Turhat alkusarjan pelit, liikaa joukkueita, jotain Ranskaa ja Sloveniaa. Ville Nieminen tiesi analysoida ennen Suomen ja Ranskan välistä ottelua, että Ranskan ainut mahdollisuus voittaa Suomi piilee siinä, että suomalaiset saavat ruokamyrkytyksen.

Ottelu päättyi Ranskan selvään voittoon maalein 5−1, ja isäntämaan kolmannesta maalista vastasi Niemisen ex-valmennettava Valentin Claireaux.

Kuinka ironista.

Suomalaisia kuvaillaan yleensä nöyräksi, vaatimattomaksi ja yhtenäiseksi kansaksi. Ranskalaisia pidetään koppavina, pöyhkeinä ja hieman ylimielisinä. Jääkiekossa asetelma on kuitenkin päinvastainen, sillä Suomessa tunnutaan poikkeuksetta aliarvioitavan muita maita.

Sekä sosiaalisesta mediasta että perinteisemmistä joukkoviestimistä sai lukea ennen kisojen alkua pitkästä alkulohkosta ja kaljakellunnasta, jossa pakolliset pelit läpsytellään alta ennen tosipelejä. Eikö Suomessa ole opittu mitään aiemmista vuosista?

Venäjä ja Kanada toki murskasivat aamupäivän peleissä omat vastustajansa suurinumeroisesti. Suomella ei pitäisi kuitenkaan olla varaa ylimielisyyteen joukkueella, jonka runko koostuu pääosin Euroopan keskitason pelaajista. Ranskalla on hyvä ryhmä, jonka ykkösketjun NHL-pelaajat pitivät Leijonia ajoittain pilkkanaan.

Tappio Ranskalle oli suomalaisille hyvä näpäytys. Suomalaisessa kiekkokulttuurissa on itsetutkiskelun paikka, ja reflektiota voi harjoittaa jo ennen maanantain Tšekki-peliä. Sitten onkin vastassa Norjaa ja Sloveniaa, jotka panevat Suomelle hanttiin Valko-Venäjän ja Ranskan tavoin.

Ellei Suomi sitten pelaa näitäkin maita vastaan ruokamyrkytettynä. Sehän on ainut selitys sille, miksi joku Norja voisi voittaa. Maalissa taitaa olla Lars Volden jostain Mestiksestä ja kentällä viilettänee vielä Espen Knutsen. Ei hätää, loistokauden pelanneella Jesse Puljujärvellä ja alakerran mikkolehtosilla kelpaa lähteä takki auki myös turskanpurijoita vastaan.

Herätkää nyt, suomalaiset. 5−1 turpaan alkusarjan kaljakellunnasta. Toistan: kuinka ironista.