On useita asioita, joissa Kansainvälinen jääkiekkoliitto IIHF on osoittanut kykenemättömyytensä johtaa hallinnoimansa lajin huippu-urheilukehitystä. Tilastointi on yksi niistä.

Edistyneet tilastot ovat useissa jääkiekon huippusarjoissa jo arkipäivää. NHL:ssä ne ovat peliä jäsennellessä itsestäänselvä työkalu, ja myös Liiga, SHL ja Extraliga julkaisevat ne nykyään kaikkien käyttöön.

Sen sijaan miesten MM-turnauksissa ei ole käytännössä nähty elettäkään siihen suuntaan, että tilastointi tuotaisiin 2010-luvulle. Ensi vuonna on 2020-luku.

Asia tärkeä, sillä MM-turnauksen luulisi periaatteessa olevan kansainvälisen kattojärjestön päätapahtumana ykköspaikka lajin kehittämiselle. Jääkiekossa MM-kisat ja vuotuista turnausta hallinnoiva IIHF ovat riippakiviä lajin kehitykselle. Niin myös tilastoinnissa.

Ylipäätään data on tällä hetkellä valtavassa roolissa yhteiskunnan muutoksessa. Tietokoneiden ja älylaitteiden kehittymisen ja leviämisen myötä datan määrä on räjähtänyt käsiin. Data on uudenlainen tapa ymmärtää ympäröivää yhteiskunta ja maailmaa. Samalla tavalla jääkiekossa data – siis tilastot – ovat moderni keino ymmärtää peliä.

Perustilastojen kuten pisteiden määrän tai rangaistusminuuttien lisäksi on olemassa myös edistyneet tilastot, advanced stats, joihin kuuluvat esimerkiksi Corsi ja Fenwick. Ne eivät ehkä sano tavallisille tallaajille sen enempää kuin markkinoinnin termi customer acquisition cost, mutta asiaan perehtyneille ne ovat merkityksellisiä.

Tällä hetkellä edistyneet tilastot ovat uusin esimerkki siitä, miten data on muuttamassa jääkiekkoa. Niiden avulla luodaan uutta ja parannetaan sitä, mikä on jo olemassa. Ne edustavat sitä, missä jääkiekko nyt nopeimmin kehittyy, mitä jääkiekosta ymmärretään ja miten jääkiekosta puhutaan.

Ne ovat nykyhetkeä.

IIHF, jolla edistyneitä tilastoja ei ole, on jäänyt menneisyyteen.

Tilastojen käsittelyssä on MM-kisoissa muutenkin jämähdetty 1990-luvulle. Edes perustilastoja ei päivitetä verkkoon reaaliajassa, vaan niitä koodaan omiksi PDF-tiedostoikseen jälkikäteen.

Toisin sanoen joku syöttää tietoja koneelle reaaliajassa. Data kuitenkin käsitellään epäkäytännölliseen muotoon, ennen kuin niitä joskus myöhemmin annetaan eteenpäin. Näin huonolla datankäsittelyllä IIHF ei luo uutta eikä paranna sitä, mikä on jo olemassa.

Datan hyötykäyttö, edistyneet tilastot mukaan lukien, on tietysti resurssikysymys. Jotta IIHF pääsisi ajan tasalle, sen tulisi palkata uusia osaajia ja satsata heidän kehitykseensä. Tosin, MM-kisoissa kerätään jo kaikki tieto, joka edistyneisiin tilastoihin tarvitaan. Esimerkiksi maaliodottamat ja corsit pystyttäisiin laskemaan. Tieto kerätään samalla tavalla kuin Liigassa eli toimitsijat tilastoivat. Mutta kerättyä tietoa ei jalosteta. Siihen vaikuttanevat kustannukset. Jalostaminen edellyttää osaamista, osaaminen kouluttamista ja kouluttaminen aikaa sekä rahaa.

Sijoitus kuitenkin kannattaisi. Datan tuoma murros toimintatapoihin ei ole lähelläkään loppuaan. Jääkiekon kohdalla seuraava harppaus lienee älykiekko, josta on nopeasti tulossa jokapäiväisessä analyysissä mukana oleva työkalu.

Käy vielä niin, että älyteknologia valtaa jääkiekkomaailman, ennen kuin MM-kisoihin saadaan edes edistyneitä tilastoja. Valoa tunnelin päähän tuo se, että IIHF aloitti vuosi sitten teknologian hyödyntämisen kiekon sekä pelaajien liikkumisen seurannassa MM-ottelujen aikana. Suomalaisetkin televisionkatsojat ovat saattaneet huomata ruudullaan tietoja vaikkapa kulloisenkin ottelun nopeimmasta pelaajasta. Ne tullevat varusteisiin ja pelivälineeseen kiinnitetyistä mikrosiruista.

Silti, teknologian kehittymisestä huolimatta, IIHF:n näytöt huippu-urheilutyöstä eivät rohkaise odottelemaan maailmanmestaruusturnauksen – saati alempien tasojen turnausten – tilastoinnin modernisoimista.