Suomi päihitti Kanadan joukkueiden kohdatessa alkulohkon päätöskamppailussa, mutta kanadalaiset paransivat finaaliin mennessä peliään ja hallitsivat kentän tapahtumia kullasta taisteltaessa.

− Kanada oli paljon parempi [kuin alkulohkossa], he olivat tehneet kotiläksynsä. He pelasivat hyvin kiekon kanssa, eivät paljon menettäneet sitä ja pelasivat pitkiä hyökkäyksiä. Jouduimme puolustamaan tosi paljon, ja siksi meidän hyökkäys jäi vähän pieneksi, Mikael Granlund harmitteli.

Suomen hyökkäyspeli jäi Granlundin sanoin ottelussa hyvin pieneksi, eikä Leijonat saanut rakenneltua montaakaan kunnon maalintekopaikkaa Kanadan maalille. Energiat kuluivat omassa päässä.

− Kanada pisti kiekon hyvin hyökkäyksiin ja piti sitä siellä hyvin. Kun puolustaa puolta minuuttia tai minuuttia, niin hyökkääminen ei ole sen jälkeen kovin helppoa. Tiukka peli, vähän jäi vajaaksi, Granlund totesi.

"Ei hirveästi lämmitä."

− Oli meillä muutama oma paikka, mutta tällaista tämä on.

Alkulohkokamppailussa Suomi riisti kanadalaisilta paljon kiekkoja, minkä kautta Leijonat pystyi rakentamaan myös hyökkäyksiä ja maalintekopaikkoja. Samaa ei finaalissa nähty.

− Peli oli samantyyppinen, mutta nyt he pelasivat kiekon kanssa todella hyvin, emmekä pystyneet saamaan riistoja ja sitä kautta hyökkäyspelaamista. Meillä jäi sen takia vähän piippuun, Granlund puhisi.

Kokonaisuudessaan Suomi pelasi upeat kisat. Kymmenestä ottelusta kertyi yhdeksän voittoa ja ainoastaan yksi tappio. Se ei Granlundin mieltä finaalin jälkeen paljon lämmittänyt.

− Vaikea tässä on kokonaisuutta ajatella. Syö kyllä tällä hetkellä. Kaiken kaikkiaan pelasimme hyvän turnauksen, mutta emme saaneet viimeistä voittoa. Kyllä se harmittaa, Granlund totesi.

Hopeinen mitali kaulassa ei paljon tuskaa helpottanut.

− Ei hirveästi lämmitä, Granlund totesi lyhyesti.