Iiro Vehmasenkin vuodenvaihde on pitänyt sisällään nuorten maailmanmestaruuskisoista aiheutuvaa kiekkohumua. Hermot olivat olleet kireänä Kanada-peliä katsoessa, mistä tyttöystävä oli saanut kärsiä. Onneksi Suomen onnistunut turnaus antoi hänelle mahdollisuuden saada joukkuekavereiden sydämet vereslihalle.
Ehtoo alkaa olla myöhäisillan puolella, kun pelaaja ilmestyy Skypeen. Viivästykseen on varsin hyvä syy: Suomi on juuri voittanut Ruotsin semifinaalissa nuorten MM-kisoissa. Ei sillä, että ottelu oltaisiin katsottu loppuun asti, sillä harjoitukset puskivat päälle samaan aikaan, mutta hänellä oli voiton juhlimistakin vielä tärkeämmät syyt.
− Vähän ärsytettiin sitä Alexander Olssonia Hokkasen pojan kanssa, niin hallilla vähän venyi. Aika meni siinä nopeasti. Aika maansa myynyt ruotsalainen oli, mutta sama juttu oli toisinpäin viime vuonna. Ja aika monta muutakin kertaa.
Hokkasen pojalla tarkoitetaan Iivoa, joka siirtyi Angletiin pari kuukautta sitten Iiron värväämänä. Lähes nimikaimoista on muodostunut varsinainen taistelupari Ranskassa, sillä Hokkanen oli ilmoittanut muuttavansa jouluksi Iiron residenssiin. Ikeasta oltiin ostettu lihapullia ja kinkkua. Nam!
Palatkaamme takaisin ruotsalaisten lyömiseen jääkiekossa, mikä on myös Iirolle sydänasia.
− Kutsuin ensimmäisenä Olssonin katsomaan meille finaalia. Saa nähdä, tuleeko hän.
Pakko oli vielä haastattelun jälkeen kysyä seuraavana päivänä, että saapuiko Falunin kasvatti hänen kisakatsomoonsa.
En ikinä mittaa kuumetta, ettei just sen takia ainakaan tarvitsisi olla peleistä pois.
− Tuli hän ja kannusti Venäjää.
Ei mikään suuri yllätys itänaapurin lyömälle pettyneelle ruotsalaiselle. Saipa pettyä toistamiseen, ja vielä peräkkäisinä päivinä.
Kausi lähellä päätöstä
Puolustaja saapui vuodenvaihteen jälkeen takaisin Ranskaan oltuaan viikon verran lomailemassa Suomessa. Tauko teki hyvää, vaikkei erityistä väsymystä olekaan ollut havaittavissa. Aikaa oli toipua ainakin kovasta flunssasta, joka ei tietenkään vaikuttanut Iiron pelaamiseen millään tavalla.
− En ole ikinä ollut sen takia pois. Armeijassa kyllä kerran mittasin kuumeen. Yritin päästä pälkähästä, ettei tarvitsisi mennä johonkin koulutukseen. En ikinä mittaa kuumetta, ettei just sen takia ainakaan tarvitsisi olla peleistä pois.
Porilainen hulluus ei anna ajatuksen sijaa mahdollisille sydänlihastulehduksille tai muille hassutuksille.
Pelit Ranskassa olivat kuitenkin lähellä loppua aivan toisesta syystä kuluvalla viikolla. Iiro raottaa tarinaa Jatkoajalle.
− Tänään oli kyllä lähellä, ettei joutunut lähteä kotiin. Valmentaja siinä sanoi minulle ja ruotsalaisille, että illalla on iso peli. Minä sanoin, että otan lennot kotiin ja en tule takaisin enää, jos Suomi häviää. Nyt koutsi lähetti pelin jälkeen viestiä, että "Iiro, you can stay - I'm happy".
Ei ihmekään siis että Olsson on saanut kunnon kuittailua - olihan suomalaispakin lähes koko ura vaakalaudalla ruotsalaisten takia.
Tuomaritoiminta yhtä arpomista
Angletin kausi on edennyt kuin Strömsössä - harvemmin sanontaa voi käyttää näin päin. Voittoja on tullut, ja joukkue on sarjansa kärjessä. Piste-erot seuraaviin ovat kuitenkin hyvin pieniä.
Henkilökohtaisella tasolla hän ei ole tykittänyt yhtä paljon maaleja, mutta toteaa, että onneksi puolustaja voi pelata hyvän pelin, vaikkei häkkejä olisi tehnytkään.
− Maaleja oli niin älytön määrä siihen alkuun, että olikohan siinä viisi peliä ja seitsemän maalia. Edes sellaiset äijät, joka niitä maaleja oikeasti tekee, ei yllä tekemään maali per peli koko kautta. Sitten kun niitä tulee kuitenkin, ja muutamaan matsiin kun ei tulekaan, niin onhan sitä silleen "voi vitsi". Ei siitä kuitenkaan paineita ole.
Kylmän viileästi jatketaan kautta eteenpäin. Vastuun määrässä ei ole tapahtunut muutoksia: erikoistilannepelaamiset ovat edelleen Iiron heiniä. Millainen muuten on ranskalaisen jääkiekon tuomarilinja?
− Täällä kyllä voi tapahtua aivan mitä tahansa. Koko ajan jompikumpi joukkue on yli- tai alivoimalla.
Samaan syssyyn hän haluaa pahoitella käytöstään Suomessa.
− Neljä vuotta pelasin Mestiksessä ja sanoin suunnilleen, mitä sylki suuhun toi, joskus aika törkeitäkin juttuja, niin täytyy tässä 1,5 vuoden jälkeen ihan julkinen anteeksipyyntö esittää heille. Siinä ei ole täällä minkäänlaista tolkkua.
Ranskan sarjan omituinen tuomaritoiminta on monen tekijän summa.
− Peleissä on yksi päätuomari vain, ja se on aivan selvää, että kaksi silmää näkee vähemmän kuin neljä. Eikä varmasti ole kukaan pelannut itse ennen - se nyt ainakin auttaisi tuomariksi rupeamista. Eivät ole syöneet aivan fitness-lautasmallin mukaan, sillä tuhteja kavereita ovat.
− Et voi sanoa mitään millään kielellä tuomareille, kun se on samantien 10 minuutin käytösrangaistus. Jos tulee maali omiin ja huudat kirosanan suomeksi, niin 50% varmuudella lähdet jäähypenkille.
Jos tulee maali omiin ja huudat kirosanan suomeksi, niin 50% varmuudella lähdet jäähypenkille.
O-ou, Houston, we have a problem. Miten suupaltin kieli on pysynyt kurissa?
− Joskus läikkyy yli ja tulee varmaan aina läikkymään. Kun hermot menee, niin sitten ne menee. Sitten tietysti kun minut on tänne sitä varten hankittu, että olisin jäällä eikä jäähypenkillä tai katsomossa, niin täytyy yrittää malttaa. Vaikka kuinka paljon ärsyttäisi niin yrittää vaan pitää turvan kiinni ja kääntyä pois.
Sanavalta on vain joukkueen kapteenilla, sillä hänellähän on siihen oikeus. Verbaalisesta oikuttelusta seuraa samantien sanktio − oli se sitten millä kielellä vain.
− Kaikkeen muuhun ne kyllä sitten keskittyy, kuten varusteisiin. Kyynärpääsuojat ei saa näkyä pelipaidan alta ja niin edelleen. Yksi erikoisuus täällä myös on - nimittäin yksi naistuomari. Hän on aivan parhaimmasta päästä.
Mitäs muita erikoisuuksia löytyy tuomaritoiminasta?
− Täällä ei ole videoita, ei maalituomareita. Voit kuvitella, kun se kiekko pyörii siellä maaliviivalla, ja siinä on yksi päätuomari ja kaksi linjatuomaria, jotka eivät koko tilannetta edes näe, niin siinä on joka kerta kalabaliikki menossa.
Sekavista torikokouksista ja vääristä tuomioista riittää vaikka kuinka paljon esimerkkejä, mutta värikkäimmästä päästä on kuitenkin tilanne, jossa vastustaja sai survaistua kiekon Angletin maaliin.
− Mä olin itse siinä kentällä ja näin ihan selvästi, että maalihan se oli. Molari otti kiekon äkkiä hanskalla pois, ja kukaan tuomari ei sitä nähnyt. Maalivahti piti kiekkoa vaan hanskassa, ja me muut huudettiin, ettei varmana ollut maali. Eikä sitä hyväksytty. Silleen se menee, että jos on maali, niin se melkein hylätään joka kerta.
Voit kuvitella kun se kiekko pyörii siellä maaliviivalla, ja siinä on yksi päätuomari ja kaksi linjatuomaria, jotka ei koko tilannetta edes näe, niin siinä on joka kerta kalabaliikki menossa.
Kuulostaa aikamoiselta tehopisteiden haaskaukselta ja viattomalta taistelulta siitä, kuka on kaukalon paras Pinokkio. Iiro hoiti hommansa hyvin, eikä nenä edes kasvanut.
Eihän ne tehopisteetkään ymmärrettävistä syistä aivan putkeen mene.
− Jos täällä tehdään maali, sä olet syöttänyt sen ja haluat sen tilastoihin tietysti niin kuin kuuluukin, niin tuomarit ei näe sitä syöttäjää ikinä. Ei edes silloin, kun se on tullut 2−0-hyökkäyksestä, eli toinen syöttää ja toinen tekee. Ihan hakusessa. Pelaajat joutuu itse huutelemaan, että "Näitkö? Näitkö? Se olin minä!" Omalla tavallaan se on aika noloakin, mutta pakkohan se on. Jos mekin täällä ulkomailla pelataan, niin eihän muualla muuta katsota kuin tilastoja. Jos niitä jää merkkaamatta, niin se on seuraavan kauden tilipussista pois.
Onhan siinä 2−0-hyökkäyksessäkin niitä kuolleita kulmia...
− Vaikka tuomarit huomaisivatkin, niin tilastomiehet ovat sitten ihan pihalla. Niitä korjaillaan pelin jälkeen. Viime kaudella saatiin se virallinen lappukin meidän pukukoppiin, ja sitten itse niitä korjailtiin.
Ei tuota oikein pysty edes puolustelemaan mitenkään.
− Tietysti kun on vain yksi tuomari, niin hän ei näe pelin ulkopuolista tökkimistä. Sitä on täällä hemmetisti. Jos joku pelaaja makaa jäällä olevinaan loukkaantuneena, niin tuomari alkaa arpomaan sitä tilannetta, vaikkei se ole nähnyt koko hommaa. Sieltä sitten jäähy joka kerta napsahtaa.
− Ai niin. Ja +/-−tilastot merkataan myös maalivahdille. Siellä on jotain ihan käsittämättömiä lukemia. Siellä on myös jotkut laukaisuprosentit. Meillä oli ennen taukoa ottelu Les Remparts de Toursia vastaan, ja kun katsottiin niiden joukkueen tilastoja kämppiksen kanssa etukäteen, siellä oli jätkiä sadan laukaisuprosentilla. Kuusi maalia ja laukaissut viisi kertaa koko kaudella. Jos se pitää paikkaansa, voivat aika kovat liigat kutsua ensi vuonna.
Kuulostaa aivan ihmeelliseltä koodikieleltä. Maalivahtien +/-−merkinnät ovat myös aika omanlaisensa keksintö, ja voivat olla kyllä melkoisen masentavia pelaajille. Onneksi sentään laukaisuprosentit näyttäisivät olevan kannustavaa statistiikkaa.
Varsinainen pelimies
Aikamoista lottoamista on siis tuomareiden toiminta Ranskassa. Eurojackpotin voittaminenkin on todennäköisempää kuin se, että tuomiot menisivät joskus oikein. No, jääkiekko on vain elämää. Ja onneksi Iiro on pelimies.
− Joskus ollut liiankin kova varmaan noissa uhkapeleissä. Täällä kulutan paikalliseen pitkävetoon rahaa. Ja kesällä raveihin!
Hän kertoo, että luuli olevansa tänä jouluna kiltimpi kuin mitä lahjat osoittivat. Vitsi vitsinä − lahjukset eivät ole koskaan olleet hänelle niin tärkeitä. Mieluinen pukinpaketti sisälsi kuitenkin aiheeseen oleellisesti liittyviä lipukkeita.
− Sain kuusi Veikkauksen arpaa postissa äitiltä ja siskolta ja voitin niistä 17 euroa. Se oli aika kova.
Iiro ei jälleen halua jättää keskustelua noin vain tähän. Pieni mainospuhe on päästävä sanomaan.
− Suomi-sarjassa pelaa Porin Karhu HT, joka on aika kova nippu. Forssasta Antti Tenkanen päätti siirtyä sinne loppukaudeksi. Mä toimin Tenkasen agenttina, kun tässä neuvoteltiin. Aika kova sopimus saatiin Antille aikaiseksi. Voi olla, että kannu nousee Porissakin tänä vuonna − kannattaa mennä katsomaan miehen edesottamuksia.
Lukijat, kuulkaa, auto kohti Poria!