.

Penguins menetti puolustuksestaan vapaille markkinoille Matt Niskasen ja Brooks Orpikin, joille Washington Capitals tarjosi ruhtinaalliset sopimukset. Samoilta markkinoilta Penguinsin haaviin tarttui Christian Ehrhoff vuoden sopimuksella.

Mailaa vapaana ja tarjolla

Crosby ja Jevgeni Malkin perustavat edelleen rungon kahdelle kärkiketjulle, joilta voi varmuudella odottaa huipputehoja runkosarjassa illasta toiseen, vaikka ketjukaverit vaihtuisivat. Sen ovat osoittaneet Chris Kunitz ja Pascal Dupuis. Hörnqvist on rikkonut kahdenkymmenen maalin rajan NHL-uransa aikana kolmasti ja kerran yltänyt 30 maaliin. Malkinin tai Crosbyn rinnalla mies pystyy vielä parantamaan. Hörnqvistin tehot kirjattiin viime kaudella numeroin 22+31=53. Myös Spaling teki viime kaudella piste-ennätyksensä lukemin 13+19=32. Molemmat edustavat myös esimerkkiä työnteosta, joka on välillä ollut Penguinsiltä hukassa.

Viime kausina tuskastuttanut nyhjääminen ja erityisesti maalineduspelin puuttuminen tärkeillä hetkillä korjaantuu tällä kaudella. Iskuja vastaanottavat ja antavat arvaamattomat miehet kuten Downie pitävät vastustajan varpaillaan. Hörnqvist tuo oikeakätisyydellä uutta ulottuvuutta hyökkäyskuvioihin. 

Uusi valmentaja vannoo kiekkokontrollin ja vaihtoehtojen nimeen. Aina on oltava vaihtoehtoja. Penguinsin puolustus onkin kiekollisesti taitava, pystyy avaamaan peliä ja tukemaan hyökkäyksiä Kris Letangin ja Ehrhoffin johdolla ja Paul Martinin ja Olli Määtän säestyksellä. Marc-Andre Fleury saa tarvitsemansa lepotuokiot varmemmin, kun kakkosveskarina häärii Thomas Greiss, jota toivottavasti ei kohtaa Tomas Vokounin viime kauden kohtalo veritulppa.

Steve Downie taistelemassa kiekosta Jeff Carterin kanssa.

Kuva © Getty Images

Peräpää ei pelota

Ennen kuin kausi on edes alkanut, riittää loukkaantumislistalla jo porukkaa. Malkinin pelikunnosta ei ole tietoa. Mies on ollut sivussa niin harjoituksista kuin harjoitusotteluistakin. Hyökkääjä Beau Bennett on poissa ainakin ensimmäisen kuukauden, samoin puolustaja Robert Bortuzzo. Pelaajamateriaali ei ole leveää ja sen käyttöä rajoittaa palkkakatto. Orpik ei viime kaudella ollut enää tutussa iskussaan, mutta menetys silti tuntuu. Rob Scuderi oli pettymys aiemmin nähtyyn verrattuna.

Penguinsin nykyiseltä puolustukselta puuttuu vanhan Orpikin kaltainen peloite ja rankaisija. Fyysisyyden riittäminen on kysymysmerkki. Liukasliikkeinen pakkikalusto voi karata paikoiltaan, jos siihen tarttuu Letangin toisinaan viljelemä uhkarohkeusbakteeri tai muuten paniikki valtaa alaa kuten viime kausinakin on nähty.  Tällöin edes suunnilleen oikealle paikalle jää vain Scuderi, mutta hänkin potkun verran vastustajaa jäljessä. 

NHL-toimituksen arvio: Viime kausien tapaan Penguins keikkuu divisioonansa kärjessä ja vasta tosipeleissä ratkaistaan onko mikään oikeasti muuttunut.