TPS:n puolivälierävaiheessa kaatanut Tappara saa välierävastustajakseen KalPan, joka yllätti todenteolla Ilveksen, kun sarja päättyi lopulta kuopiolaisille voitoin 4–1. Jatkoajan toimittajat Eveliina Laine ja Arttu Toivanen debatoivat sarjan kuumista väitteistä. Väitteissä keskitytään muun muassa Tapparan siipirikkoiseen puolustukseen sekä peli-identiteettiin.
Ilveksen alisuorittaminen sai KalPan näyttämään liiankin hyvältä, mutta tie nousee pystyyn rutinoitunutta Tapparaa vastaan
Laine: On sanomattakin selvää, että Ilvekseltä ja etenkin sen tähtipelaajilta odotettiin puolivälierissä paljon nähtyä enemmän. Paljolti tämä johtui toki KalPan erinomaisesta pelaamisesta, mutta ei voida myöskään kiistää sitä tosiasiaa, että Ilveksen ratkaisupelaajien ruuti oli kovinkin märkää kauden kriittisimmällä hetkellä.
Tapparan kohdalla tehokkuus on sen sijaan ollut avainsana läpi kauden. Sekä runkosarjassa että parissa puolivälieräottelussa Turun Palloseuraa vastaan joukkue voitti kärkipelaajiensa viimeistelytaidon ansiosta sellaisiakin otteluita, joita sen ei olisi kenttätapahtumien perusteella pitänyt voittaa. Näköpiirissä ei ole mitään syytä sille, miksei hallitseva mestari kykenisi jatkamaan samalla tiellä myös välierissä.
Mikäli KalPa aikoo haastaa Tapparan tosissaan, pitää sen kyetä karsimaan merkittävästi virheitään, joista Ilves-sarjassa syntyi muun muassa useampi läpiajo. On vaikea nähdä, että jo Kanada-maljaa nostelleiden pelaajien, kuten Anton Levtchin tai Veli-Matti Savinaisen kädet jäätyisivät tämänkaltaisten tilaisuuksien avautuessa
Toivanen: Ilves oli puolivälieräsarjassa heikko. Sekin on totta, että maalivahti Stefanos Lekkas saatiin näyttämään sankarilta, ja kuopiolaisten ykkösnyrkki erittäinkin vaaralliselta.
Kaikki kunnia kuitenkin kuuluu KalPalle. Itse asiassa Oliver Kapanen, joka johtaa pudotuspelien pistepörssiä, on ollut koko kevätkaudella sarjan tehokkain keskushyökkääjä. Lekkas on myöskin osoittanut olevansa voittava maalivahti, kun Juha Jatkola on ollut sivussa.
KalPan täytyy parantaa välierissä erityisesti ylivoimaansa. Ilvestä vastaan KalPa onnistui vain 13,64 % tehokkuudella, kun Tapparan vastaava lukema oli 30,77.
Varsinkin ottelun ratkaisuhetkillä KalPa oli riittävän kliininen. Uhrautuva puolustus kykeni pimentämään Oula Palveen kaltaiset supertähdet. Miksei sama onnistuisi myös Levtchiä vastaan?
Tapparan siipirikkoinen puolustus ei pysy KalPan vauhtihyökkääjien perässä
Laine: Tapparan puolustuksessa on todellisia tähtinimiä Valtteri Kemiläisen ja Otto Leskisen johdolla, mutta Luke Witkowskin paha loukkaantuminen ensimmäisessä puolivälierien osaottelussa aiheutti kirvesrintojen alakertaan jopa odotettua suuremman loven. Jykevä amerikkalaispuolustaja ei varsinaisesti ole mikään mailataituri, mutta nimenomaan Witkowskin fyysisiä ominaisuuksia Tappara pudotuspeleissä tarvitsisi. Tällä hetkellä joukkueen alakerran fyysisyys nimittäin lepää Veli-Matti Vittasmäen ja Joni Tuulolan harteilla. He ovat kumpikin enemmän hyviä peruspuolustajia kuin kovaotteisia oman maalin vartijoita.
Fyysisyyden puuttumisen lisäksi Tapparan puolustuksesta uupuu myös liikettä ja leveyttä. Joukkueen kaksi kärkiparia Vittasmäki–Kemiläinen ja Leskinen–Olli Juolevi ovat kivikovia, mutta kesken kauden Slovakiasta hankittu Tobias Ekberg oli paikoitellen hyvin suurissa vaikeuksissa jo turkulaisia vastaan, eikä tehtävä KalPaa vastaan ainakaan helpotu. Lisäksi jo mainituista etenkään Kemiläistä ja Tuulolaa ei varsinaisesti tunneta nopeudestaan, joten liukkaat kuopiolaiset tulevat todennäköisesti aiheuttamaan Tappara-puolustajille päänvaivaa.
Jos on Tappara-puolustuksella omat haasteensa, on sillä toki myös vahvuutensa, joista ehdoton ykkönen on kiekollisuus. Puolustajien laadukas tekeminen kiekon kanssa tarjoaa mahdollisuuden nopeaan pelin avaamiseen ja hyökkäysten rakenteluun sekä paikkaa ajoittaisia liikkeen puutteita. Tämä vahvuus tosin jäi Tapparalla puolivälierissä hieman piippuun, kun kiekkoa ei aina liikutettu ulos alueelta riittävän nopeasti. Tämä toki oli seurausta myös TPS:n aktiivisesta karvauspelistä, joka KalPalla on vielä pykälän verran parempaa. Tapparan onneksi sillä on kuitenkin puolustuksen viimeisenä lukkona mestarivahti Christian Heljanko, joka näytti puolivälierissä olevansa taas kauden tärkeimmillä hetkillä parhaimmillaan.
Toivanen: KalPan tehokas karvauspeli tuotti ongelmia ennakolta Liigan parasta pakistoa vastaan. Parhaimmillaan karvauspelaaminen muistutti taidetta, kun tilanteisiin mentiin vauhdilla, ja tilanteen tullen tuplattiin aggressiivisesti puolustajien kärkkyessä irtokiekkoja. KalPan suurin vahvuus on nimenomaan luistelu. Tällöin Tappara-puolustuksen täytyy purkaa paine paremmin kuin pukukoppikäytävän toisen päädyn joukkue onnistui.
Kiekollisuus on Tapparan alakerran suurin valttikortti. Jokainen joukkue Liigassa ottaisi Leskisen, Kemiläisen ja Juolevin kaltaisia pelaajia runkopalikoiksi. Vaade kuitenkin nousee TPS-sarjasta. Onko Tapparan puolustajilla riittävästi laadukkaita toistoja alla?
Ilvestä vastaan KalPa rokotti armotta. Kuopiolaisten laukaisuprosentti oli puolivälierien toiseksi kovin, edellä olivat vain kirvesrinnat.
Hallitsevan mestarin on helppo luottaa mestarivahti Heljankoon. Tappara päästää vastustajan laukomaan otteluissa yllättävänkin usein laukaisusuhteen ollessa koko kauden osalta negatiivinen. Tappara siis laukoo vähemmän vastustajan päädyssä suhteessa omaan päätyyn. Huippuvireessä olevaa kalakukkolaumaa vastaan tähän ei olisi varaa.
KalPan vahvempi peli-identiteetti vie voiton tulokasvalmentajien kohtaamisessa
Laine: Rikard Grönborg hankittiin Tapparaan tekemään muutos ja siinä ruotsalaisvalmentaja on todella onnistunut. Ennen kautta muutosten uumoiltiin olevan lähinnä pieniä viilauksia, mutta Grönborgin johdolla Tapparan pelaaminen on muuttunut konemaisesta puolustusvoittoisuudesta aktiiviseen vauhtikiekkoon ja voimakkaaseen paineistamiseen. Muutos on ottanut oman aikansa, etenkin, kun joukkueessa on useita aiemmalla pelitavallakin menestymään tottuneita pelaajia. Tuloksellisesti joukkueen kausi on sujunut jopa häkellyttävän hyvin.
Vastaansa uudistunut Tappara saa jo vuosia vahvaan liikkeeseen ja kiekolliseen peliin identiteettinsä perustaneen KalPan, jonka pelaajistosta suurin osa oli mukana joukkueessa viime kaudellakin. On selvää, että pelitapaetu on näiden lähtökohtien valossa KalPalla, mutta riittääkö se kestomenestyjän kaatamiseen? Kuten aiemmat kaudet ovat osoittaneet, tarvitaan keväällä menestymiseen myös muutakin. Näitä muita asioita ovat muun muassa erinomainen maalivahtipeli, maalinteon tehokkuus ja pelaajat, jotka tietävät, mitä mestaruuden voittaminen vaatii. Nämä kaikki Tapparalla on.
Toivanen: Jonne Virtanen totesi taannoin, että KalPalaisen pelaajan tunnistaa kaukalossa selvästi. Jokaisen Liigaa seuraavan verkkokalvoille on piirtynyt kuva stereotyyppisestä kuopiolaisen kiekkokoulun kasvatista. Tällainen pelaaja on hyvin liikkuva ja taitava syöttelijä. Kuopiolaiset hyrräävät ympäri kaukaloa vailla kuolemanpelkoa.
Petri Karjalainen ei lähtenyt muuttamaan jo Pekka Virran aikakaudelta tuttua kaavaa. Pelaamiseen on lisätty ripaus suoraviivaisuutta ja viitteitä Tommi Niemelän Pelicansin toteuttamasta karvauspelistä.
Loppupeleissä Tapparan pelisysteemi ei eroa hirveästi KalPan vastaavasta. Tapparan pelaajat ovat rutinoituneimpia, mutta peli ei silti tule samalla tavalla selkäytimestä kuin KalPalla. Ennakolta vauhdikkaassa sarjassa tila ja aika minimoidaan, ja peli muuttuukin pika-shakkia muistuttavaksi vaiston varassa toimimiseksi. Näissä tilanteissa KalPa saa varsin ison edun, joka paikoitellen kostautuu jäähyinä tai takaiskuina.
Jos KalPan pelitapa muodostuu peikoksi Grönborgin valmennustiimille, onko partasuisella ruotsalaisella vastalääke siihen?
Pudotuspelien parhaat pistemiehet
Anton Levtchi, Tappara 4+4=8
Otto Rauhala, Tappara 3+2=5
Kristian Tanus, Tappara 2+3=5
Oliver Kapanen, KalPa 5+5=10
Juuso Mäenpää, KalPa 1+8=9
Matyáš Kantner, KalPa 3+1=4
Erikoistilanteet pudotuspeleissä
Tappara: ylivoima 30,77 %, alivoima 73,68 %
KalPa: ylivoima 16,00 %, alivoima 100 %
