Tappara päätyi kesken jääneellä kaudella runkosarjan toiseksi edellään vain Kärpät. Jukka Rautakorven viimeisellä päävalmentajakaudella joukkueesta versoi uusia huippupelaajia, mutta lähes yhtä monen pelaajan taso laski edellisvuodesta.
Maalivahdit
Michael Garteig, 34 ottelua, 92,87%, 2,01 päästettyä maalia per ottelu
Arvosana: 9
Garteig nappasi kauden aikana ykkösvahdin paikan itselleen ja pelasi monena iltana kuten vastuunkantajan pitääkin. Hän oli toisaalta loppukaudella usein maalissa, kun joukkue menetti johtoasemansa viimeisillä minuuteilla, mutta sulamisista ei voi kuitenkaan syyttää kanadalaisvahtia.
Christian Heljanko, 28 ottelua 91,77%, 2,03 päästettyä maalia per ottelu
Arvosana: 8
Vaikka Garteig kantoi isomman torjuntavastuun keväällä, pystyi Heljanko vastaamaan huutoon työvuoron koittaessa. Kuitenkaan häntä siinä missä Garteigiakin vaivasi epätasaisuus.
Puolustajat
Ben Blood, 56 ottelua 2+5=7, +10
Arvosana: 7
Blood tuli viime kaudella Tapparaan suuren haloon saattelemana. Tämä kausi jäi tyystin ensimmäisen Tappara-sesongin varjoon eikä jenkkipuolustaja pystynyt nousemaan samalle tasolle kuin mihin sinioranssien leirissä oltiin totuttu. Ei näkynyt kentällä eikä otsikoissa, mutta pelasi vahvaa alivoimaa.
Valtteri Kemiläinen, 42 ottelua, 4+31=35, +7
Arvosana: 10
Ennen loukkaantumistaan Liigan parhaita puolustajia, ellei se kaikkein paras. Ylivoimalla herra ja hidalgo sekä omassa päässä riittävän varmaotteinen. Kemiläisen tason osoitti toteen se, että miehen puuttuminen takalinjoilta näkyi Tapparan otteissa selvästi ennen kuin tilalle kasvoi uusia vastuunkantajia.
Tuukka Mäntylä, 47 ottelua, 2+5=7, +16
Arvosana: 8
Kokenut Mäntylä teki itsensä tunnetuksi kolttosilla ja kovilla otteilla, mutta hän oli myös Tapparan puolustuksessa rutinoitunut ammattimies. Vaikka jalka ei enää kulje parhaalla mahdollisella tasolla, ei Mäntylä ollut jatkuvasti pulassa omassa päässä. Päättynyt kausi päätti luultavasti myös Mäntylän komean uran.
Adam Polášek, 23 ottelua, 4+8=12, +2
Arvosana: 8
Tšekkiläinen nousi nopeasti tamperelaisyleisön suosikiksi. Komeapartainen puolustaja osasi pelata kovaa ja laukoa napakasti. Hänen liikkeensä jäällä olivat näyttäviä, mutta hänkin teki virheitä. Kemiläisen loukkaannuttua Polášek haki pitkään rooliaan, eikä lopulta istunut ylivoimapyssyn tontille.
Jere Rouhiainen, 28 ottelua, 1+5=6, +2
Arvosana: 6
Pitkään omaa liigapelaajan identiteettiään etsinyt Rouhiainen oli usein pelaamaan päästessään seitsemännen puolustajan roolissa eikä minuutteja kertynyt kovin paljon. Edelleen on epäselvää, millainen tulevaisuus Rouhiaisella on ammattipelaajana. Ikänsä puolesta hänen pitäisi vakiinnuttaa paikkansa jossakin nopealla aikataululla.
Teemu Suhonen, 58 ottelua, 8+19=27, +17
Arvosana: 8
Alkukaudella pisteitä tekemään tottunut Suhonen kangerteli tuloksenteon valossa kovin, vaikka peruspelaaminen olikin luotettavalla tasolla. Vasta lisääntyneen vastuun myötä kokenut pelimies sai loppukaudella hanansa auki ja esitti sitä Suhosta, mitä liigajäillä on totuttu näkemään.
Toni Utunen, 32 ottelua, 0+3=3, +1
Arvosana: 7
Nuori puolustaja täytti kokoonpanossa lähinnä ylimääräisen puolustajan roolia. Vaikka Utusen perusominaisuudet ovat kunnossa ja sitkeä luonne auttaa eteenpäin, pitäisi hänen saada isompi rooli kehittyäkseen vakinaiseksi liigapelaajaksi. Ura jatkuu sopimuksen mukaan Tapparassa.
Veli-Matti Vittasmäki, 59 ottelua, 2+15=17, +4
Arvosana: 8
Maajoukkueessakin nähty Vittasmäki on tehnyt itsensä tunnetuksi varmoilla otteillaan ja järkähtämättömällä oman pään tekemisellään. Tällä kaudella turkulaislähtöinen puolustaja ei ollut niin selvä Tapparan puolustusalueen luuta kuin olisi kirvesrintojen kannalta toivonut. Ei pettänyt, muttei häikäissytkään.
Alexander Ytterell, 59 ottelua 8+7=15, +1
Arvosana: 8
Ruotsalaisvahvistus oli alkukaudesta jopa eksyneen oloinen, mutta sai jutun juonesta kiinni pelien edetessä ja oli lopulta vahvistuksen arvonimen veroinen pelaaja. Oikealta laukova Ytterell pystyi tuomaan puolustukseen vaihtoehtoja Kemiläisen ollessa poissa.
Hyökkääjät
Charles Bertrand 52 ottelua, 21+17=38, +12
Arvosana: 8
Ranskalainen toi Tapparan hyökkäykseen annoksen arvaamatttomuutta, mikä näkyi ennen kaikkea näyttävinä kiekollisina suorituksina, mutta myös pelikieltoon johtavana hölmöilynä. Bertrand teki hyvän määrän pisteitä, muttei pystynyt silti olemaan riittävän usein sellainen tähtipelaaja, jota joukkue olisi tarvinnut voittojen metsästyksessä.
Steven Iacobellis, 27 ottelua, 1+10=11, +4
Arvosana: 6
Loukkaantumisia paikkaamaan hälytetty Iacobellis oli Tapparan kokoonpanossa hienoinen outolintu. Hänelle ei löytynyt kauden aikana sopivaa roolia ja hän pallotteli ykkösketjun ja jopa katsomon väliä peräkkäisissäkin otteluissa. Ei täyttänyt ulkomaalaisvahvistuksen saappaita.
Juhani Jasu, 56 ottelua, 3+7=10, -4
Arvosana: 7
Luotettavana nelossentterinä tunnettu Jasu dominoi yhä aloitusympyrässä liki 60% onnistumistarkkuudellaan, mutta tekeminen viisikkopelissä ei ollut edelliskausien tasolla. Jasu vaipui monena iltana luotettavasta roolipelaajasta näkymättömäksi rivipelaajaksi.
Jere Karjalainen, 57 ottelua, 24+25=49, +4
Arvosana: 8
Kauden komeetta sivusi Liigan ylivoimamaalien yhden kauden ennätystä 17 ylivoimamaalillaan. Hurjasta tuloksesta huolimatta pienikokoisen laiturin tekeminen jäi hiukan yksipuoliseksi eikä Karjalainen ollut tasakentällisin yhtä tärkeä kuin ylivoimalla.
Kristian Kuusela, 55 ottelua, 20+33=53, +19
Arvosana: 10
Kipparilla oli iso rooli siinä, miksi Karjalainen painoi niin hyvän maalimäärän kuin hän painoi. Kuuselan millintarkat syötöt kentän poikki olivat Tapparan erikoistilannepelin sielu. Ammattimies teki joka tilanteessa harkittuja, oikeita ratkaisuja eikä koskaan leikkinyt voitolla. Kuusela oli lisäksi äärimmäisen tehokas pelaaja.
Matias Lehtonen, 41 ottelua, 2+6=8, +6
Arvosana: 7
Kokoonpanossa alemmissa ketjuissa pelannut hyökkääjä täytti paikkansa, vaikkei esittänyt mitään sellaista, jota joku toinen vastaava pelaaja ei voisi toteuttaa yhtä hyvin. Nosti kuitenkin tasoaan kauden edetessä.
Anton Levtchi, 59 ottelua, 13+33=46, +14
Arvosana: 9
Ääritaitava Levtchi teki viimeistään nyt läpimurtonsa Liigan tähtikartalle. Liki aina laukauksen sijaan syöttöä hakeva hyökkääjä vakiinnutti roolinsa Tapparan kärkiketjussa keväällä ja onnistui monipuolistamaan peliään paljon. Sopimus Tapparassa jatkuu, joten sopii odottaa Levtchinkin löytävän tekemisestään uusia ulottuvuuksia.
Jarkko Malinen, 41 ottelua 5+18=23, +2
Arvosana: 8
Luotettava sentteri, joka pystyi valtaosassa pelaamistaan otteluista tasapainottamaan sen ketjun pelaamista, jossa hän oli. Malinen ei koskaan ole ollut se mediaseksikkäin pelaaja, joten häntä ei usein huomaa kentällä hyvistä ratkaisuista huolimatta. Aliarvostettu, joskin hyökkäyspään tehokkuudessa on edelleen parantamisen varaa.
Sami Moilanen, 53 ottelua, 6+7=13, +4
Arvosana: 7
Energinen hyökkääjä ei pelännyt kamppailupelaamista ja toi useassa ottelussa ylimääräisen parin jalkoja kirvesrintojen pelaamiseen. Potentiaalia on varastossa paljon, mutta vielä tällä kaudella Moilanen ei saanut ulosmitattua itsestään kaikkea. Ensi kaudella hänellä on mahdollisuus saada näyttöpaikkoja hyökkäävämmässäkin roolissa.
Tyler Morley, 37 ottelua, 14+24=38, +19
Arvosana: 9
Martin Bergerin taklauksesta seurannut paha loukkaantuminen piti kanadalaisen pitkään sivussa. Kuitenkin terveenä ollessaan pienikokoinen Morley oli yksi Liigan parhaista keskushyökkääjistä. Iski yli pisteen per peli eikä luistanut piiruakaan puolustusvelvoitteistaan. Sopimus katkolla.
Niko Ojamäki, 60 ottelua, 19+16=35, +5
Arvosana: 8
Armoitettu maalipyssy kärsi ruudin märkyydestä pitkiä pätkiä kevätkaudella, mutta sai jälleen itseluottamusta onnistumisten myötä. Kausi oli Ojamäelle haastava, mutta hänessä on potentiaalia nousta vieläkin paremmaksi pelaajaksi.
Päättyneellä kaudella Tapparassa muun muassa Karjalainen ja Bertrand saivat usein ne roolit, joihin Ojamäen pitäisi päästä pystyäkseen parhaimpaansa.
Patrik Puistola, 24 ottelua, 0+2, +1
Arvosana: 7
Nuoren hyökkääjän kauden kohokohta oli onnistuminen alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa. Seuratasolla Puistola ei löytänyt kunnon roolia itselleen ennen kuin pääsi KooKoon riveihin loppukaudella. Potentiaalia on, mutta malttaako Tappara kehittää nuorta pelaajaa?
Otto Rauhala, 59 ottelua, 0+14, +1
Arvosana: 7
Työmiehen sanakirjaesimerkki, joka johti pitkään pisimpien peräkkäisten liigapelien tilastoa. Yksi väliin jäänyt runkosarjaottelu ei ota mitään pois Rauhalan työmoraalista, mutta tuloksen valossa mennyt sesonki oli hänelle todella vaikea.
Tapparalaisuutta henkivä hyökkääjä jatkaa kasvattajaseurassaan ensi kaudellakin. Ei liene kahta sanaa, etteikö Rauhala nousisi vielä luotettavaksi roolipelaajaksi kirvesrinnoissa.
Olavi Vauhkonen, 45 ottelua, 9+4=13, -1
Arvosana: 7
Isokokoinen laituri näkyi useimmiten ylivoimapelissä maalin edustalla. Pieneen rooliin jäänyt Vauhkonen ei saanut kauden aikana tuotua avujaan riittävästi joukkueen käyttöön, vaikka moni hänen maaleistaan syntyikin juuri kamppailupelaamisen kautta. Erilaisen pelitavan joukkueessa olisi voinut onnistua paremmin.
Patrik Virta, 42 ottelua, 13+10=23, +7
Arvosana: 8
Niin ikään loukkaantumisista kärsinyt taiturihyökkääjä oli terveenä ollessaan Tapparalle loistava kärkiketjujen sentteri. Virran pelaajaprofiili toisaalta kaipaisi enemmän peliaikaa kuin nyt tulleen hieman yli 15 minuuttia per peli. Ensi kausi on Virralle uusi mahdollisuus.
Joukkueessa pelasivat kauden aikana alle 10 ottelua myös puolustajat Hugo Has, Mikko Pukka, Jonathan Racine ja Jeremi Wehmas sekä hyökkääjät Anton Ollikainen, Kristian Tanus, Lassi Vanhatalo ja Kasper Simontaival,
