Suomessa tykätään muistella eniten vuosien 1995 ja 2011 maailmanmestaruuksia. Nyt kisat lähestyvät taas, mutta MM-kultapuheiden sijaan tämän kevään kisat herättävät 27 vuoden takaa tuttuja tuntemuksia.
Praha, 1992.
Suomen tämän kevään joukkueen tasoa on kummasteltu kovasti. NHL-pelaajien määrä on alhainen, minkä lisäksi myös kourallinen KHL-pelaajia puuttuu. Kun Ruotsi sai isommasta NHL-pelaajien massastaan liikkeelle ison lauman, ja Venäjällä kulttuuri on vuodesta toiseen kotiinpäin äärimmäisen vahva, niin eihän tuo hyvältä siinä valossa näytä.
Haittaako se? No, ei pelaajien absoluuttinen taitotason alemmuus verrattuna naapureihin tietenkään lisää mahdollisuutta menestykseen.
Pitääkö sen antaa haitata suoritusta? Ei missään nimessä. Jos joskus, niin nyt pitää mennä posin kautta ja puhaltaa yhteen sellainen kollektiivi, että oksat pois. Ja sieltä yhteistyöstä se kaikki lähteekin − sitoutuneista pelaajista ja pelitavasta.
Ja sieltä yhteistyöstä se kaikki lähteekin − sitoutuneista pelaajista ja pelitavasta.
Keväällä 1992 Suomen maajoukkuetta haukuttiin kaikkien aikojen heikoimmaksi joukkueeksi. Mukana oli vain yksi NHL-aktiivi, Christian Ruuttu − ei esimerkiksi Kurria, Lummetta, Nummista tai Tikkasta...
Muutamalla pelaajista oli NHL-kokemusta takanaan, mutta eihän se hyvältä näyttänyt, kun kaiken päälle Jokerien läpimurron partaalla ollut komeetta Teemu Selännekin jäi kisoista pois.
Vuotta myöhemmin 76 maalia NHL:ssä paukutellut pelaajakin halusi huilia rankkaan kauteensa vedoten, ja pääsi poisjäännistä ymmärrykseen päävalmentaja Pentti Matikaisen kanssa. Muut tahot eivät sulattaneet asiaa. Kalervo Kummola halusi Teemun, mutta Matikainen piti tiukasti kantansa eikä ottanut Teemua mukaan.
Paska lensi Matikaisen niskaan. Valmentaja ja tähtien poisjäännit, paskaa koutsin niskaan − kuulostaako tutulta?
Valinta teki joukkueesta tiiviimmän ja sitoutti pelaajia. Hänen sijastaan joukkueeseen mahtuivat muun muassa SM-liigan nuoret lupaukset kuten HPK:ssa 41 ottelussa 25 maalia paukuttanut Jarkko Varvio, 22-vuotias Janne Laukkanen, Keijo Säilynoja...ja divarista 18-vuotias Jere Kalervo Lehtinen.
Heitä säestivät konkarit kuten Pekka Tuomisto ja Arto Ruotanen. Konkareita ja nuoria lupauksia − alkaako yhdistelmä kuulostaa Kaapo Kakolta, Henri Jokiharjulta ja Kristian Kuuselalta?
Suomessa kisoja seurattiin PTV:n välityksellä Anssi Kukkosen selostamana. Joukkueeseen kuulunut Vesa Viitakoski kertoi, ettei kisojen alussa hänen kotonaan Tampereella ollut kummoista kisastudiota, mutta kun pelit alkoivat kulkea, eivät kaverit meinanneet mahtua asuntoon sisälle. Kisat maksu-tv:llä, kaverin luokse katsomaan − tämäkin kuulostaa vähän tutulta.
Huomio, suomalaiset. VIELÄ perjantaihin aikaa haukkua tätä MM-joukkuetta heikoksi.
Timo Peltomaa ja kolme maalia Kanadaa vastaan. Kisat etenivät, Suomi pärjäsi, lopputuloksena olivat kaikkien aikojen ensimmäiset hopeamitalit. Vain Ruotsi jäi loppuottelussa kaatamatta. Jarkko Varvio 9+1, "paskajengi" teki historiaa. Olisikohan Kakko tämän kevään Varvio?
Kuluneena viikonloppuna Leijonat haki vauhtia EHT:lta. Turnauksessa jokainen vastustajista on kovemmalla sykkeellä vastassa, mutta nyt Suomi retuutti Jukka Jalosen hiomalla pelitavalla höntsy-Venäjää melkein nöyryyttävästi.
Lupaavalta näytti, vahva kollektiivi voitti kasan yksilöitä. Näin kävi myös 1992. Rohkea, oma pelitapa, jotain elementtejä myös Antti Pennasen HPK:sta. Siinä eivät edes Ovetškinit ja Kutšerovit paina. Samaa on luvassa lisää. Nimilista ei pullistele tähtiä, mutta puolustus on jämerä, hyökkäyksessä liukkautta ja älyä, ja lisäksi on pelitapa, joka kuroo materiaalien tasoeroa umpeen.
Huomio, suomalaiset. Vielä perjantaihin aikaa haukkua tätä MM-joukkuetta heikoksi. On nimittäin mahdollista, että se tulee ja puree mitalit kaulassa arvostelijoita varpaasta.
Juttua muokattu 6.5.2019 klo 16.38. Jere Lehtinen pelasi kisavuonna ykkösdivisioonan Kiekko-Espoossa ja nuorten A-SM:ssä, ei aikuisten SM-liigassa.
