HIFK varmisti Naisten Liigan mestaruutensa, kun se otti kolmannen voiton finaalisarjassa Kiekko-Espoota vastaan torstai-iltana Pirkkolan jäähallissa. Stadin Gimmojen maalivahti Miia Vainio hehkui onnesta taiston tauottua.
− Tuntuu todella hyvältä. Ei sanat vielä riitä kuvailemaan, mitä juuri tapahtui, mutta kyllä tämä tästä kirkastuu, iloinen maalivahti hihkui.
Vainio tuli torjuntavastuuseen, kun HIFK:n kauden ykkösmaalivahti Kiia Lahtinen loukkaantui välierävaiheessa. Yllättävä käänne pisti nuoren veskarin ajatuksen hetkeksi mutkalle.
− Olihan se vaikea paikka tulla sisään, ja henkisesti piti tehdä paljon töitä. Tätä varten on kuitenkin koko kausi treenattu. Kyllä sieltä se luotto itseensä löytyi, Vainio painotti.
Suomen mestaruuteen kuuluvat olennaisena osana mestaruusjuhlat. Niistä Vainiolla ei ole kokemusta saati ajatusta niiden tulevasta kulusta.
− En tiedä, meille ei ole sanottu niistä mitään! Kyllä me varmasti jotain keksimme. Muut tahot ovat varmaan suunnitelleet meitä varten jotain, saa nähdä. Ei minulla ole mitään väliä, kunhan saan olla kultamitali kaulassa!
Mikäli Vainiota on uskominen, puuhataan Karoliina Rantamäestä bileiden johtohahmoa.
− Tuo legenda on ollut ainakin tosi äänekäs kopissa, ja tuossahan tuo menee skumppapullojen kanssa. Kyllä Rantamäki tietää, miten näitä mestaruuksia juhlitaan, Vainio luonnehtii kymmenettä Suomen mestaruuttaan juhlinutta hyökkääjää.
Työt eivät haittaa mestaruusjuhlia
Katkaisun paikka ei jännittänyt Vainiota juuri normaalia enempää. Hän sai myös levättyä ennen kauden tärkeintä kamppailua.
− Sain nukuttua yöllä ja otin päikkäritkin. Yritin päivällä ajatella ihan muuta ja sitten muutama tunti ennen peliä normaalit rutiinit. Se meni ihan hyvin. Nyt oli poikkeuksellisesti töistä vapaapäivä, niin pääsin vähän miettimään muitakin asioita. Piti kyllä silti pitää aamupäivällä ajatukset poissa pelistä, jotta ei tule ylilatausta.
Moni naisten liigapelaaja joutuu käymään siviilitöissä pelaamisen ohella. Vainio on yksi heistä. Finaaleja varten hän joutui tekemään järjestelyjä.
− Otin lomaa pääsiäiseen asti. Tähän meni minun talvilomani, mutta oli se jo vähän etukäteen puhuttu.
Kultaa HIFK:lle torjunut Vainio myönsi, että Kiekko-Espoon lopun vyörytys jännitti.
− Kyllähän koko pelin ajan jännitti, ei sitä voi kiistää. Ajattelin vain koko ajan, että seuraava tuleva kiekko ei mene selkäni taakse. Keskityin veto kerrallaan, ja hyvin se meni.
