Viasatin kolumnisti Esko Seppänen ja Jatkoajan NHL-kynäveivaaja Miika Arponen nostavat Tuukka Raskin näköisen kissaeläimen tiskiin. Rask on hallitseva Vezina-voittaja, mutta sillä ei ole NHL-alkukauden osalta mitään painoarvoa. Onko Rask edustanut huipputasoa vai ei?
Argumentaatioroolit arvottiin siten, että Arponen puoltaa Raskin asemaa, kun taas Seppänen käy lätkätaivaan tummemmat pilvet läpi.
Kaikkien joukkuepelien maalivahti on yksilöurheilija, mutta myös samalla äärimmäisen riippuvainen joukkueestaan. Muistamme NHL:n lähihistoriasta vain muutaman veskarisuonenvedon, joka on tuonut jotakin konkreettista menestystä pöytään. Jean-Sébastien Giguére kopsahtaa päällimmäisenä nimenä mieleen Anaheimin tuhkimotarinasta, joka kuitenkin päättyi finaalitappioon paholaisia vastaan. Mutta nyt ei ole kyse ex-pussarista, vaan hallitsevasta Vezina-voittajasta.
Olemme jo tottuneita siihen, että Boston Bruins on rautaa. Etenkin sen prässi, keskialueen karvauspeli ja PAPP, eli puolustusalueen puolustuspelaaminen. Ne ovat timanttia vuodesta toiseen, eikä asiaan ole tuon tarkemmin tohdittu edes puuttua. Siitä on tullut samanlainen itsestäänselvyys kuin vaikkapa Sidney Crosbyn dominanssista tai San Josen floppaamisesta.
Rask on pelannut tätä kirjoitettaessa kahdeksan ottelua. Neljä voittoa, neljä tappiota. Torjuntaprosentti viistää marginaalisesti alle 90:n, kun taas päästettyjen maalien keskiarvo on peräti 2,81. Tässä kohdin tullaan siihen, mitä maalivahti voi olla ja mitä hän ei voi olla. Rask ei voi kuulua NHL:n ehdottomalle huipulle Bostonin nykypuolustuksen kanssa. On siipirikkoista vanhusta, on jokaiseen suuntaan hössöttävää junnua, on metritavaraa. Ja paras peruspuolustaja siirrettiin palkkakattopaineen alta New York Islandersiin.
Bruins ja Rask maksavat tällä hetkellä hintaa. Vääriä päätöksiä, heikosti strukturoituja sopimuksia, liikaa luottamusta kokemukseen, liian vähän absoluuttista puolustusosaamista. Rask on maalillaan yksin, ja hän joutuu torjumaan tilanteita, joiden ei pitäisi olla mitenkään mahdollisia NHL-tasolla. Ei etenkään TD Gardenissa, jossa on ollut viime vuosien ajan likimain mahdotonta tehdä maalia kotijoukkueelle.
Syyt ovat Bostonin sikariportaassa. Rask on vain seuraus. Hänkin on – uskomatonta, mutta totta – vain ihminen. Rask reagoi ja peilaa vallitsevaa ympäristöään sangen rehellisin ottein. Hän on ollut koko alkukauden tekemättömässä paikassa. Ja hyvin kaukana NHL:n huipulta
Ai että onko viime kauden Vezina Trophy -voittaja pudonnut huipulta? Jo pelkkä ajatus on absurdi.
Raskilla on pelattuna nyt kahdeksan ottelua, sen määrän perusteella ei voi vielä tehdä mitään johtopäätöksiä. Kaikille tulee hyviä ja huonoja jaksoja, ja Tuukalla on nyt menossa se jälkimmäinen.
Viime kesänä voitettu Vezina Trophy ei ole ainoa meriitti, jolla Rask on vahvistanut paikkansa aivan NHL:n ehdottomien kärkimaalivahtien joukossa. Jos katsotaan koko NHL:n historiaa ja lasketaan yli 200 ottelua pelanneiden maalivahtien joukosta paras torjuntaprosentti, niin savonlinnalainen sijoittuu siinä tilastossa kohtalaisen korkealle.
Hän on nimittäin ykkösenä, heti siinä Dominik Hasekin ja Henrik Lundqvistin edellä. 92,7% on järkyttävän kova lukema koko uran ajalta. Viime kaudella vähintään 30 ottelua pelanneista maalivahdeista sen yli pääsi vain yksi. Arvannet, kuka hän oli.
Päästettyjen maalien keskiarvollakin mitattuna Rask sijoittuu koko listauksessa kymmenen parhaan joukkoon. Modernin ajan maalivahdeista ainoastaan Roman Cechmanek pääsee edelle.
Tarkastelee tilastoja miten päin vaan, Rask on kovaa vauhtia matkalla kohti jopa kaikkien aikojen parhaiden maalivahtien tilastoja. Stanley Cup -voittojakin kun on Boston Bruinsin tolppien välissä hyvä mahdollisuus voittaa vielä jokunen kappale, eikä maajoukkuemenestyskään ole uuden suomalaissukupolven nousun myötä aivan poissuljettu juttu.
Myönnetään, alle 90:n torjuntaprosentti on millä tahansa mittarilla heikko. Voin kuitenkin vaikka ottaa vetoja vastaan, että kauden päättyessä Raskin torjuntaprosentti on ainakin 92.
Zdeno Charan loukkaantuminen tuo tietysti tehtävään vähän lisää haastetta, koska se vaikuttaa väkisinkin kohti tuleviin laukausmääriin ja laukausten laatuun. Bruins on kuitenkin yksi NHL:n laajimmalla materiaalilla varustetuista joukkueista, eikä puolustus jää ongelmaksi tässäkään asiassa.
Mitään huolta Raskin putoamisesta huipulta ei ole. Ammattimies on ammattimies, ja nousee tästäkin suosta.
