17-vuotias Jenna Hietala on noussut tällä kaudella Naisten Liigan maalintekijäeliittiin. Hän on 11:ssä RoKin ottelussa iskenyt tauluun tehot 11+4=15 ja lukema oikeuttaa haastattelun tekohetkellä pistepörssin 11. sijaan. Nuori hyökkääjä kertoo, että maalimäärä on ylittänyt jo tässä vaiheessa kaikki odotukset.
− Maalien tekeminen on aina ollut se, mikä sytyttää − varsinkin, jos osuma tulee heti pelin alkuun. Kovissa peleissä onnistuminen tuntuu erityisen hienolta, laukauksensa lisäksi kiekonkäsittelyä vahvuutenaan pitävä Hietala toteaa.
Hän teki maalit sekä HIFK:ta ja Kiekko-Espoota vastaan. Kumpikin ryhmä on Naisten Liigan kiistattomia mestarikandidaatteja. Terävästi lähtevän kutinsa lisäksi Hietalasta huokuu uskallus pelata. Hän uskoo, että RoKi voi kovaa kärkikaksikkoa lukuun ottamatta voittaa oikeastaan kenet tahansa sarjan joukkueista. HIFK ja Kiekko-Espookin voi kaatua jo muutaman vuoden päästä.
− Uskallan ja tykkään pitää kiekkoa. Kehityskohteena on puolustuspää. Täällä RoKissa sekin on parantunut paljon, sillä nykyään merkkaan pelaajat paljon paremmin kuin ennen. Vielä välillä kiekko kiinnostaa liikaa ja hukun sinne peliin, hyökkääjä naurahtaa.
Vielä toisinaan laukaus viipyy ja harhauttelu vie Hietalan pään mennessään. Vaihtopenkiltä saattaa kesken pelin kuulua "Vedä"-huuto, mutta maaliahne hyökkääjä haluaa silti vielä kuorruttaa mahdollista tulevaa osumaa kikka-arsenaalista löytyvällä kuviolla.
Jääkiekkoperheen lapsi
Hietala aloitti jääkiekon noin neljävuotiaana. Hänen koko perheensä on elänyt lajin parissa, sillä isä on pelannut harrastesarjassa ja neljästä lapsesta jokainen on jääkiekon parissa tällä hetkellä. Perheen vanhin lapsi Joni Hietala pelaa RoKin maalivahtina U20 SM-sarjaa.
− Isoveli Joni aloitti pelaamisen meistä lapsista ensimmäisenä. Olimme touhukkaita jo pienenä ja urheilimme paljon. Olemme pelanneet paljon pihapelejä ja lisäksi viihdymme ulkojäillä. Joni kokeili hetken kenttäpelaajana, mutta sitten hän halusi yrittää maalivahtina. Isän piti alkuun tuupata hänet jäälle kaikissa varusteissa, mutta kuitenkin jäältä tullessa hän huomasi tykkäävänsä hommasta. Itse en ole koskaan yrittänyt maalivahtina olemista.
Vaikka Hietalalla ei ole ollut yksittäisiä esikuvia, on hän aina katsonut paljon Suomen maaotteluita niin naisten kuin miestenkin osalta. Miesten Liiga-joukkueista hän tunnustautuu Kärppien kannattajaksi. Naisten puolella hän liputtaa luonnollisesti RoKin puolesta.
− Katson pelejä enimmäkseen viihdemielessä, mutta nyt vanhemmiten olen huomannut seuraavani tarkemmin sitä, mitä pelaajat tekevät jäällä. Seuraan myös omaa pelaamistani paljon ja katson päävalmentaja Tuomaksen (Liitola) kanssa useasti videoita. Olen saanut hyviä vinkkejä ja ne muistuvat sitten seuraavissa peleissä mieleen, että "nytpä pitääkin tehdä näin!", tuumii Hietala.
Arki Napapiirillä maistuu
Hietala opiskelee jääkiekon ohella liikuntaneuvojaksi. Opintojen ja pelaamisen yhdistäminen on sujunut Hietalan mukaan mainiosti ja vaikka hän ei kovin innokkaaksi opiskelijaksi tunnustaudukaan, tekee hän vaadittavat tehtävät aina valmiiksi.
− Koulun ja jääkiekon ohella tykkään käydä kavereiden kanssa syömässä ja vietän heidän sekä veljeni kanssa paljon aikaa. Uimassakin tykkään käydä, sillä siten saan lepopäivinä hyvän palauttavan harjoituksen. On myös kiva joskus olla vain ja katsoa jotain sarjoja puhelimella, Salattuja elämiä ja Selviytyjiä seuraava Hietala tuumii.
Hietalalla on aamuharjoitukset kolmesti viikossa ja iltatreenit neljä kertaa viikossa. Osa harjoituksista on U16 poikajoukkueen kanssa, mutta vähintään kerran viikossa hän treenaa myös naisten kanssa. Rovaniemi on hänen mukaansa hyvä ympäristö kehittyä.
− Asun opistolla, jossa saan ruuan, ja uintimahdollisuus on lähellä. Urheiluhalli on alakerrassa sekä jäähalli ihan vieressä. Ympäristönä tämä on aivan huippu.
Ainoaksi miinuspuoleksi Hietala mainitsee pitkät pelimatkat, mutta niihinkin hän on ensimmäisen RoKi-kautensa jälkeen tottunut. Bussissa istumisen voi käyttää hyödykseen vaikkapa kertaamalla omaa peliään tai juttelemalla pelikavereille.
Tie Ylivieskasta länsirannikon kautta RoKiin
Ylivieskan YJK:n kasvatti siirtyi yhdeksäsluokkalaisena Kokkolan Hermekseen. Myös Joni-veli lähti samaan kaupunkiin pelaamaan. Matka vei myös lainapestille Sportiin, josta tilaisuuden tullen suunta kävi Napapiirille.
− Pelasin pienenä YJK:ssa Ylivieskassa ja kun yhdeksännellä luokalla siellä ei ollut oikein sellaista joukkuetta, jossa olisin voinut tärkeiden maajoukkuevuosien aikana kehittyä, niin lähdin Kokkolaan. Pelasin Hermeksessä puoli kautta ja sitten ollessani Sportissa RoKi tuli vastaan. He esittelivät Rovaniemeä ja kertoivat esimerkiksi tästä liikuntaneuvojakoulusta – kiinnostuin siitä.
Ratkaiseva tapahtuma oli RoKin nousu Naisten Liigaan. Silloin Hietala tiesi, että haluaa lähteä Rovaniemelle. Välimatka vanhempiin Ylivieskan ja Kokkolan 80 kilometristä kasvoi noin 350 kilometriin.
− Kaukana vanhemmista asumista on helpottanut se, kun lähdin silloin ysiluokalla Kokkolaan. Myös veli lähti silloin sinne ja pelasimme yhdessä. Kokkolasta on Ylivieskaan vain 80 kilometriä, joten se oli hyvä totuttelujakso. Rovaniemellä ollessa on välillä ollut vähän ikävä kotiin. Joni on täällä minulle tosi, tosi tärkeä. Olemme tosi läheisiä ja hän on sellainen tuki ja turva.
− Ei se vanhemmillekaan helppoa ollut päästää lapsiaan Rovaniemelle pelaamaan. He ovat kuitenkin sanoneet, että se on helpottanut oloa, kun on tiennyt, että kaksin menemme. Haluankin kiittää isää ja äitiä, isovanhempia ja kummeja siitä tuesta, mitä olen ja olemme saaneet.
Unelmana Naisleijonat
Maajoukkuerinkiin päässyt Hietala haluaa olla ennen kaikkea rehellinen joukkuekaveri. Hän uskoo, että paras tulos tulee, kun peliaika on oikeasti ansaittava. Lisäksi hän pitää lajin sosiaalisesta puolesta.
− Tuntuu kuitenkin, että naisten peleissä harvemmin käydään tervehtimässä vastustajia. On sitä enemmän miehissä kuin meillä. Toisissa joukkueissa pelaavat ovat vastustajia, toteaa Hietala esitettyyn esimerkkiin, jossa pitkään KalPaa edustanut ja nykyisin Ilveksessä pelaava Balázs Sebők kävi tervehtimässä kuopiolaisten pelaajia joukkueiden Liiga-kamppailun jälkeen.
− Maajoukkueleireiltä ja -peleistä on tullut kavereita, mutta muuten en tunne muista joukkueista paljoa porukkaa. Toiminta on aika joukkuekeskeistä, eikä sellaista kaikkien yhteistä me-ajattelua niinkään, analysoi Hietala.
Vaikka Naisten Liigassa on paljon juuri täysi-ikäisyyden kynnyksellä olevia pelaajia, on sarjassa myös kokeneempia kiekkoilijoita. Heidän vaikutuksensa lajiin näkee.
− Kokeneemmat pelaajat tuovat uudenlaisen kokemuksen joukkueisiin. Meilläkin oli RoKissa viime kaudella muutama hieman vanhempi pelaaja. Heillä on pitkä historia ja he katsovat peliä eri tavalla – heillä on myös valmentajille taktisissa asioissa sanottavansa. Pelinlukutaito on heillä myös kovalla tasolla.
Vaikka Hietala on vielä nuori, on hän päässyt maajoukkuerinkiin mukaan ja seurajoukkueessa tehot ovat puhuneet puolestaan. Hän ei pidä kynttilää vakan alla tavoitteidensa suhteen.
− Naisleijonat on suuri unelma. Töitä pitää vielä tehdä paljon, mutta tavoite on ollut aina selvä, että sitä kohti mennään. Monille maajoukkuetavoite herää vasta myöhemmin, mutta itselläni se on ollut aina automaattisesti.