Alkavan Liiga-kauden kynnyksellä moni seura on muutoksen kourissa. Pelaajien suuri vaihtuvuus ja uusi päävalmentaja vaativat uuden prosessin aloittamisen. Tuohon prosessiin ja sen keskeneräisyyteen vedotaan talven pimeinä kuukausina, kun peli sakkaa ja tulos jää odotuttamaan itseään. Toki on myös seuroja, joissa prosessi on ollut käynnissä jo pitkään, jonka myötä uusi kausi on ennakoidusti suoraa jatkumoa edelliselle.
Muutos kysyy aina kykyä johtaa. Päävalmentajalla on tässä keskeisin ja näkyvin rooli.
Muutosjohtamisen merkittävin pullonkaula muodostuu siitä, mikäli muutos rajataan mekaaniseksi tapahtumaksi. Tällöin avoin kommunikaatio korvataan jollain ohjelmalla tai etukäteen määritetyillä askeleilla. Näin tapahtuessa ihmisistä tulee muutoksen passiivisia kohteita sen sijaan, että olisivat aktiivinen osa sitä. Pelaajat toteuttavat jotain ulkoapäin saneltuna sen sijaan, että ottaisivat prosessin yhteiseksi omaisuudeksi.
Prosessi on sekä turvasana että myös kirosana. Sitä viljellään monen eri sävyisenä aina opettavaisesta ivalliseen. Sanan kaiku korvissa riippuu vastaanottajan tulokulmasta. Siihen, kiteytyykö oma näkemys huippu-urheilun ytimestä senhetkisiin tuloksiin vai pidemmällä aikavälillä saavutettavaan hyötyyn.
Kulttuuri, joka ponnistaa jatkumosta
Jossain kaupungeissa prosessien vaade on toisia paineisempi. Monesti kuulee sanottavan, että Stadin valot ovat muuta Suomea kirkkaammat.
HIFK:n päävalmentaja Ville Peltonen oli viime kaudella 2022–23 myrskyn silmässä. Kun tulosta ei tullut, moni vaati päävalmentajalle potkuja. Edes Peltosen kaltainen seuraikoni ei ollut turvassa kritiikiltä, joka IFK:n kohdalla on ollut aina herkkää ja jyrkkää. Urheilutoimenjohtaja Tobias Salmelaisen pokka kuitenkin piti, minkä seurauksena tänä syksynä ennusmerkit povaavat IFK:sta kauden 2023–24 menestyjää.
Kolmannen päävalmennuskautensa Nordenskiöldinkadulla aloittava Peltonen muistuttaa jokaisen kauden olevan erilainen. Menneeseen ei saa tuudittautua.
– Kun lähdemme tekemään uuden joukkueen kanssa uutta kautta, emme iskosta pelaajille ainoastaan seuran, vaan myös kyseisen joukkueen sisäistä kulttuuria, jota tietty ydinporukka on vienyt päivittäin eteenpäin parin viime vuoden aikana, Peltonen toteaa.
Myös Lahdessa jo neljättä perättäistä kautta operoiva Tommi Niemelä pääsee jatkamaan prosessia, jonka eräänlainen huipentuma oli lähellä jo viime kaudella.
Niemelä kiittää seurajohdon kärsivällisyyttä sen suhteen, että Pelicansissa on jaksettu rakentaa sellaisia toimintatapoja, joilla seurasta voi muodostua pitkäjänteisesti menestyvä organisaatio.
– Syksyllä 2020 lähdimme muuttamaan tuolloin Pelicansissa vallinnutta toimintatapaa ja ympäristöä. Nykyiset pelaajamme ovat oppineet toimimaan tuossa uudessa toimintamallissa, eikä heidän tarvitse enää kyseenalaista sitä. Samalla täytyy tiedostaa, että tämän kauden Pelicans-joukkueen matka on uusi ja vasta alussa. Sen taustalla on silti toimintaympäristö, joka tiedostetaan ja josta myös pelaajat puhuvat keskenään, Niemelä avaa.
Myös JYPin päävalmentaja Jukka Rautakorpi näkee oleellisena sen, että seurat panostavat pitkäjänteisiin prosesseihin, jotka luovat vankan pohjan oikeanlaiselle toimintakulttuurille.
– Huippu-urheilu ei toimi sillä olettamuksella, että ostetaan ihmisiä ja aletaan tehdä tulosta. Kaikki lähtee pohjan rakentamisesta, jonka tulee olla kovaa sementtiä, sen sijaan, että se olisi lentohiekkaa, Rautakorpi painottaa.
Rautakorven palkkaaminen aloitti puolitoista vuotta sitten Jyväskylässä uuden prosessin, jonka tuloksellisia hedelmiä ei päästy keräämään vielä kaudella 2022–23. Rautakorpi näkee silti, että JYPissä on rakennettu uudenlaista pohjaa.
– Olemme tämän kauden osalta ponnistamassa jostain, emme tekemässä uutta. Kyseessä on normaali huippu-urheiluun liittyvä prosessi, jota olen todistanut aikaisemminkin. Kun katsomme kansainvälisesti menestyviä joukkueita, siellä on usein vahva pohja, johon organisaatiossa pitkään työskennelleet ihmiset ovat tuoneet jatkuvuutta.
Prosessi keskittyy yksilöihin
Jääkiekossa valmentaminen ja johtaminen ovat entistä enemmän keskittyneet siihen, kuinka yksittäiseen ihmiseen vaikutetaan. Näissä prosesseissa leimallista on kaksisuuntainen vuorovaikuttaminen ja omalla esimerkillä johtaminen.
Elisan entinen liiketoiminnanjohtaja Asko Känsälä kirjoittaa mainiossa kirjassaan Johtajasta mestariksi (Tammi, 2023) osuvasti, kuinka "johtamisessakin johtajuus näkyy ensin itsestä, myöhemmin vuorovaikutuksessa muiden kanssa, ja lopulta se näkyy vain johdettavissa".
Mikkelissä kolmatta kautta valmentava Olli Jokinen pitää Jukurit-prosessissa suuressa arvossa sitä, että hän pystyy valmentajana edistämään yksittäisten pelaajien urakehitystä esimerkiksi siten, että nämä solmivat tulevaisuudessa parempia ja rahakkaampia sopimuksia.
– On tosiasia, että jääkiekkopelaaja tienaa enemmän pelatessaan Ruotsissa tai Sveitsissä. Samoin myös se, että jokaisella pelaajalla on vain yksi ura. Olemme Jukureissa pystyneet viemään monia täällä pelanneita yksilöitä heidän urallaan eteenpäin, Jokinen toteaa.
– Väitän, että esimerkiksi 80 prosenttia tämän kauden pelaajista ei tule pysymään Jukureissa ensi kaudella, jos pelaavat hyvän kauden henkilökohtaisesti, koska mitä ilmeisimmin seuran budjetti pienenee tämän kauden jälkeen ja moni pelaaja pelaa jo nyt alle oman markkina-arvonsa.
Uusi prosessi alkaa huolellisesta taustatyöstä
Kuopiosta Turkuun päävalmentajaksi siirtynyt Tommi Miettinen pitää huolellista pohjatyötä oleellisena uuteen organisaatioon tullessa. Käytännössä tämä tarkoittaa seuran historiaan ja kulttuuriin tutustumista sekä tietysti siellä työskentelevien ihmisten kohtaamista.
Prosessia luodessa on tiedettävä, minkälaiselle alustalle ja minkälaisilla resursseilla sitä tehdään.
– TPS:ssä sekä puitteet että kulttuuri ovat erinomaisessa kunnossa. Seuran sisällä meillä on jatkuva halu mennä eteenpäin ja oppia uutta. Uskon, että se tuo automaattisesti jollain aikavälillä menestystä.
Puitteiden osalta TPS on ollut viime aikoina julkisuudessa myös negatiivisemmassa valossa.
Prosessit vaativat usein pitkäjänteisyyttä. Miettinen tiedostaa kuitenkin myös sen, että huippu-urheilussa päätökset saattavat toisinaan tapahtua nopealla syklillä ja hallitsemattomasti.
– On paljon asioita, joihin en itse voi vaikuttaa. Teen asiat omalla tavallani ja pyrin tekemisessä alati parempaan. Jos se ei riitä jollekin taholle ja he päättävät puhaltaa pelin poikki, en voi sille mitään.
Muutosjohtaminen kysyy kykyä tehdä päätöksiä
Jääkiekko herättää Suomessa suuria tunteita, minkä myötä arvostelijoita ja kyseenalaistajia riittää. Johtamisessa on oleellista, että päätökset eivät synny halusta tai pelosta mielistellä arvostelijoita. Se vaatii omaa vahvaa persoonaa sekä työn tekemistä suurella sydämellä. Tärkeänä tukitoimena jatkuva itsensä kehittäminen sekä ammattilaisena että ihmisenä.
Muutosherkkyyden tuhoaa herkästi myös se, mikäli seurassa tehdään päätöksiä tai muodostetaan mielipiteitä puutteellisen tiedon perusteella.
Ruotsin kahdesti maailmanmestaruuteen luotsannut Rikard Grönborg on mielenkiintoisen haasteen edessä. Tapparan kaltaisessa huippuorganisaatiossa on totuttu menestymään.
– On hyvin erilainen lähtötilanne lähteä valmentamaan joukkuetta, joka on aiempina kausina menestynyt kuin joukkuetta, joka ei ole, Grönborg muistuttaa.
Myös hallitseva Suomen mestari haluaa silti kehittyä. Yhdessä seurajohdon kanssa Grönborg on hahmottanut sitä, mikä on otollisin suunta Tapparalle. Kaiken pohjalla on uuden päävalmentajan keräämä tieto siitä, miksi Tappara on niin menestynyt organisaatio. Siitä rakentuvan ymmärryksen päälle hän lähtee rakentamaan omaa tapaansa valmentaa peliä ja ihmistä.
– Nyt on uusi kausi ja joukkueemme on uusi, emme voi elää menneessä. Minusta on hienoa olla tässä tilanteessa. Peli on täynnä tunnetta, mutta itse yritän olla tekemättä päätöksiä tunteella.
Vaikka Grönborg painottaa tunteetonta päätöksentekoa, maailmaa liikkuu tunteiden voimalla. Jopa analyyttisimmat ja data-orientoituneimmat seurat tekevät suuret muutokset pitkälti tunteiden kautta. Ihminen on pohjimmiltaan merkitystä janoava sosiaalinen kokonaisuus.
Ilmiö on nähtävissä toisinaan joissain henkilövaihdoksissa. On houkuttelevaa pohtia, olivatko esimerkiksi Marko Virtasen korvaaminen Tomi Lämsällä Lukossa tai Jussi Ahokkaan potkut TPS:ssä puhtaasti rationaalisia valintoja.
Kilpailuetuna datan kautta tuleva ymmärrys
Oulun Kärpissä on totuttu menestymään, minkä seurauksena myös viime vuosien laihat tulokset on noteerattu niin mediassa kuin myös seuran sisällä. Kesken toissa kauden ruoriin astuneen Lauri Marjamäen kiikarissa on siintänyt muutos, joka tähtää pidemmällä aikavälillä menetetyn kilpailuedun takaisin saavuttamiseen.
– Joskus takavuosina Kärpät pystyi maksamaan pelaajille eniten. Sittemmin kilpailu on koventunut, minkä myötä monet muut seurat pystyvät samaan. Näin ollen meidän täytyy hahmottaa, miten voimme kehittää osaamistamme siten, että saavuttaisimme takaisin menetettyä kilpailuetua. Olemme murrostilassa, niin joukkueena kuin organisaationa, Marjamäki toteaa.
Yksi tekijä pitkäjänteisen toimintakulttuurin luomisessa on ollut yhteistyö Vuokatissa sijaitsevan Ruka Akatemian kanssa, josta käsin saatua dataa pyritään hyödyntämään laajasti.
– Saamme käyttökelpoista dataa muun muassa pelaajien unesta, päivittäisestä vireystilasta ja kuormituksesta. Satsaamme tähän siinä määrin, että se voi olla pitkällä aikavälillä kilpailuetumme, joka ulottuu jo juniorijoukkueisiin. Datan kautta voimme esimerkiksi muuttaa matkustustottumuksia tai harjoitussuunnitelmia joukkueelle optimaalisemmaksi.
Kärpissä on satsattu tietoisesti osaamiseen organisaatiossa, minkä myötä euroja on suunnattu ennemmin sinne kuin niinkään yksittäiseen kalliiseen pelaajaan. Kaikki tähtää juurikin pitkäjänteisyyteen ja sitä myötä saavutettavaan kilpailuetuun, johon Marjamäki uskoo vakaasti.
– Nykypäivänä pitkäjänteisyys on kirosana. Kaikki halutaan tässä, heti ja nyt. Maailman tyhmintä on tehdä asioita samalla tavalla ja odottaa silti erilaista lopputulosta.
