Leijonat hävisi kaikki kolme World Cupin otteluaan ja pystyi ainoastaan Ruotsia vastaan taistelemaan voitosta. Suomi oli sekä puolustus- että hyökkäyspelissä valovuosia jäljessä vastustajia. Ensimmäisessä pelissä myös Leijonien vahvin osa-alue maalivahtipeli petti.
Leijonat näytti ryhmältä kisaturisteja, joka tuli Torontoon lomalle ennen NHL-kauden alkua.
Luistelu, viisikkopuolustus ja asenne olivatkin Suomen heikkouksia, vaikka juuri näillä osa-alueilla Leijonien piti parhaiten pystyä haastamaan maailman huiput.
Leijonat ei näyttänyt vakavasti otettavalta haastajalta, vaan ryhmältä kisaturisteja, joka tuli Torontoon lomalle ennen NHL-kauden alkua. Nimikirjoituksia nykyiset maajoukkuepelaajat tuskin sentään vastustajiltaan pyysivät, kuten vuoden 1976 Kanada-Cupissa. Silloinkin Suomi venyi edes yhteen voittoon. Nyt saldoksi jäi yksi tehty maali.
Suomen joukkue koostui lähes kokonaan NHL-pelaajista, mikä ei kentällä näkynyt. Leijonilla ei toki ollut riveissään sellaisia supertähtiä kuin vastustajilla, mutta se ei ole tekosyy huonoon pelaamiseen. Samat pelaajat ovat pelanneet sekä seurajoukkueissa että maajoukkueessa huomattavasti nähtyä laadukkaammin.
Pelaajat ja valmennus ovat ainoat, jotka tietävät, miksi suoritustaso oli niin heikko. Selittely ei kuitenkaan tilannetta muuta.
Leijonat oli juuri niin huono kuin turnauksen tilastot osoittavat − kolme ottelua, kolme tappiota. Vielä tilastoja huonommalta näytti Suomen peli jäällä. Kuvaavaa Leijonien tasosta on se, että KHL-puolustaja Sami Lepistö oli paras suomalaispelaaja.
Suomi on jo pitkään lukeutunut jääkiekon kärkimaihin ja lähtenyt arvokisoihin taistelemaan mitalisijoista. World Cup -suorituksen perusteella suhtautumista on syytä muuttaa. Leijonat sai mukaan parhaat pelaajansa, mutta sijoitus oli turnauksen viimeinen.
Kanada, Venäjä ja Ruotsi jatkoivat välieriin. Suomen, Yhdysvaltain ja Tšekin osa oli täydentää turnaukseen osallistujat.
Enempään ei taso riittänyt.
