Alkavaa Liiga-kautta voi ryhtyä puimaan SaiPan kannalta palaamalla pikaisesti edeltävään kauteen. SaiPan kausi eteni ontuen pudotuspelien ensimmäiselle kierrokselle, jossa Ilves osoittautui lappeenrantalaisia etevämmäksi. Kovin panoksin juhlakauteensa lähteneen SaiPan ei onnistunut repimään koneestaan kaikkea irti, vaan joukkueen peli tuntui jääneen kehitysasteelle. 

Juhlakausi näkyi myös siten, että monen tärkeän pelaajan sopimus päättyi kevääseen. Poistuneiden pelaajien listaan lisättiin muun muassa Ahti Oksanen, Cody Kunyk, Topi Nättinen, Tyler Morley, Jonatan Tanus, David Goodwin, Vladimir Denisov, Kalle Maalahti, Brenden Kichton sekä Frans Tuohimaa. Lista sisältää joukkueen ykkösmaalivahdin, kaksi kärkisentteriä, maalitykin, hyvin potentiaalisen pistelingon, kaksi 30 pisteen laitahyökkääjää sekä puolustuksen ja ylivoiman kiekolliset taiturit.

Kato pukukopissa on ollut siis hurja, ja SaiPa lähtee tulevalla kaudella rakentamaan uutta menestystä aiempaa epävarmemmalla joukkueella. Joukkueessa on epävarmoja tekijöitä niin maalin suulla, puolustuksessa, hyökkäyksessä kuin valmennuksessakin.

Puolustus helisee, riittääkö osaaminen omassa päässä ja hyökkäyksessä?

Lähtökohtaisesti suurimpana esteenä SaiPan menestyksen tiellä on joukkueen paperilla vajavainen puolustus. Puolustustajista Erik Autio ja Robin Salo saavat kantaa suurta vastuuta joukkueensa tuloskunnosta niin omassa päässään kuin sitten ylivoimalla.

Uutena pelaajana lappeenrantalaisten riveihin liittyy Mario Grman, jolta odotetaan myös kiekollista vastuunkantoa. Grman onkin esiintynyt lupaavasti harjoitusotteluissa, mutta todellinen taso punnitaan vasta kauden alettua. Pitkälti näiden kolmen pelaajan harteilla on suuri vastuu puolustuksen kiekollisesta osaamisesta.

Vaikka edellä mainittu kolmikko onkin ennen kauden alkua paperilla joukkueen varmimmat kiekolliset puolustajat, niin sanansa on sanottavana myös kesken viime kauden joukkueeseen siirtyneellä Jere Seppälällä, joka saattaa nousta aiempaa suurempaan rooliin. Lisäksi yksi joukkueen harvoista omista kasvateista, Kasperi Torikka, janoaa yhä enemmän vastuuta. Vaikka Torikan kehityskäyrä osoittaa yhä ylöspäin, nuoren puolustajan aika kirkkaimmissa parrasvaloissa ei koita kuitenkaan vielä tänä kautena.

SaiPa sai kesällä myös paluumuuttajan tuomaan Liiga-kokemusta takalinjoilleen. Simo-Pekka Riikola palaa kolmen kauden jälkeen takaisin Lappeenrantaan. Riikola saanee hyvin vastuuta terveenä pysyessään. Peliminuuteista kamppailee myös jykevä Markus Kojo, Jere Sneck sekä uransa vedenjakajalla oleva Veeti Vainio. Kolmikko joutunee tyytymään verrattain pieneen rooliin muiden pelaajien saadessa enemmin vastuuta.

Verrattaessa puolustajien nimilistaa edeltävän kauden kokoonpanoon, ei voi välttymättä ajatukselta, että joukkue on tältä osin heikentynyt. Varsinkin kiekollisten johtajien Kalle Maalahden ja parhaimmillaan säkenöineen Brenden Kichtonin puuttuminen kokoonpanosta tulee näkymään alkavan kauden otteluissa. Heidän tilalleen SaiPaan on tullut Grman, jonka todellinen taso on vielä mittaamatta, sekä Riikola, joka lähtökohtaisesti ei pysty täysin täyttämään poislähtijöiden luistimia.

Verrattaessa puolustajien nimilistaa edeltävän kauden kokoonpanoon, ei voi välttymättä ajatukselta, että joukkue on tältä osin heikentynyt.

SaiPan viime kauden yksi pelillisistä kompastuskivistä oli pelin avaaminen omalta puolustusalueelta lähdettäessä. Kahden Liiga-tasolla kokeneen ja taitavan pelimiehen poistuminen tuskin helpottaa tätä urakkaa.

Nykyisellä puolustuksella onkin haasteenaan huomattava ammatillinen kehittyminen, jotta joukkueen kiekollinen peli saisi kaipaamaansa lisäpontta. Lisäksi puolustuksen kiekollinen osaaminen ylivoimapelin raameissa on merkittävä huolenaihe kauden kynnyksellä.

Puolustuksen näkökulmasta on muistettava myös, että sekä viime kaudella että tämän kesän harjoitusotteluissa SaiPan verkkoon on tehty suhteettoman monta maalia takatolpalta suoraan syötöstä tai suoraan maalin edestä. Runkosarja näyttää kuinka joukkueen puolustusalueen puolustuspelaaminen on kehittynyt, mutta tällä hetkellä taso on kysymysmerkki, eikä varmaa vastausta siihen ole saatavilla.

Maalin suulla nähdään esimakua tulevaisuudesta − pystyykö kokematon maalivahtitandem kannattelemaan haavoittuvaista joukkuetta?

SaiPan viime kausien menestys on pohjautunut vahvasti laadukkaaseen maalivahtipeliin. Sillä saralla joukkue onkin ollut sarjan kärkikastia erinomaisia kausia pelanneiden Jussi Markkasen ja Frans Tuohimaan ansiosta. Täksi kaudeksi tilanne on toinen, sillä maalin suulle asetellaan perin kokematon maalivahtikaksikko, jonka keski-ikä kauden alussa on 22,5 vuotta.

Täksi kaudeksi suurimman vastuun ottaa Nashville Predatorsin sopimuspelaaja Niclas Westerholm. Kookas ja atleettinen Westerholm joutuu tulevalla kaudella haastavaan paikkaan joukkueen turvautuessa korostetun paljon nuorukaisen torjuntoihin.

Westerholm pelaa tulevalla kaudella runsaasti otteluita. Nuorella maalivahdilla ei ole vielä takanaan kautta ykkösmaalivahtina miesten sarjoissa, joten on mielenkiintoista seurata, kuinka rasitus suuresta ottelumäärästä vaikuttaa pelaajan suorittamisen tasoon sekä kehitykseen yksilötasolla.

Westerholmin otteissa SaiPan paidassa on näkynyt ajoittaisia epävarmuuksia irtokiekkojen kontrolloimisessa sekä maalinedustan hallinnassa. SaiPan kannalta on elintärkeää, että rutiinin myötä hänen otteisiinsa tulisi vielä lisää varmuutta, koska puolustus on osoittanut jo harjoituspeleissä haavoittuvaiseksi juurikin maalin edustalla. Westerholm on eittämättä lupaava nuori maalivahti, mutta on vielä epäselvää, onko hänestä vielä kannattelemaan Liiga-joukkueen matkaa pudotuspeleihin.

Joukkueen kakkosmaalivahtina pelaa Karolus Kaarlehto, jolla on vyöllään menestystä Mestiksestä. Kaarlehtokin on verrattain kokematon maalivahti, joka vasta metsästää meriittejä ja paikkaansa kotimaisen kiekon parrasvaloista. Kaarlehto saa tulevalla kaudella näytönpaikkansa, ja mikäli hän niissä onnistuu, vastuuta saattaa tulla yllättävänkin paljon. Hänen edukseen voidaan laskea viime kauden onnistuminen Imatran Ketterän riveissä.

Puolustuksen ohella myös maalivahtipeli on SaiPalle arka kohta, jonka myötä haaveet pudotuspeleistä saattavat romahtaa.

Hyökkäyksessä tehokas kärki ja paljon mahdollisuuksia − kehittyvätkö nuoret lupaukset uudelle tasolle?

SaiPan toimisto teki täksi kaudeksi selvän suunnanmuutoksen pelaajiensa rekrytointipolitiikkaan. Monena kautena suhteellisen tuntemattomien pohjoisamerikkalaisien pelaajien tehoihin ja peliesityksiin luottanut joukkue lähtee kauteen ilman yhtään pohjoisamerikkalaista pelaajaa.

Onnistuneiden Liiga-tasolla tuntemattomien pelaajien naaraamisen sijaan SaiPa sijoitti suuren summan rahaa kahteen Liiga-konkariin, Tomáš Záborskýyn ja Teemu Ramstedtiin. Nimekäs kaksikko tulee kantamaan suuren vastuun SaiPan maalinteosta niin tasakentällisin kuin ylivoimallakin.

Heidän takanaan on monia potentiaalisia pelaajia, joiden absoluuttinen suoritustaso alkavalla kaudella on vielä hämärän peitossa. Ykkösketjun ohella tehoja odotetaan ainakin kookkaalta John Perssonilta, mutta myös läpimurtonsa kynnyksellä olevilta taitureilta Micke Saarelta, Emil Oksaselta sekä nuorten maailmanmestari Santeri Virtaselta. Tulitukea toivotaan onnistuneen kauden pelanneelta Joni Nikolta sekä loukkaantumisten riivaamilta Anssi Löfmanilta ja Elmeri Kaksoselta. Hyökkäyksessä on siis potentiaalia, mutta siitä huolimatta niin sanottuja varmoja pistelinkoja ei joukkue kuitenkaan pullistele.

Nelosketjun rooliin laitettaneen tunnolliset ja työteliäät luottohyökkääjät Ville Vainikainen, Ville Koho sekä Mikael Kuronen. Tältä triolta odotetaan tunnollista oman pään peliä ja pyyteetöntä työntekoa. Jokainen maali on plussaa, mutta kiekollista säkenöintiä ei heiltä tarvitse odottaa tulevallakaan kaudella.

Pelaavan kokoonpanon liepeillä väijyy peliaikaa luotettava Tomi Iso-Mustajärvi, joka osoitti viime kaudella olevansa Liiga-tason jääkiekkoilija. Hyökkääjä saanee vastuuta loukkaantumisten myötä sekä rotaatiopelaajana. Nuoret Aatu Luusuanniemi sekä joukkueen oma kasvatti ja kesällä Boston Bruinsin varaama Matias Mäntykivi joutuvat odottamaan vuoroaan kärsivällisesti. Heille liikenee peliaikaa todennäköisemmin Imatran Ketterän kuin SaiPan riveissä.

Joukkueen hyökkäyskalusto ei kestä vertailua Liigan ennakkosuosikkien kanssa, mutta potentiaalia siinä on. Joukkueen kannalta on kuitenkin harmillista, että jokaisen potentiaalisen hyökkääjän nouseminen Liiga-tasolla merkittävään rooliin kantamaan joukkuettaan läpi sydäntalven vaikeiden jaksojen on epätodennäköistä.

Kokoonpanosta viis, nyt on Lehterän aika saada peli toimimaan

SaiPan yksi viime kauden akilleen kantapäistä oli kiekollinen pelaaminen ja hallitut siirtymiset hyökkäysalueelle. Tehoton hyökkäyspelaaminen oli sekoitus puolustajien ja hyökkääjien epätoimivaa yhteispeliä, mikä heijastui kiekonhallinnan tilastoihin perin karuina lukuina. SaiPan pelaajamateriaali ei ole niin laadukasta, että sillä voitettaisiin otteluita pelkästään yksilöiden ylivoimaisilla otteilla. Pärjätäkseen Liigassa SaiPan täytyy kehittyä taktisesti ja joukkuepelin osalta.

SaiPan pelaajamateriaali ei ole niin laadukasta, että sillä voitettaisiin otteluita pelkästään yksilöiden ylivoimaisilla otteilla.

Tästä päästäänkin yhteen joukkueen suurimmista kysymysmerkeistä, valmennukseen. Alkava kausi on Tero Lehterän päävalmennusajan kolmas, ja nyt Lehterän pelikirjalta odotetaan jo selkeitä tuloksia joko sarjapisteinä tai ainakin selkeästi aiempaa laadukkaampana kiekollisena suorittamisena.

Edeltävinä kausina SaiPa on pelannut jääkiekkoa, jossa maalipaikat olivat harvassa ja voitot tulivat kiitoksena sitkeän puolustustaistelun ja onnistuneen maalivahtipelin. Lehterä on puhunut monesti ja vuolaasti hyökkäävän ja vauhdikkaan jääkiekon puolesta, mutta Kisapuiston jäällä tällaista ei juurikaan ole nähty.

Riemukkaan tykittelyn sijaan SaiPa on monesti ryhmittynyt puolustustaisteluun odottamaan kerta toisensa jälkeen vyöryvää vastustajan hyökkäysarmadaa. Kiekollisen pelin laadukkuus heijastuu myös päästettyjen maalien määrän, sillä sekä puolustus- että maalivahtipelaamine eivät kuulu joukkueen vahvuuksiin.

Urheilullinen menestys on ollut tällä taktiikalla siedettävää joukkueen päästyä kahtena edeltävänä vuonna pudotuspeleihin. Siellä peli on ollut täysin keskittymistä puolustuspeliin. Nyt Lehterän kolmannen kauden kynnyksellä onkin syytä kysyä, että onko tällainen nihilismi enää perusteltua, sillä tämä ei kehitä pelaajista voittajia eikä kasvata edes Lehterän eloisissa vertauskuvissa versovaa tammea, joka kuvastaa joukkueen kasvamista pelillisesti sekä yhteisöllisesti.

Kaiken kaikkiaan Lappeenrannassa puhaltavat muutoksen tuulet. Joukkueesta on kasvanut tällä vuosikymmenellä säännöllinen vieras pudotuspeleihin, mutta juuri tällä hetkellä on syytä epäillä, loppuvatko joukkueen pelit tänä kautena runkosarjaan. Kauden lopputuloksen määrää joukkuepelin laatu, puolustuspelin ja maalivahtien varmuus sekä lupaavien pelaajien kehittyminen uudelle tasolle.