Lappeenrannassa on viime vuodet kuljettu varjojen mailla, kun SaiPa on vaeltanut tappiosta toiseen niin pelikentällä kuin sen ulkopuolellakin. Kuluvan kauden kaksi ensimmäistä ottelua ovat kuitenkin jo näyttäneet, että valoa näkyy tunnelin päässä ainakin pelillisellä puolella.
Luvalla sanoen varsinkin Ville Hämäläisen aikakaudella SaiPan pelaaminen oli pelkkää selviytymistä illasta toiseen ilman varsinaista tavoitteellisuutta tai pelitapaa. Kukaan tuskin voi kertoa millaista jääkiekkoa SaiPa yritti pelata Hämäläisen johdolla, koska mitään järkeä lappeenrantalaisten pelaamisessa ei hänen aikakautensa missään vaiheessa oikeasti ollut.
Jos Hämäläinen oli vaihtoaitiossa pelkästään katsomassa SaiPan otteluita yhdessä harvalukuisen lappeenrantalaisyleisön kanssa, on Raimo Helminen sen sijaan osoittanut jo kahden ottelun aikana olevansa rautainen ammattilainen. SaiPalla on pitkästä aikaa tapa pelata eikä sen tavoite ole vain selviytyä illasta toiseen.
Hämäläisen aikana SaiPa keskittyi lähinnä selviämään omassa päässä staattisesti seisoen sekä roiskimaan kiekkoa vastustajan päähän. Nyt joukkue pyrkii aktiivisesti pelaamaan peliä ja jo heti alkukaudesta pelitavan perusrunko vaikuttaa iskostuneen jokaisen pelaajan selkärankaan.
Raimo Helminen sen sijaan on osoittanut jo kahden ottelun aikana olevansa rautainen ammattilainen
Aktiivinen karvauspelaaminen on aiheuttanut ajoittain suuria haasteita niin KalPan kuin KooKoonkin puolustukselle, mikä on johtanut molemmissa otteluissa vaarallisiin kiekonriistoihin. Helmisen johtama ryhmä ei myöskään alistu puolustamaan omalla alueellaan enää paikallaan seisoen, vaan pyrkii antamaan painetta jopa tilanteissa, joissa vaihto uhkaa venyä pitkäksi.
Tarpeen vaatiessa joukkue purkaa kyllä edelleen oman pään paineen roikkukiekolla, mutta vain ja ainoastaan tämä ei ole enää pelaamisen pääasiallinen tavoite. Erilaisten pelitilanteiden tunnistaminen on huomattavasti paremmalla tasolla kuin edellisillä kausilla.
Sopivan tilanteen tullessa joukkue kykenee myös kääntämään pelin vastustajan päähän muutamalla syötöllä. Tästä hyvänä esimerkkinä perjantai-illan KooKoo-ottelussa nähty Eero Klintrupin maali, jota edelsi SaiPan viime vuosiin peilaten epätyypillinen useamman pelaajan välinen nopea kiekon liikuttelu, jolla paine saatiin purettua omasta päästä.
Epäonnistuessaan rohkea karvauspelaaminen sekä puolustajien aktiivinen nouseminen hyökkäyksen tueksi aiheuttaa vaarallisia tilanteita omaan päähän. Lappeenrantalaiset ovat varmasti kuitenkin tyytyväisiä, että pitkästä aikaa omalla joukkueella on selvästi tavoitteellisuutta pelaamisessaan, eikä se vain tyydy puolustamaan kilpikonnaa omalla alueellaan.
Vaikka pelin sisällä yksittäisissä tilanteissa tulee ajoittain muistoja viime kausista esimerkiksi johtoasemaa puolustaessa, suunta on selvästi oikea.
Jatkuivat SaiPan pelit jatkossa miten tahansa, jo kauden kaksi ensimmäistä ottelua ovat osoittaneet, että mitä eroa on oikealla päävalmentajalla ja kaksi edellistä kautta valmentaneella saunakaverilla.
