Hämeenlinnan Pallokerho pesi kauden 2017-18 loppupuolella runsaasti kasvojaan alkukauden mudassa ryömimisestään. Peli palautui parempaan muottiin, vaikka pudotuspelipaikka jäikin lopulta haaveeksi.
Kesän 2018 menetykset olivat tuntuvia.
Tuntuvin isku voimasuhteissa oli Joonas Lehtivuoren poistuminen pakistosta. Edellisvuodet isoja minuutteja tasaisen laadukkaasti pelannut huippupakki oli tasakentällisin valtavasti joukkueensa eteen laadukkaasti urakoinut puolustaja. Lehtivuoren paras puoli oli pienten asioiden tekeminen oikein; välttäen ylipelaamista, tehden voittavia asioita taloudellisen tasaisesti suorittaen.
Kesän aikana pakistosta lähti lisäksi Mathias Porseland. Hänen osaltaan aukko jäi jo toissa kaudelta. Tuolloin Porseland oli yksi Liigan parhaista kiekollisista pelaajista, viime kaudella vain varjo itsestään.
Kun pelaajisto on täynnä NHL-lupauksia, niin mikä voisi mennä pieleen?
Näitä saappaita täyttämään on saatu tämän kesän aikana uutena kasvona vain yksi nimi: Arto Laatikainen. "Espoon Ray Bourque" on edelleen fiksu ja kiekollisesti hyvä puolustaja, mutta lähtökohtaisesti olisi odottanut hänelle sopivimman roolin olevan eräänlainen viimeisten vuosien Marko Tuulola − tärkeä mutta rajallinen.
Kakkos-kolmosparin minuutteja, laadukasta avauspelaamista ja kakkos-yv:tä. Nyt Laatikaisesta on tuloillaan ykköspakki - Lehtivuoren korvaaja. Hyvä hankinta, mutta onko rooli oikea?
HPK:n kannalta haastavaa tilanteessa on nimittäin se, että edes Laatikaisen täysosumakausi ei välttämättä riitä. Koko aloittava pakkikuusikko pitäisi saada täytettyä tasaisemmin. Ykkösmiehen rooli ei olisi niin vaativa, jos kovan vaatimustason edellyttämää pelaamista löytyisi "alas asti". Ja ykkösmiesten urakointi ei riitä, jos illasta toiseen kolmosparissa pelataan häviävää jääkiekkoa.
Uskallan luvata, että oman tonttinsa tasaisen hyvin tälläkin kaudella hoitavat Petteri Nikkilä ja Niklas Friman.
Siinä kuvaan astuu nuori kolmikko Niclas Almari, Roope Laavainen ja Markus Niemeläinen. NHL:ään varatun kolmikon hankkiminen Kerhoon on ollut kannustettava teko. Kun pelaajisto on täynnä NHL-lupauksia, niin mikä voisi mennä pieleen?
Ehkäpä se, jos pelaajat eivät valmistu rooleistaan Liigan tai varsinkaan NHL:n vaatimuksiin. Toistaiseksi kolmikko ei ole ollut valmis pudotuspeleihin pyrkivän joukkueen vakiorooleihin.
Vaikea yhtälö, joka voi horjuttaa kokonaisuutta ykköspakin puutetta enemmän. Varsinkin liigassa, jossa puolustajalta vaaditaan entistä enemmän osallistumista ja entistä vähemmän virheitä, väsyneenäkin.
Ruotsalaispuolustaja Jesper Lindgrenin pelaamista arvioidaan sitten, kun hänen tulevan kauden pelipaikkansa varmistuu. Viime kaudella hän teki välillä upeita kiekollisia suorituksia, mutta oli välillä uskomattoman väärillä teillä oman pään pelissä.
Joukkueessa on tietysti vielä yleisön suosikkeihin lukeutuva Miro Karjalainen. Karjalaisen varaan en isoja laske, sillä poliisin roolin sijaan pitäisi pelata mahdollisimman virheetöntä jääkiekkoa.
Tällä kaudella laskisin onnistumiseksi sen, jos rooli on seiskapakkina − sisältäen onnistunutta alivoimapeliä ja jäähypörssin voiton välttämisen.
